Tapio Wirkkala (1915-1985) on merkittävimpiä suomalaismuotoilijoita, ja hänen uransa symboloi monin tavoin suomalaisen modernin muotoilun maailmanmenestystä. Wirkkala oli monipuolinen suunnittelija ja taiteilija, joka työskenteli vaivattomasti ja innovatiivisesti erilaisten materiaalien kanssa ja erilaisissa suunnittelijan rooleissa. Uransa aikana hän suunnitteli hyvin monenlaisia esineitä aina jääkaapeista seteleihin ja huonekaluista loisteliaisiin koruihin. Tärkeimmät materiaalit Wirkkalalle olivat puu ja lasi; hän etsi jatkuvasti uusia tapoja käyttää niitä.
Vuonna 1936 koristeveistäjäksi Taideteollisuuskeskuskoulun veisto-osastolta valmistunut Wirkkala oli monessa mielessä, myös lasitaiteilijana, itseoppinut. Hänen uransa lasitaiteilijana lähti lentoon vuonna 1946, jolloin hän suunnitteli Iittalalle erään tunnetuimmista töistään, Kantarelli-maljakon. Wirkkalan kansainvälinen menestys alkoi Milanon triennaalissa vuonna 1951, jossa hän saavutti kolme Grand Prix -palkintoa. Uransa aikana Wirkkala suunnitteli Iittalalle paljon lasiteoksia, joista monet palkittiin Milanon triennaaleissa 1950-luvun aikana. Vuosina 1951-1954 hän toimi myös Helsingin Taideteollisen oppilaitoksen taiteellisena johtajana. Vuonna 1955 Wirkkalalle myönnettiin Pro Finlandia -mitali, ja vuonna 1972 hän sai akateemikon arvon.
Wirkkalan ensimmäinen sarjatuotantoon päätynyt lasikokoelma oli Tapio, joka lanseerattiin vuonna 1954. Kuuluisan Ultima Thule -sarjan Wirkkala suunnitteli Iittalalle vuonna 1968 – sarjan lasit valmistetaan erityisellä jäälasitekniikalla, jota Wirkkala oli itse mukana kehittämässä. Wirkkala sai useita merkittäviä tilauksia myös ulkomailta: 1960-luvun puolivälissä hän ryhtyi yhteistyöhön italialaisen Veninin kanssa, jolle hän suunnitteli Bolle-lasipullot Venetsian biennaaliin vuonna 1966. Wirkkalan tärkeimpiä yhteistyökumppaneita oli myös saksalainen Rosenthal, jonka freelancer-suunnittelijana hän toimi lähes 30 vuotta. Tunnetuin Rosenthalille suunniteltu esine on Paper Bag -maljakko vuodelta 1977.
Lasitaiteen lisäksi Wirkkala oli myös puumuotoilija ja kuvanveistäjä. Hän aloitti perinteisellä kuvanveistolla, mutta hylkäsi lopulta klassiset muodot ja tekniikat ja ryhtyi 1950-luvun alussa muiden töidensä ohella kehittämään uudenlaista lähestymistapaa kuvanveistoon. Tuloksena olivat ainutlaatuiset vaneriveistokset, joissa muoto ja liike yhdistyvät kauniisti lentokonevanerin elävään pintaan. Wirkkalan vaneriveistokset edustivat omana aikanaan poikkeuksellisen puhdasta abstraktia kuvanveistotaidetta, ja niiden voidaan nähdä vieneen koko suomalaisen kuvanveiston uuteen, abstraktimpaan suuntaan.
Lue juttu Tapio Wirkkalasta >
Haluaisitko tietää lisää Tapio Wirkkalasta ja hänen työstään? Tutustu myös valikoimamme kirjoihin:
Luonto – Yhteys luomakuntaan, A Century of Colour in Design
Katso kaikki tuotteet
