Värikäs koti Helsingin Ullanlinnassa on arkkitehti Jouni Kaipian sielun peili

Jouni Kaipian kodissa tavaraa on ylenpalttisen runsaasti, mutta kaikilla on paikkansa ja tarinansa. Helsingin keskustassa sijaitseva asunto on muovaantunut vuosien saatossa täyttämään kaikki asukkaansa tarpeet.

ARKKITEHTI JA VALOKUVATAITEILIJA Jouni Kaipia asuu vuokralla yhdessä Helsingin kauneimpien 1900-luvun alun talojen rivistössä Helsingin Ullanlinnassa.

Samassa osoitteessa on kulunut jo 25 vuotta. Taloa on remontoitu ja asuntoa on voinut muokata näköisekseen, omia tarpeita ja elämäntapaa vastaamaan. Seiniin on puhkottu aukkoja, joiden mahdollistama valon kulku läpi huoneiston lisää asumisviihtyvyyttä ja käytännöllisyyttä.

Idästä, kadun puolelta, missä on makuuhuone, näkyy eteisen ja keittiön läpi pihalle länteen. Asunto on lähes maan tasossa ja sieltä voi seurata kadun elämää.

Kokemukset matkoilta ovat siirtyneet osaksi Jouni Kaipian kotia.

Jouni Kaipia oli opiskelijana töissä arkkitehtitoimistoissa, mutta huomasi pian haluavansa jotain muuta. Hän on opettanut, ollut vieraileva professori kahdessa yliopistossa Amerikassa, näyttelyarkkitehtina museoissa sekä matkustanut ja tutkinut vanhoja rakennuksia, asuntoja ja ihmisten arkea niissä. Aluksi Japanissa, sitten laajemmin Aasiassa; Vietnam, Thaimaa, Laos ja Kambodža ovat tulleet tutuiksi.

Kokemukset matkoilta, arjen käyttöesineet, käsityöt ja värit ovat siirtyneet osaksi hänen kotiaan. Japanilaiset leveät ja korkeat puukynnykset eri huonetilojen välissä Jouni rakensi matkojensa innoittamana.

Kaikilla esineillä on merkitys ja muisto.

Hänen kiinnostuksensa Afrikkaa kohtaan on syventynyt pitkillä Länsi-Afrikan käynneillä. Varsinkin Malin Dogon-heimo on tehnyt vaikutuksen ja pistänyt ajattelemaan, miten vaatimattomasti ja samalla rikkaasti ihminen voi elää. Siellä kokemus asunnosta perheenjäsenenä on aito, mytologian ja esi-isien läsnäolo kouriintuntuvaa. Eri puolilla ja eri uskontojen parissa matkustaessaan Jouni on huomannut kodin ja pyhän paikan yhteyden.

”Kotini ilme muuttuu, tavaroiden paikat ja asetelmat vaihtuvat. Teen mielelläni ruokaa ja kokeilen eri keittiöitä. Pyydän ystäviä syömään, nyt teen ruokaa usein thaimausteilla ja ruoka- ja juttuhetket venyvät tuntien mittaisiksi”, Jouni kertoo.

”Olen myös aamun torkku ja illan virkku. Nautin aamiaisen rauhassa lehtiä lukien. Muutaman minuutin työmatka työhuoneelle alkaa puolen päivän tietämissä. Siellä ajantaju katoaa. Alueella pitkään asuneena tunnen paljon ihmisiä, jotka poikkeavat juttelemaan ja espressolle.”

Uutta syntyy mennyttä unohtamatta. 

Jouni Kaipia haluaa Suomessa ollessaan asua juuri näin, kaupungin keskustassa, missä palvelut ovat lähellä. Hän pyöräilee niin lyhyet kuin pitkätkin välimatkat. Elämän kokonaisuus on ketju tapahtumia sen kummemmin erittelemättä: koti keskipisteenä, työhuone, joogasali, ystävien tapaaminen ja uusien matkojen odotus osana arjen kulkua. Uutta syntyy mennyttä unohtamatta.

Katso myös:

• Asun Homes Vol 4 -bookazine >

Teksti: Ulla Solasaari-Pohjanpalo Kuvat: Jaanis Kerkis

Juttu on julkaistu alun perin Asun-lehden numerossa 23 ja englanninkielisenä Asun Homes -teossarjan osassa 4.