”Vuoden lämpimin ajanjakso on itsessään jo sellainen tapaus ja ohjelmanumero, että olisi reilua jättää kaikenlaista mieltäylentävää myös vuoden muille kuukausille”, tuumaa Design Storiesin kolumnisti Hanna-Katariina Mononen.
HALUAN HETI ALKUUN olla hyvin rehellinen. Käytin liki koko pitkään odottamani kesäloman sisätiloissa asentaen kotini jok'ikiseen huoneeseen, komeroon ja nurkkaukseen kattopaneelia. Kellon ympäri venähtäneiden päivien loppupuoliskoilla käytin yhdistelmäsahaa sellaisella turtuneella autopilotilla, että työsuojeluvaltuutetulle olisi ollut tekemistä. Oli päiviä, joina en käynyt ulkona lainkaan – ajattelin ehkä, että mitä enemmän, sitä nopeammin.
Tämän myötä koitan nyt katkeruutta hätyytellen kertoa itselleni, että kenties juuri tämä kirpeitä syysaamuja tarjoava ajanjakso on juuri sitä, mitä olen odottanutkin. Kesähän on muutenkin turhan itsestään selvästi romantisoitu vuodenaika, kaikkien mahdollisuuksien ohitse kiitävä utopia: toteutuessaan kuitenkin aina liian lämmin ja tahmea, liian hektinen, liian valoisa. Etenkin pohjoisen kasvatille jopa hieman vieras ja epätodellinen.
Jos en keskity, sorrun muutenkin helposti elämäni suunnittelussa perustavanlaatuiseen virheeseen: kasaan kaiken yhdelle kuukaudelle. Kesälomajaksolle keksitään melko tyypillisesti kaikki vuoden aikana kertyneet ideat, mieltä kutkuttavat ja mukavat puuhat, retket ja askareet. Tämä on tietenkin toimintamallina kestämätön: ei voi olla niin, että yksi kuukausi kahdestatoista nautiskellaan ja loput yksitoista on pelkkää odottamista. Jos olisin tilastotieteilijä, liittäisin oheen graafisen kuvaajan, joka osoittaisi juuri kuinka tavattoman järjetöntä sellainen eläminen on. Vuoden lämpimin ajanjakso on muutenkin itsessään jo sellainen tapaus ja ohjelmanumero, että olisi pelkästään reilua jättää kaikenlaista mieltäylentävää myös vuoden niille kuukausille, jolloin "hiekan päällä makoilu" ei varsinaisesti kuulosta varteenotettavalta ajanvietteeltä.
”Ei voi olla niin, että yksi kuukausi kahdestatoista nautiskellaan ja loput yksitoista on pelkkää odottamista.”
Palaan nyt vähitellen työn, rutiinin ja struktuurin äärelle – en varsinaisesti rentoutuneena, mutta lomailleena kuitenkin. Vaikka lomani oli kummallisen epäonnistuneesti aikataulutettu ja hikisen tympeä työleiri, kesässä oli toki kuitenkin se tietynlainen magiansa. Joka ainoa kerta kesälomalta paluuseen liittyy sama harhaluulo: uskomus siitä, että aivan kaikki hyvä elämästä päättyy sillä samaisella kellonlyömällä, kun herätyskello piippaa arjen ensimmäisenä maanantaina. Ja onko se ihmekään, kun on koko elämänsä elänyt kesälomaa odotellen.
On siis aika uudelleenohjelmoinnille. Edessämme on loistava tulevaisuus. Yksitoista upeaa kuukautta. Järjestämättä jääneet kesäjuhlat pidetäänkin syksyllä. Interrail-matka suunnitellaan sydäntalvelle. Koko marraskuu nautiskellaan spontaaneista illanvietoista, helmikuulle aikataulutetaan roadtrip maakuntiin ja koko maaliskuu grillataan.
On syytä nauttia kun vielä voimme. Ensi vuoden kesäloma on jo aivan nurkan takana.
Suosittelen: Elokuvafestivaalit
”Syksy on siinäkin mielessä mukavaa aikaa, että monien muidenkin tapahtumien lisäksi päästään nauttimaan taidolla kuratoitujen elokuvafestivaalien tarjonnasta. Teatterisalista toiseen lipuminen on kuin matkustaisi mielikuvitusmaailmasta toiseen: ja mikä parasta, päivän päätteeksi pääsee kuitenkin kotiin yöpymään.”
• Rakkautta ja Anarkiaa 15.–25.9.2022.
Kirjoittaja Hanna-Katariina Mononen pohtii Design Storiesin kuukausittaisessa kolumnissaan kauniin ja kestävän elämän asioita. Hän ajattelee, että aivan kuten elämässä, myös kodissa kauneimmat kohdat ovat suunnittelemattomia – ja usein myös verrattain tavanomaisia.
Teksti ja kuva: Hanna-Katariina Mononen