”Elämään rakennetta ja rauhaa tuovat toistuvat tapahtumat ja rutiinit, joita on lupa ylevöittää ja toisinaan myös rikkoa”, toteaa Design Storiesin kolumnisti Hanna-Katariina Mononen.
RUTIINIT OVAT KÄYTÖKSELLEMME jonkinlainen peruskallio. Päivittäin samankaltaisina toistuvat teot ja tuttujen asioiden muuttumattomuus jättävät aivojen kapasiteettia muulle ja samalla vapauttavat meidät päätöksenteosta. Erityisesti haastavissa tilanteissa johonkin tuttuun tukeutuminen on ihmiselle luontaista ja tiedostamatontakin. Ilmiö on todettu esimerkiksi elintarvikemyynnin osalta: kun turvallisuuden tunne järkkyy, ihminen hakeutuu tuttujen tuotemerkkien ja tuotteiden pariin.
Rutiinien aiheuttama lohtu tuntuu järkeenkäyvältä. Ne synnyttävät kokemuksen elämänhallinnasta. Ihminen on yksi osa suurta kokonaisuutta, jonka kaikki muutkin osaset toistavat omia rutiinejaan. Talvi vaihtuu kesäksi joka vuosi, planeetat kulkevat radoillaan, ruoho kasvaa ja lakastuu taas. Me heräämme, teemme jotakin, joka on yhteisesti sovittu yhteisön etua palvelevaksi, ruokailemme, käymme taas unille.
Kodissa tapahtuvista rutiineista merkityksellisempiä tekevät lopulta hyvin pienet teot. En itse usko juhlia varten säästettäviin astioihin tai vain erityisinä hetkinä pöydälle asetettavaan pöytäliinaan, sillä tosiasiassa joka ainoa hetki on erityinen. Aina on sopivaa nostaa tuokio tavanomaisuuden yläpuolelle, aivan erityisesti sellaisina aikoina, jotka kipeästi kaipaisivat kehyksekseen hopeareunuksen. Toisaalta kun elämän rutiinit ovat olemassa, yksi rutiiniammattilaisen salaisuus on niiden ajoittainen rikkominen: viikonloppukimppu tiistaina ja perjantaipizza jo torstaina – miksei?
”Rutiinien aiheuttama lohtu tuntuu järkeenkäyvältä. Ne synnyttävät kokemuksen elämänhallinnasta.”
On tutkittu, miten ihmiset, joilla on oma kantakuppila, ovat keskimääräistä onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä. Tutkimus saattoi osoittaa tuloksen linkittyvän ennemmin sosiaalisiin kohtaamisiin, mutta ajattelen mielelläni, että jokin tuttuuden ja toiston taika liittyy asiaan myös. Kun joku paikka on hyväksi todettu, miksei sinne palaisi? Aivan kuten kirjailija ja runoilija Pentti Saarikosken tiedetään palanneen tiuhaan helsinkiläiseen ravintola Kosmokseen ja taiteilija Tove Janssonin ravintola Eliteen. Ravintola Kappelissa sen sijaan tuttu näky olivat aikanaan säveltäjä Jean Sibelius ja taiteilija Akseli Gallen-Kallela. Minun on helppo uskoa, että nämä henkilöt kyllä tiesivät mitä tekevät.
Viime aikoina olen pitänyt yhä tiukemmin kiinni elämäni suosikkiasioista ja lempipaikoista. Palaan samoihin kahviloihin ja kukkakauppoihin. Valitsen monista tarjolla olevista vaihtoehdoista lempielokuvateatterini, samoin luottoravintolani. Toisinaan hunningolle äityvään päivärytmiini tuon ryhtiä aikatauluilla ja varaamalla aikaa rauhoittumiselle. Kaupasta valitsen tutut raaka-aineet ja viikonlopun alkaessa skoolataan lempiviinillä. Viikkorytmiä tukevat kodin omat tavat, kuten torstaiaamun sauna, ja kuukausien tai vuosien rytmiä tahdittavat niin kausivihannekset kuin juhlaperinteet.
Rutiini-sanan etymologia muuten juontaa ranskan sanaan route, tie. Ilmankos tuntuukin siltä, että usein juuri rutiinit kuljettavat meidät sinne, minne haluammekin mennä.
Suosittelen: Kasvukauden avaus
”KOHTUUTTOMAN PITKÄLTÄ tuntunut odotus alkaa vähitellen olla ohi: voimme viimeinkin, joskin harkitsevin ja pienin askelin, alkaa suunnitella kesää ja sen myötä elämää pihoilla, parvekkeilla ja puutarhoissa. Olen jo kaivanut esille siemenet, tilannut muutamia uusia, listannut ylös tänä kesänä pihalla tehtäviä toimenpiteitä ja ennen kaikkea haaveillut paljon. Ensimmäisten esikasvatettavien kasvien siementen kylvämisestä on syytä tehdä iso numero ja juhlan aihe. Hurraahuuto kasvukaudelle!”
Kirjoittaja Hanna-Katariina Mononen pohtii Design Storiesin kuukausittaisessa kolumnissaan kauniin ja kestävän elämän asioita. Hän ajattelee, että aivan kuten elämässä, myös kodissa kauneimmat kohdat ovat suunnittelemattomia – ja usein myös verrattain tavanomaisia.
Teksti ja kuvat: Hanna-Katariina Mononen