Taiteilija, graafinen suunnittelija Pan Jianfeng ei tuntenut oloaan kotoisaksi Kiinan miljoonakaupungeissa. Hänellä oli haaveena elää perheensä kanssa puutalossa. Unelma toteutui Suomessa, Vanhan Porvoon idyllissä.
PAN JIANFENG NÄYTTÄÄ vihreäkantista kirjaa. Olemme huoneessa, jonka seinät on maalattu mustiksi. Lattialla on tatami. Huoneen ainoa kaluste on kaappi, ja eri puolilla huonetta on keramiikkaesineitä. Ne syntyivät vuonna 2005, kun pariisilainen galleria pyysi Pania tekemään töitä Ranskan ja Kiinan ystävyysvuoden kunniaksi.
Kaappi on Panin vaimon Jie Zhaon kotikaupungista Suzhousta ja ostettu käytettynä. Pan arvioi sen iäksi 150–200 vuotta, eli se on tehty Qingdynastian loppupuolella. Yleensä sen ajan kaapit ovat koristeellisempia, joten kyseessä on harvinaisuus.
”Muutimme järjestystä vähän aikaa sitten. Halusimme tilan niin tyhjäksi kuin mahdollista”, Pan sanoo.
Valo siilautuu iltapäivällä ikkunasta lattialle. Pan kertoo, että hänellä on vaimonsa kanssa suunnitteilla kirja valon merkityksestä Suomessa. He haluavat jakaa valon kokemisen tärkeyden kiinalaisille ystävilleen.
Pan kutsuu huonetta meditaatiotilaksi, ja siellä voi rentoutua saunan jälkeen. Sauna on seinän takana, ja senkin seinät ovat mustat savusaunojen tapaan. Pan kertoo, että hänen arkkitehtiystävänsä ehdotti mustaa.
”Tila on eräänlainen taidetila, jossa voi puhdistautua henkisesti. Koska olemme kulttuurityöntekijöitä eikä meidän tarvitse mennä toimistoon joka päivä, voimme tehdä myös henkistä etsimistä.”
Panin esittelemä kirja kertoo hänen isänsä urasta taiteilijana. Kirja painettiin näyttelyä varten, joka pidettiin hänen muistokseen. Pan vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Kiinassa, miljoonan asukkaan Rui’anissa. Perhe asui vanhassa puutalossa, joka oli myös museo. Isä oli museonjohtaja ja myös kalligrafi.
”Olimme onnekkaita, kun pystyimme asumaan siinä kauniissa historiallisessa rakennuksessa. Se oli säilynyt erittäin hyvin, eikä sitä tuhottu edes kulttuurivallankumouksen aikana.”
Myös Panista ja hänen sisarestaan tuli taiteilijoita. Isä opetti Panille kalligrafian taitoja pienestä pitäen. Vuosittain kotikaupungissa järjestettiin lapsille kalligrafiakilpailu, johon isä valmisti kunnianhimoisesti ja perinteiden mukaan Pania.
Poika jäljitteli 700-luvulla Tangdynastian aikana eläneen Yan Zhenqingin töitä ja tyyliä. Yan on keskeisimpiä mestareita kiinalaisessa kalligrafiataiteessa, ja monet opettelevat nykyisinkin kalligrafiaa jäljittelemällä hänen tyyliään.
Jos Pan ei suorittanut päivän harjoitusta loppuun, hän ei saanut illallista. Salaa Pan inhosi kalligrafiaa, mutta piti siitä näystä, miten muste värjää riisipaperia. Hänestä oli kiinnostavaa vetää siveltimellä vetoja eri tyylien mukaisesti.
”Minulla oli lapsuuden unelma puutalosta, ja halusin poikani asuvan puutalossa.”
Lapsuudesta Panille on säilynyt paitsi kalligrafian taito myös kaipuu asua puutalossa.
”Asuin Shanghaissa 20 vuotta, mutta en tuntenut sitä koskaan kodikseni. Minulla oli lapsuuden unelma puutalosta, ja halusin poikani asuvan puutalossa.”
Panin poika on nyt 11-vuotias. Yksi syy Suomeen muuttoon olivat yhteistyökuviot suomalaisten designtahojen ja arkkitehtien kanssa, mutta saapuminen liittyy myös itsetutkiskeluun.
”Kun on poissa omasta kulttuurista ja yhteiskunnasta, alkaa paremmin ymmärtää, kuka todella on.”
Unelma toteutui Porvoossa vuonna 2015. Hän sai ystävän kautta vinkin myynnissä olevasta talosta. Pan matkusti Porvooseen, ja ostopäätös syntyi nopeasti.
Kiinassa Pan teki pitkän uran graafisena suunnittelijana isoissa mainostoimistoissa. Suomessa hän keskittyy lähes pelkästään taiteen tekemiseen ja on osallistunut lukuisiin näyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Lisäksi hän tekee yhteistyötä JKMM Arkkitehtien kanssa, esimerkiksi heidän kilpailuhankkeissaan Kiinaan.
Kuten kodista näkyy, Pan on hämmästyttävän tuottelias. Hänen tekemäänsä taidetta on joka huoneessa niin seinillä kuin ateljeen työpöydällä. Jopa ruokailuhuoneen verhoina on hänen maalauksensa.
Työhuoneessa Pan näyttää suuren pöydän ääressä pitkää paperikääröä ja kertoo, että siinä oleva maalaus on 14 metriä pitkä. Toinen Panin ateljee sijaitsee piharakennuksessa, ja sielläkin hyllyt notkuvat luonnosten ja paperikääröjen painosta.
”Ateljeessa teen likaisen työn eli maalaukset, jotka voivat aiheuttaa roiskeita.”
Piharakennuksen yläkerran Pan ja hänen vaimonsa ovat sisustaneet viihtyisäksi ja vuokraavat sitä turisteille.
Pan tuo maalauksissaan kiinalaisen kalligrafian nykytaiteen kontekstiin. Koko tilan haltuun ottavat isot teokset ovat täynnä detaljeja ja niiden katsominen lumoaa. Välillä ne ovat kalligrafiaa, sarjakuvamaista piirtämistä, vapaata maalausta ja graffititaidetta. Pan on tutkinut maalauksissaan suomalaista valoa sekä pimeyttä, jota tietysti riittää runsaasti talvella.
Panin mukaan suuri osa nykyisistäkin kiinalaisista kalligrafeista keskittyy tekniseen osaamiseen, ei niinkään taiteellisten sisältöjen esille tuomiseen.
”Kalligrafia on hieno perinne ja loputon resurssi, mutta pitää kehittää uutta. Minulle taide on väline kysyä kysymyksiä. Yritän paeta perinteitä henkisesti ja fyysisestikin, luoda uudenlaista kirjoitustapaa.”
Pan kutsuu taiteen tekemistään globaaliksi kirjoitukseksi: uudeksi tavaksi lähestyä kalligrafiaa, kirjoitustaitoa ja elämänfilosofiaa.
Hänen maalaustapansa muistuttaa performanssia, sillä se on voimakkaan fyysistä. Esimerkiksi Porvoon Taidetehtaan näyttelyyn hän teki teoksensa valkoisella maalilla suoraan ikkunoihin.
”Kun maalaan, en ajattele tai suunnittele, vaan annan siveltimen johdattaa minua.”
”Kiinassa elämä on liian kiireistä. Taiteilija tarvitsee tilaa kohdata itsensä ja muodostaa näkemyksensä elämästä. Tein kaupallisia töitä niin kauan, että nyt yritän löytää henkistä syvyyttä. Kun maalaan, en ajattele tai suunnittele, vaan annan siveltimen johdattaa minua. Suomessa hiljaisuus ja pitkä ja pimeä talvi mahdollistavat itsensä tutkiskelun: mitä on olla ihminen ja mikä on yhteytesi muihin.”
Useissa maalauksissa on joukko ihmishahmoja, tiiviisti yhdessä keskenään. Ne tuovat mieleen Kiinan, jossa väkimäärästä johtuen ihmiset ovat lähellä toisiaan joka paikassa.
Pan on kiinnostunut tutkimaan yksilöllisyyttä ja sitä, mitä ihmisenä oleminen merkitsee nykyajassa.
”Ehkä länsimaisille ihmisille yksilöllisyys on tavallinen aihe, mutta minulle se on aika uusi ja Kiinassa monimutkainen kysymys. Olen monta kertaa miettinyt, missä ihmiset ovat Kiinan historiassa. Hallitsijat pitivät ihmisiä omaisuutenaan, eivätkä he olleet yksilöitä.”
Kiina on vaurastunut ja modernisoitunut nopeasti, ja monet perinteiset tavat ovat unohtuneet. Suurissa kaupungeissa ketjukahvilat ovat korvanneet perinteisiä teehuoneita. Teetä juodaan edelleen paljon, mutta esimerkiksi nuoret pitävät teeseremoniaa pölyttyneenä jäänteenä.
Pan sanoo kuitenkin, että vaurastunut keskiluokka on alkanut arvostaa hitaampaa elämänlaatua, mikä näkyy myös suhtautumisessa perinteisiin. Esimerkiksi teeseremonia on tervetullut pysähtyminen kiireen keskellä. Hyvin monissa kodeissa on teepöytä tai nurkkaus.
Teen nauttiminen seurassa häivyttää Panin mukaan myös luokkarajoja ihmisten välillä. Tee yhdistää ihmisiä, kun sen ääressä keskustellaan ja rauhoitutaan.
”Teen valmistaminen vie aikaa. Pitää odottaa veden kiehumista ja teen avautumista hauduttamisen aikana. Tee maistuu erilaiselta kupista riippuen.”
Istumme Panin kanssa hänen kotinsa teehuoneessa. Ikkuna avautuu puutarhaan. Huoneen keskellä on matala pöytä ja sen molemmin puolin istuintyynyt, jotka on koristeltu Panin maalauksilla.
Hyllyllä on iso joukko teekannuja ja kuppeja, keskenään erilaisia. Ne Pan ja hänen vaimonsa ovat saaneet lahjaksi ystäviltä.
Kiinassa vaurastuvat ja keskiluokkaiset perheet hankkivat aiemmin koteihinsa perinteisiä kiinalaisia huonekaluja, koska ne olivat statussymboleita.
Nyt sisustukseen vaikuttavat kansainväliset trendit, ja innostus skandinaavista tyyliäkin kohtaan kasvaa. Kiinassa on syntynyt paljon kalustefirmoja, jotka hakevat vaikutteita pohjoismaisen tyylin mukaisista kalusteista.
”Nuoremmat sukupolvet ovat opiskelleet esimerkiksi Euroopassa, ja skandinaavinen design on tullut suositummaksi muun muassa kestävän kehityksen ajattelun lisääntyessä. He haluavat uutta. Lisäksi suurin osa ihmisistä asuu kerrostaloasunnoissa, joten kalusteiden pitää olla niihin sopivia.”
Pan viihtyy perheensä kanssa Porvoossa. Helsinki tuntuu jopa liian isolta, ja joka tapauksessa sinne pääsee bussilla vajaassa tunnissa. Shanghaissa tunnin matka ei ole mitään.
”Eikä kaksi tuntiakaan ole ongelma”, Pan lisää.
Yhteys Kiinaan on säilynyt. Panilla ja hänen vaimollaan on siellä sukua ja ystäviä, ja heillä on Shanghaissa keskellä kaupunkia yhä studio.
Kuten Kiinassa on tapana, heti kun teetä juovan pieni kuppi on tyhjentynyt, se täytetään. Pan kumartuu kaatamaan lisää teetä. Mihinkään ei ole kiire.
Kuka: Taiteilija Pan Jianfeng
- Syntynyt vuonna 1973, kotoisin Kiinan Rui'anin kaupungista.
- Opiskeli graafista suunnittelua Kiinan Taideakatemiassa ja valmistui maisteriksi University of Central Englandista Birminghamista.
- Työskennellyt muun muassa McCann Erickson -mainostoimiston pääsuunnittelijana ja JWT-mainostoimistossa designjohtajana. Perusti oman designfirman SHTYPEn vuonna 2005.
- Osallistunut lukuisiin taidenäyttelyihin Suomessa, Euroopassa ja Aasiassa.
Teksti: Hannu Pöppönen Kuvat: Antti Rintala
Juttu on julkaistu alun perin Avotakka-lehden numerossa 12/2022.