Italialaissyntyiselle Stefanialle koti on koko perheen yhteinen leikkikenttä, jossa värejä ja taidetta ei voi olla liikaa. Rakkaus laadukkaaseen muotoiluun näkyy kaikissa valinnoissa.
Asukkaat:
Muuton Suomen projektimyyntipäällikkö Stefania Alisciani Eräpuro, Art Director Tony Eräpuro, Amelia, 7, ja Filippo, 10, sekä 3-vuotias mäyräkoira Benji. Koti on 88,5-neliöinen asunto 1962 rakennetussa kerrostalossa Helsingin Kulosaaressa.
KAKSIKYMMENTÄ VUOTTA sitten italialaissyntyinen Stefania Alisciani saapui Suomeen vaihto-oppilaaksi. Kulosaaren Yhteiskoulussa hän tapasi tulevan miehensä Tony Eräpuron. Asuttuaan kaksi vuosikymmentä yhdessä sekä Lontoossa että Helsingissä he asuvat nyt kahden lapsensa kanssa samalla saarella, kivenheiton päässä tuosta koulusta, jossa ensi kertaa tapasivat.
Lähes koko työuransa designin parissa työskennellyt Stefania on aina saanut tehdä töitä yrityksissä, joiden tuotteita hän arvostaa. Kahden kulttuurin kodissa pelkistetty skandinaavinen muotoilu ja funktionaalisuus kulkevat käsi kädessä rohkean värienkäytön kanssa.
Koti on meille...
ikuinen projekti ja leikkipaikka, emme ota sitä liian tosissamme. Kotimme elää ja muokkautuu tarpeidemme ja mielemme mukaan. Taulujen ja kasvien paikat vaihtuvat. Huonejärjestys on muuttunut monta kertaa. Kotimme näyttää tuskin samalta puolen vuoden kuluttua.
Pidän kodissamme erityisesti...
sen rennosta ja leikkisästä tunnelmasta. Tässä kodissa näkyvät meidän kaikkien neljän persoonat ja huumorintaju. Koti on yhteinen projektimme, johon kaikki saavat osallistua. Se hymyilyttää minua joka päivä.
Sisustajana olen...
harkitseva ja funktionaalinen – toimivuus ja tila tuovat minulle iloa. Kodistamme löytyy eri pintamateriaaleja, kuten puuta ja betonia, sekä paljon viherkasveja. Väripilkkuja on siellä täällä. En välitä ohimenevistä trendeistä. Meillä on paljon taidetta, huonekaluja ja esineitä, jotka ovat kulkeneet mukanamme ensimmäisestä kodistamme asti.
”Meillä on paljon taidetta, huonekaluja ja esineitä, jotka ovat kulkeneet mukanamme ensimmäisestä kodistamme asti.”
Kodissamme nähdään harvemmin...
hirveätä sotkua. Näen paljon vaivaa, että meillä on siistiä. Voin henkisesti paremmin, jos asiat ovat järjestyksessä. Ennen kuin menemme nukkumaan, pyrimme siihen, että tavarat ovat omilla paikoillaan. Lapsilla on mahdollisuus laittaa tavaransa järjestykseen, koska kaikelle on varattu oma paikka. Pidämme tavaramäärän aisoissa harkitsemalla ennen kuin ostamme mitään uutta ja kierrättämällä tarpeettomia tavaroita.
Rakkaimpia aarteitani...
ovat Tony, lapset ja Benji. Vaikka meillä on paljon kauniita ja kiinnostavia esineitä, voisin luopua niistä kaikista. En ole erityisesti kiintynyt mihinkään tavaraan. Se varmaan johtuu siitä, että olen muuttanut lapsuudessa paljon ja oppinut luopumaan asioista.
Kiinnostuin designalasta...
muutettuamme Tonyn kanssa Lontooseen 2000-luvun alussa. Ensimmäinen työpaikkani oli Marimekon liike, jossa opin suomen kielen, kun kuuntelin muiden työntekijöiden puhuvan sitä keskenään.
Työni näkyy kodissani...
laadukkaina huonekaluina ja esineinä, jotka ovat vuosien varrella tarttuneet mukaani yrityksistä, joissa olen työskennellyt. Suurin osa huonekaluistamme on Vitraa, Artekia ja Muutoa. Teen töitä osittain kotona. Kun työpäivä päättyy, siirrän välineet pois näkyviltä. Ympäristön harmonisuus on minulle tärkeää.
”En pystyisi elämään kodissa, jossa on tyhjät, valkoiset seinät.”
Kotimme seinät ovat...
täynnä taidetta. Tony vastaa pitkälti kotimme taidehankinnoista. Taide kiinnostaa minua, mutta Art Directorina Tonylla on enemmän ideoita ja kontakteja taidemaailmaan. Suuri osa teoksista on ystäviemme tekemiä. En pystyisi elämään kodissa, jossa on tyhjät valkoiset seinät. Siirtelemme teoksia sen mukaan, mitä missäkin haluamme nähdä.
Kun haluan rentoutua...
joogaan. Olen harrastanut joogaa vuosia ja nelisen vuotta sitten valmistuin joogaopettajaksi. Pieni tauko designalalta antoi lisää työkaluja ja kokemusta. Opetan päätyöni ohella joogaa yrityksissä. Jooga tuo kaivattua vastapainoa välillä hektiseen elämääni.
Jos nyt tekisin jotain toisin...
siirtäisin keittiön makuuhuoneen paikalle olohuoneen kylkeen. Vanhassa kodissamme meillä oli yhtenäinen keittiö ja olohuone, ja se oli todella toimiva.
Hienoimmat hetket täällä...
ovat perjantai-illat, jolloin olemme koko perhe yhdessä, syömme Tonyn valmistamaa pizzaa ja katselemme elokuvia. Lapset tuovat silloin patjansa ja peittonsa olohuoneeseen ja nukahtavat leffan päätyttyä niille sijoilleen, vähän kuin olisivat retkellä.
Minulle koti merkitsee...
paikkaa, jossa saan olla täysin oma itseni, italialaisella temperamentilla ja hassulla huumorintajulla varustettuna. Kotona puhumme italiaa, joten se saa oloni kotoisaksi. Täällä soi aina musiikki, ja meistä lähtee paljon ääntä. Meillä keskustellaan, nauretaan ja välillä kiukutellaan. Koti on paikka, jossa on sallittua näyttää tunteensa ja jossa voi tuntea olonsa turvalliseksi.
Haaveilen...
siitä, että perheeni saisi joku päivä asua jonkin aikaa Italiassa. En tiedä, tapahtuuko se viiden vai kymmenen vuoden päästä, mutta olisi hienoa antaa lapsille mahdollisuus asua toisessa kotimaassaan, lähellä isovanhempiaan.
Inspiroidu tyylistä
Katso myös:
Teksti ja kuvat: Anna Riikonen
Juttu on julkaistu alun perin Avotakassa 10/2022.