New Yorkissa sijaitsevan muotoilumuseo Cooper Hewittin pääkuraattori Cara McCarty on tänä syksynä Habitare-messujen kansainvälinen ystävä. Hän etsii kaiken aikaa ja eri puolilta maailmaa designia, joka koskettaa.
Cara McCarty, sinulla on näköalapaikka kansainväliseen muotoiluun, koska toimit New Yorkissa USA:n merkittävimmän muotoilumuseon, Cooper Hewitt Smithsonian Design Museumin, pääkuraattorina. Mikä on roolisi Habitaren kansainvälisenä ystävänä?
”Vastaan niin näyttelyidemme suunnittelusta kuin uusista kokoelmahankinnoista. Siksi on tärkeää olla paikan päällä siellä, missä tapahtuu, tavata ihmisiä ja ymmärtää kehityslinjoja. Olen viimeksi käynyt Suomessa yhdeksän vuotta sitten, joten odotan näkeväni monia itselleni vielä tuntemattomia nuoria suunnittelijoita ja heidän töitään. Haluan solmia kontakteja ja viedä eteenpäin sanaa suomalaisesta muotoilusta.”
Olet suomalaisen muotoilun ystävä jo entuudestaan. Kuinka löysit sen?
”Kotini lähellä oli Design Research -liike, joka myi paljon skandinaavista muotoilua kuten Marimekon tekstiilejä. Minulle eivät riittäneet liikkeen mekot, vaan menin kymmenvuotiaana ompelukurssille, jossa opin tekemään itse marimekkoja.”
Mikä sinua kiehtoo muotoilussa?
”Olen aina tuntenut vetoa eri kulttuureihin, niiden elämäntapoihin ja esineisiin. Meidän kotimme oli hyvin modernisti sisustettu, mutta kuvittelin lapsena, että olen varhainen uudisraivaaja ja kokosin tyyliin sopivia esineitä kaverini isän perinteisen mallin mukaan tekemiin vaunuihin. Mietin jo silloin, miten esineitä on käytetty ja miten niihin on suhtauduttu.”
Millaiset esineet kiinnittävät huomiosi ja ansaitsevat pääsyn museoon?
”On tärkeää, että esineet ovat tavalla tai toisella innovatiivisia. On myös aina eduksi, että ne tukevat toisiaan. Kun kerromme vaikka taivutetun puun käytöstä huonekaluissa Thonetista tähän päivään, meidän on myös kerrottava Alvar Aallon 1920-luvun lopun ja 30-luvun kalusteista. Lisäksi minua kiehtoo aina ja ikuisesti kauneus, en voi sille mitään.”
”Nykypäivänä on jo selvää, että muotoilu ei koske vain esineitä vaan myös olemisen ja elämisen mahdollisuuksia.”
Olet puhunut julkisuudessa muotoilusta, jolla on yhteiskunnallinen vaikutus. Mitä tarkoitat sillä?
”Haluan edistää muotoilua, joka on empaattista. Se ottaa huomioon ihmiset, joilla on fyysisiä tai kognitiivisia heikkouksia ja syntyy yhdessä heidän kanssaan. Se ottaa huomioon kestävän kehityksen, ympäristön, koko planeetan eli kaiken, millä on todellista merkitystä. Nykypäivänä on jo selvää, että muotoilu ei koske vain esineitä vaan myös olemisen ja elämisen mahdollisuuksia.”
Mikä saa ihmiset tulemaan museoon tänä päivänä?
”Museoiden täytyy keskittyä aiheisiin, jotka puhuttelevat tässä ja nyt. Se ei tarkoita menneisyyden kadottamista vaan sitä, että löydetään puhuttelevia tapoja tuoda mennyt tähän päivään. Historian ymmärrys on tärkeää, koska vain hyvin vähän syntyy tyhjiöön. Itse nautin yhä suunnattomasti erilaisten ja eri-ikäisten kulttuurien näkemisestä. Yhtä hyvin innostun, kun näen uuden tekniikan tai tekotavan tai kun joku on luonut jotakin aitoa. Jos se koskettaa minua, aina parempi.”
Teksti: Kari-Otso Nevaluoma Kuvat: Matt Flynn ja Scott Rudd
Habitare-messut Messukeskuksessa Helsingissä 12.–16. syyskuuta. Juttu on julkaistu alun perin Avotakassa.