Mitä tulee, kun sekoittaa keltaista ja vihreää? Outi ja Jussi yhdistivät lempivärinsä ensimmäisessä yhteisessä kodissaan Turussa. Tulos on raikas kuin kesäinen niitty.
Asukkaat:
Yliopisto-opettaja Outi Sarpila ja ohjelmistosuunnittelija Jussi Antila sekä yksivuotias Oili. Koti on neljän huoneen ja keittiön asunto 1909 rakennetussa kerrostalossa Turun itäisessä keskustassa. Kivitalo sijaitsee Rubiinikorttelissa, joka rakennettiin alun perin vuokra-asunnoiksi työläisille sekä virka- ja liikemiehille. Rakennukset säästyivät niin sanotulta Turun taudilta, kun kiinteistön omistajien perikunta päätti säilyttää ja saneerata ne 1980-luvulla. Perheen asuntoon lisättiin tuolloin kaksi ikkunaa ja parveke.
KUN OUTI SARPILA ja Jussi Antila alkoivat pari vuotta sitten etsiä ensimmäistä yhteistä kotia, toivelista oli tarkka ja vaativa. Tärkein kriteereistä oli sijainti. Asuntoa etsittiin vain parin postinumeron alueelta, sillä kodin piti sijaita hyvien kulku- yhteyksien päässä työpaikoista. Outin toiveena oli ennen 1950-lukua rakennettu kerrostalo, jossa on korkeat ja avarat huoneet. Jussi haaveili saunasta ja parvekkeesta.
Unelmakodin löytäminen tuntui lähes mahdottomalta, kunnes Outi huomasi pitkään myynnissä olleen kohteen ja alkoi katsella asunnon pohjaa uusin silmin.
”Silloiset asukkaat omistivat koko kerroksen, johon kuului nykyinen asuntomme ja siihen yhdistetty yksiö. Ne oli jo erotettu väliseinällä toisistaan ja yksiö myyty, kun me astuimme mukaan kuvioihin”, Outi kertoo.
Outi ja Jussi eivät ole haikailleet lisätilan perään, vaikka perhe on kasvanut lapsella. Ennen muuttoa asunto remontoitiin kokonaan ja pohja muutettiin vastaamaan pariskunnan tarpeita. Kekseliäillä ratkaisuilla kotiin mahdutettiin yksi huone lisää ilman, että avaruudesta piti tinkiä.
Outi, mihin ihastuitte asunnossa?
”Ensimmäisenä meidät hurmasi sijainti ja idyllinen kaupunkipiha. Talo on kaupungin ytimessä, ja lähellä on useita puistoalueita, joiden merkitys on korostunut Oilin syntymän jälkeen. Piha on suojaisa ja rauhallinen. Kesällä se muuttuu omenapuineen ja syreenipensaineen vehreäksi keitaaksi.
”Sisäpiha muuttuu kesällä vehreäksi keitaaksi.”
Asunnossa ihastuimme avariin ja korkeisiin huoneisiin. Suurista ikkunoista tulvii valoa sisään, ja makuuhuoneesta pääsee pienelle parvekkeelle. Edellinen asukas rakennutti parvekkeen, eikä sellaista ole talossa kenelläkään muulla.”
Millaisen muutoksen asunto koki ennen muuttoa?
”Täällä oli viimeksi tehty isompi remontti 1980-luvulla, jolloin kaikki tontin talot saneerattiin perusteellisesti. Asunto oli arkkitehdin suunnittelema ja siellä oli aikakautensa moderneja ratkaisuja, mutta ne eivät olleet enää tätä päivää. Suurimman muutoksen koki keittiö. Eteisen ja keittiön väliltä poistettiin seinä, ja keittiön taakse rakennettiin pieni työhuone, joka toimii nyt lastenhuoneena. Vanhassa keittiössä oli puuhella ja suuri huuva, joka olisi ollut hienoa säästää. Mutta se olisi ollut ainoastaan sisustuksellinen elementti, joten se joutui lähtemään uuden väliseinän tieltä.”
Onko muita muutoksia suunnitteilla?
”Minulla riittää näitä projekteja, ja Jussin tehtävä on hillitä niistä mielipuolisimpia. Tykkään tehdä käsilläni ja aloitan kaikenlaista, kun innostus iskee. Kävin muun muassa kutomassa kangaspuilla pari mattoa juuri ennen Oilin syntymää. Huonekalujen entisöintikurssin kävin pari vuotta sitten, ja sen jälkeen on tullut kunnostettua ovia ja lukuisia huonekaluja. Seuraavaksi tarkoitus on saada väliovet kuntoon. Poistin vanhan maalin kuumailmapuhaltimella ja kittasin ovet heti Oilin syntymän jälkeen. Homma jäi kesken, ja ovet pitäisi vielä maalata.”
Miten ensimmäisen yhteisen kotinne tyyli löytyi?
”Meillä oli ennen remonttia Pinterestissä yhteinen taulu, jonne keräsimme ideoita. Kasvoin Aino ja Alvar Aallon suunnittelemien huonekalujen keskellä. Kotimaiset designklassikot edustavat minulle pysyvyyttä, ja siksi niitä on kertynyt myös yhteiseen kotiimme: olohuoneessa on Artekin 69-tuolit ja keittiössä pyöreä 90A-pöytä. Yhdistelemme uutta ja vanhaa, designia, löydettyä, tuunattua ja sukulaisilta perittyä. Tykkäämme kiertää kirpputoreja ja vanhan tavaran kauppoja. Olemme keränneet kaikkea, mistä pidämme, ja tuoneet ne yhteen. Mietimme tarkkaan, mitä tarvitsemme. Kääntöpuoli on se, että paikat voivat näyttää pitkään keskeneräisiltä.”
Kodissanne on paljon keltaista, miksi?
”Olen aina rakastanut keltaista. Jo lapsena huoneeni oli keltainen, ja väri on seurannut minua kodista toiseen. Värit tekevät jotkut ihmiset levottomiksi, mutta minä tarvitsen niitä. Ne antavat energiaa. Kuorruttaisin kotiamme mielelläni nykyistäkin enemmän väreillä, mutta se ei ole mennyt vielä läpi.
”Olen aina rakastanut keltaista, ja väri on seurannut minua kodista toiseen.”
Kaikkia värejä en kuitenkaan huoli kotiini. Aluksi arastelin Jussin lempiväriä vihreää, mutta lämpenin sille Jussin viherkasvien myötä. Olemme mielestäni onnistuneet yhdistämään hyvin lempivärimme, joista tulee varmaan myöhemmin Oilin inhokkivärejä.”
Teksti: Anu Välilä Kuvat: Suvi Elo
Juttu on julkaistu alun perin Avotakassa.