”Valaistuksen roolia ei pidä ylenkatsoa, vaan ehkä ennemminkin se tulisi nähdä kutkuttavana mahdollisuutena valjastaa sama tila lukuisiin eri tunnelmiin”, pohtii Design Storiesin kolumnisti Hanna-Katariina Mononen.
KUN KODIN REMONTTI on edennyt tiettyyn pisteeseen, sitä saattaa löytää itsensä syysillan hämärässä naksauttelemassa keittiöön juuri asennettuja valaisimia vuoroin päälle ja vuoroin pois. Päälle taas, sitten muutama silmäys tarkastellen tilaa eri kulmista, sitten taas pois. Seuraavaksi päälle toinen valaisin ja uudet kulmat.
Voisi luulla, että tässä kuvaillussa tilanteessa pähkäilin, oliko valaisinten sijoittelu sittenkään sopiva tai soveltuuko valittu värilämpötila käyttötarkoitukseensa. Kyse oli kuitenkin jostakin aika paljon tärkeämmästä. Haaveilin remontin valmistumisen jälkeisestä ajasta, siitä, kuinka valaistus tukisi tilan käyttötarkoitusta mutta toisi siihen myös uudenlaista, kaunista ja turvallista tunnelmaa.
Syksyn tullen päivien käsikirjoitus sijoittuu jälleen uuteen, erilaiseen kauteen. Valo väreilee puista pian alas leijuvien lehtien lävitse, varjot piirtyvät pidempinä ja valokin on jotenkin erilaista, kuin kultahipuin ylevöitettyä oranssia. Aurinko onkin erinomainen valaisudramaturgi, mutta Suomen pohjoisella korkeudella tunnelma muuttuu jossain vaiheessa vuotta kenties turhankin dramaattiseksi. Auringon ohjaustyötä mukaillen voimme kuitenkin oppia paljon.
”Olin pitkään yleisvalaistukseen keskittyvä sisustaja, kunnes oivalsin valon olevan hyvin kiehtova aineeton elementti, jolla voi manipuloida tilaa lukuisin eri tavoin.”
Valaistus on tietysti funktionaalinen työkalu, ja ilman sitä monet kodin toiminnot vaikeutuisivat tai muuttuisivat vähintäänkin epämukaviksi. Aivan yhtä tärkeä rooli valaistuksella on tunnelman luomisessa. Saatamme usein muistaa lähinnä valaistuksen ensisijaisen roolin ja vasta kokeilemalla ymmärrämme, kuinka merkittävää on, kun valaistusta varioimalla tila muuntuu tunnelmasta toiseen. Tunnelmallinen ei suinkaan ole synonyymi hämärälle, sillä toimiva valaistuskokonaisuus takaa, että tilassa ei tarvitse navigoida hapuillen.
Minulla on suuri laatikollinen erilaisia valaisimia odottamassa huone kerrallaan tehtävän remontin valmistumista. Niillä on lukuisia rooleja, mutta yhdessä ne näyttelevät samaa, alati elävää ja muuntuvaa tunnelmateatteria. Olin pitkään yleisvalaistukseen keskittyvä sisustaja, kunnes oivalsin valon olevan hyvin kiehtova aineeton elementti, jolla voi manipuloida tilaa lukuisin eri tavoin. Oppi vaati muutaman kokemuksen tiloista, joiden muut asiat olivat kohdallaan, mutta leikkaussalissakin olisi luullakseni ollut miellyttävämpi tunnelma. Hyviä ja mieleenpainuvia esimerkkejä taas on lukuisia – niissä valaistus oli sovitettu hetkeen ja tilaan kuin napakasti istuva hansikas, ja parhaimmillaan valo toi kokonaisuuteen oman ainutlaatuisen mausteensa.
Viini maistuu oikeanlaisesta lasista nautittuna paremmalta. Aistikokemukseen vaikuttavat merkittävällä tavalla lasin koko ja muoto. Ilmiöllä on valaisemisen kanssa paljon samaa: huonosti valaistu kaunis tila on kuin joisi oikein hyvää viiniä huonosta lasista. Ja päinvastoin – hyvin hetkeen ja tilaan sopiva valaistus on kuin joisi oikein hyvää viiniä sille täydellisesti valitusta lasista.
Kirjoittaja Hanna-Katariina Mononen pohtii Design Storiesin kuukausittaisessa kolumnissaan kauniin ja kestävän elämän asioita. Hän ajattelee, että aivan kuten elämässä, myös kodissa kauneimmat kohdat ovat suunnittelemattomia – ja usein myös verrattain tavanomaisia.
Teksti ja kuvat: Hanna-Katariina Mononen