Pariisissa jo kaupungilla kulkeminen on suuri elämys. Mondo valitsi kolme katua, jotka jokaisen kannattaa joskus kokea. Niiden varrella on ikimuistoisia nähtävyyksiä ja paikallisten rakastamia aitoja löytöjä. Pikku-Turkkinakin tunnettu rue du Faubourg-Saint-Denis tarjoaa monikulttuurista kulinarismia ja rosoisen tyylikkäitä baareja.
EIKÖ SE RIEMUKAARI ollutkaan Champs-Élysées’llä? Seisomme rue de Faubourg-Saint-Denis’n alussa, kaupungin ensimmäisen 1600-luvulla rakennetun Riemukaaren alla. Ympärillämme kymmenet pulut pyrähtävät ilmaan.
Läheltä kantautuu kanelin, juustokuminan ja inkiväärin tuoksuja. Kortteli edustaa selvästi sitä, mitä Pariisi todellisuudessa on: kulttuurien sulatusuuni. Tuoksut vain voimistuvat, kun kävelee katua pohjoiseen. Ohitamme ensin intialaisen basaarin, sitten mauritiuslaisia kauneussalonkeja.
Tiheällä rue du Faubourg-Saint-Denis’llä Pariisin 10. kaupunginosassa käy jatkuva kuhina. Runsaan puolentoista kilometrin mittaisen kadun varrelle mahtuu laajan ravintolavalikoiman lisäksi kaksi vilkasta rautatieasemaa, Gare de l’Est ja Gare du Nord. Pohjoisessa katu ulottuu aina La Chapellen metrolle asti, jonka toisella puolella alkaa afrikkalaiskortteli La Goutte d’Or.
Rue du Faubourg-Saint-Denis’n alussa sijaitsevat ravintolat paljastavat, miksi katua kutsutaan Pariisin Pikku-Turkiksi. Yksi parhaista kadun turkkilaisravintoloista on Urfa Dürum, jolla on kaksi toimipaikkaa. Ensimmäinen kioski avattiin vuonna 2007 ja toinen, jossa on myös pöytäpaikkoja, vain kuukausi ennen vuoden 2020 koronarajoituksia.
Ikkunasta näkee, kuinka leipurit huhkivat tulikuuman uunin edessä. Jauhot pöllähtävät, ja ovesta tuulahtaa vahvojen mausteiden tuoksu. Sisällä kokit pyörittelevät dürüm-leipiä eli turkkilaisia kebabeja, joissa leivän sijaan täytteet kääritään ohueen lättyyn. Kympin maksava annos valmistetaan tilauksesta, ja liha paistetaan jokaiselle asiakkaalle erikseen. Kolmella eurolla saa lahmacunin eli kurdilaisen pizzan, jossa taikinapohjalla lepää mausteista jauhelihaa ja tuoreyrttejä.
”Kun muutin Pariisiin vuonna 1993, en tiennyt, mitä minä täällä oikein tein”, Urfa Dürumin perustanut Pierre Oguz kertoo. ”Mutta nyt olen kuin kotonani. Tämä katu on kuin oma pieni planeettansa, jossa kaikki ovat yhdessä kansallismielisiä, vaikkei heillä olisi samaa kansalaisuutta.”
Kun tutkimusretkeä jatkaa eteenpäin, huomaa Oguzin olevan oikeassa. Rue de Faubourd-Saint-Denis’llä monet kulttuurit elävät sopuisasti vieri vieressä.
Art deco -sisustuksestaan kuuluisa perinteinen bouillon-ravintola Julien on kiinni kebab-paikassa, ja Faubourg 52 -neobistro sijaitsee PNY-hampurilaisravintolan kyljessä, syyrialaista kioskia vastapäätä.
Katua kutsutaan joskus Pariisin Pikku-Turkiksi. Illalla sen eteläpäästä tulee trendiväen baarikortteli.
Perinteisten ruokakauppojen lomassa on kojuja, joissa näkee vähän tuntemattomampia kasviksia, hedelmiä ja mausteita. Kun kävelee Passage Bradyn sisäkujan poikki, voi kuvitella olevansa Intiassa, koska paikka on täynnä intialaisia ravintoloita, ruokakauppoja ja kauneussalonkeja.
Rue du Château d’Eaun kulmilla on afrikkalaisia peruukkikauppoja ja hiussalonkeja, joista hiukset lakaistaan kadulle illalla ja joiden edustalla asiakkailla on tapana hengailla.
Rue du Faubourg-Saint-Denis muuttuu boulevard de Magentan jälkeen. Kadunpätkä kulkee kahden rautatieaseman välistä ja jatkuu pohjoiseen La Chapellen metroasemalle. Sen varrelle ei ole vielä ilmestynyt trendikuppiloita, vaan se on täynnä intialaisia, srilankalaisia, pakistanialaisia ja bangladeshilaisia ravintoloita. Parhaat ovat intialaiset Khrisna Bhavan ja Sangeetha, mutta hyvää kasvisruokaa saa myös rue du Faubourg-Saint-Denis’n eteläisestä päästä. Sinne kannattaakin kävellä takaisin illaksi syömään ja juomaan.
Sivukadulta nimeltä rue des Petites Écuries saa taivaallisen hyvää jamaikalaista ruokaa Jah Jah by le Tricycle -vegaaniravintolassa. Tai kannattaa mennä Le Daily Syrien -ravintolaan, josta saa syyrialaisia mezelautasia ja täytettyjä leipiä.
Niitä voi hakea mukaankin samannimiseltä kioskilta kadun numerossa 55, jonka naapurissa on teatterikoulu École Jacques Lecoq. Kadulle koulu ei näy, mutta tarina kertoo, että sen tiloissa toimi aikoinaan kuuluisa nyrkkeilykehä, jossa otteli myös Marcel Cerdan. Miehen traaginen rakkaustarina Edith Piafin kanssa alkoi täältä.
Jos rue du Fabourg-Saint-Denis’llä käy aamulla tai päivällä, näkee enimmäkseen seudun vakioväkeä. Alkuillasta sen eteläpää muuttuu: siitä tulee rue de la soif, janoisten katu.
Aperitiivin aikaan tänne valuu boboja (bourgeouis-bohémes eli porvarillisboheemeja nuoria aikuisia) eri puolilta Pariisia. Silloin kannattaa istua Chez Jeannette -baariravintolaan. Se houkutteli trendikkäimmät tälle kadulle jo runsaat kymmenen vuotta sitten. Baarimikot tekevät cocktaileja, stereoista soi indierock ja punaisilla sohvilla istuu tyylitietoista väkeä. Chez Jeannette tulee pian täyteen, joten on syytä tehdä kuten muutkin eli siirtyä tarvittaessa toisiin baareihin. Niitä ovat vastapäinen Le Mauri 7 ja pohjoisempana Le Napoléon.
Rue du Faubourg-Saint-Denis’n porvarillistuminen näkyy myös lukuisina pop up -baareina ja -ravintoloina. Ne avautuvat, kun katuvalot on sytytetty. Kiinnostavimmat löytyvät sivukujilta, kuten Passage des Petites Écuries’lta.
Pikkuisessa Cinco Bodegassa laitetaan illalla kunnon pizzauuni kuumenemaan, hanasta saa olutta ja baarimikot tarjoilevat tujuja juomasekoituksia. Kun etsii vessaa ja avaa viereisen oven, saa yllättyä. Sisällä on valaistu skeittiramppi, joka ei näy eikä kuulu ulos. Vessa on rampin alakerrassa.
Kaikki tämä kertoo: trendikkäämpää paikkaa ei Pariisissa olekaan, ollaan kaupungin iltayön hauskassa ytimessä.
Katso myös:
• Kävelijän Pariisi: Avenue des Champs-Élysées >
• Kävelijän Pariisi: Rue des Martyrs >
Teksti: Pihla Hintikka Kuvat: Heli Sorjonen
Juttu on julkaistu alun perin Mondo-lehden numerossa 1/21.