Visualisti Vesa Kemppaisen kaksio vanhassa puutalokorttelissa Helsingissä on hurmaava sekoitus värikkäitä lintuasetelmia, puhuttelevaa taidetta ja vintagekalusteita.
Asukas:
Vesa Kemppainen työskentelee Fiskarsin markkinoinnin sisältöasiantuntijana. Hän asuu Helsingin Puu-Vallilassa puurakenteisessa pienkerrostalossa vuodelta 1928. Neliöitä kaksiossa on 41.
KODIN ULKO-OVEN voi huoletta jättää lukitsematta. Kaksikerroksisen hirsitalon asukkaat ovat niin hyviä tuttuja keskenään, että Vesa Kemppainen pystyy puuportaiden narinasta päättelemään, kuka on tulossa tai menossa.
”Talossa on hyvä yhteishenki. Jos minulta loppuu aamulla kahvimaito, voin mennä lainaamaan sitä naapurilta”, Vesa sanoo.
Markkinointispesialistina Fiskars Groupissa työskentelevän miehen taidot luoda inspiroivia tiloja näkyvät heti eteisessä. Vesa on tehnyt kenkäkaapin päälle herkullisen asetelman, jossa on täytettyjä lintuja, keramiikkaa ja lasiesineitä. Suomussalmelta kotoisin olevan Vesan mieltymys persoonallisiin esineisiin oli vahva jo nuoruudessa.
”Olen tehnyt keramiikkaa koko ikäni. Kun käyn kotipaikkakunnallani, teemme keramiikkaa yhdessä vanhan kuvisopettajani kanssa”, Vesa kertoo.
”Kaikki värit saa sopimaan toisiinsa, kun niitä on sopivissa suhteissa.”
Kun Vesa muutti Puu-Vallilaan neljä vuotta sitten, idyllinen kaksio kakluuneineen oli valmiiksi remontoitu. Ainoastaan seinien värit oli vaihdettava. Valkoiset seinät ovat Vesalle kauhistus: ne tekevät sisustuksesta lattean.
”Värilliset seinät antavat taustan kaikille esineille”, Vesa toteaa.
Olohuoneen seiniin hän valitsi murretun vihreän, joka sopii luontevasti 1920-luvulla rakennetun talon henkeen ja on raikas väripari vaalealle kakluunille.
Salmiakkikuvioisella tapetilla vuorattu eteinen on hyvä esimerkki värien vaikutuksesta tilan tunnelmaan. Tapetin ansiosta pieni eteinen näyttää aivan kartanon sisäänkäynniltä.
Siitä on hyvä astua keittiöön, johon on tehty mainio tilaratkaisu: huone on jaettu kahtia keltaisella puolikorkealla seinäkkeellä. Sen etupuolella on kapea keittiö ja takana parivuoteen mentävä makuutila. Sängynpäädyssä on seinäkaapisto tasoineen. Se on kuin luotu inspiroivan asetelman näyttämöksi, jossa pääroolit ovat sorsalla ja kilpikonnalla.
Jokaisessa asetelmassa on ainakin yksi täytetty lintu joko vapaana tai lasikuvun alla. Hyllyn päältä tuijottaa harakka, ja makuuhuoneen tason päällä koreilee fasaani. Kiinnostus eläimiin juontaa lapsuudesta.
”Olen luontoihminen. Isoisäni oli poromies, ja minulla oli lapsena oma poro sekä koiria. Kalastimme ja metsästimme paljon”, Vesa kertoo.
Kodin täytetyt eläimet eivät kuitenkaan ole itse metsästettyjä, vaan ne ovat löytyneet kirpputoreilta eri puolilta Suomea. Vesan mielestä linnut ovat tosi hauskoja tyyppejä.
Hän vaihtelee asetelmia useita kertoja vuodessa. Visualistin kaapeissa on ehtymätön varasto vanhoja tavaroita ja taidetta. Hän arvelee, että vaihtelunhalu liittyy entiseen työhön vaatebisneksessä. Vesa on työskennellyt aiemmin muun muassa Dieselin pohjoismaisessa visualistitiimissä, jossa hän suunnitteli ja toteutti myymälöiden ulkoasuja ja niiden ikkunasomistuksia.
Yrityksessä ei laitettu rajoja luovuudelle. Sieltä jäi päälle sesonkiajattelu. Asetelmia vaihtelemalla on helppo muuttaa sisustuksen tunnelmaa. Sen sijaan huonekalut pysyvät aloillaan. Kun kalusteet kerran ovat löytäneet paikkansa, niitä on Vesan mielestä turha siirrellä.
Koti on sisustettu pääosin vintagekalusteilla, sillä ne sopivat vanhan huoneiston tyyliin paremmin kuin uudet. Kun Vesa muutti nykyiseen kotiinsa, hän eli vuoden ilman sohvaa, koska ei löytänyt sopivaa kandidaattia. ”Ei tänne voi tuoda modernia sohvaa. Se olisi kuin norsu posliinikaupassa”, Vesa sanoo.
”Moderni sohva olisi täällä kuin norsu posliinikaupassa.”
Se oikea löytyi osto- ja myyntiliikkeestä Suomussalmelta. Vesan äiti Anja Kemppainen verhoili 1940-luvun sohvan turkoosilla kankaalla, joka näyttää hyvin hehkeältä vihreässä olohuoneessa. Vesalla on hyvä vinkki värien käyttöön: ”Kaikki värit saa sopimaan toisiinsa, kun niitä on sopivissa suhteissa.”
Keskellä olohuoneen lattiaa, siinä missä perinteisen sisustustavan mukaan kuuluisi olla sohvapöytä, kohoaa rehevä viherkeidas.
”Kasvit eivät mahdu kapeille ikkunalaudoille. Ikkunan edustalla ne saavat tarpeeksi valoa.”
Vesa on asetellut elinvoimaiset kasvit ryhmäksi erikorkuisille pöydille. Mutta kyllä kasvien lomaan mahtuu tarvittaessa pari kahvikuppiakin.
Juttu on julkaistu alun perin Avotakan numerossa 3/2019.
Katso myös:
• Puutalo Kumpulassa sisustettiin vahvoin värein >
• Printtien ja värien rajatonta riemua >
Teksti: Anna Aromaa Kuvat: Jaanis Kerkis