Pommikuntoinen kerrostaloasunto muuttui kauniiksi ja persoonalliseksi kodiksi

Tanja suunnitteli ja Jussi toteutti 70-luvun tyylin ohjaamana kerrostalokodin täysremontin Espoon Olarissa. Sisustus on yhdistelmä herkullisiä värejä, kirpputorilöytöjä ja designklassikoita.

Asukkaat:

Vaatealan myyntiedustaja Tanja, 37, puuseppä Jussi, 40, ja lapset Valma, 1,5, Vieno, 4, sekä Moona, 12. Koti on noin 98 neliön täysin remontoitu 1970-luvun kerrostalokolmio Espoon Olarissa.

KUN TÄYSREMONTIN suunnittelee etänä toisesta kaupungista ja toteuttaa lähes kokonaan itse keskellä kiireistä lapsiperhearkea, on eduksi, jos remontoinnista aidosti nauttii. Lahdesta Espooseen työn perässä muuttaneiden Tanjan ja Jussin käsissä olarilainen pommikuntoinen kerrostaloasunto muuntui tällä reseptillä kauniiksi ja persoonalliseksi kodiksi.

Asunnon pohjaratkaisu ihastutti, ja taloyhtiöön oli juuri tulossa putkiremontti, joten pari pystyi vielä vaikuttamaan märkätilojen pintamateriaaleihin. Kaupat syntyivät maaliskuussa 2017, kun Tanja odotti nuorinta tytärtä Valmaa. Remontin aikataulu oli muuton takia tiukka. Tanja ehti käydä katsomassa asuntoa vain pariin otteeseen noin vartin verran suunnittelun pohjaksi. Onneksi hänellä oli jo valmiiksi listattuna paljon sisustusideoita.

”Kerrostalo itsessään vaikutti ensinäkemältä tavalliselta. Onneksi kuitenkin tartuimme tilaisuuteen”, Tanja ja Jussi miettivät.

Visuaalisessa ammatissa muodin parissa työskentelevällä Tanjalla on pettämätön tyyli- ja värisilmä. Samanlainen maku on puuseppänä toimivalla Jussilla, jolle käsillä tekeminen on elämäntapa. Jussi teki lähes koko remontin itse, joten hän paiski asunnolla töiden jälkeen pitkiä iltoja ja viikonloppuja. Valma-vauva oli noin kuusiviikkoinen, kun perhe pääsi muuttamaan.

Mitä kaikkea teitte remontissa?
Jussi: ”Remontoimme asunnon kauttaaltaan. Olisimme halunneet purkaa olohuoneen ja keittiön väliseinän, mutta sitä ei voinut teknisesti toteuttaa. Jo yhden väliseinän purku avarsi kuitenkin kotia hurjasti. Aiemmin uusittu keittiö ei ollut meidän näköisemme ja päätyi purettavaksi. Oli selvää, että huonokuntoiset lattiapinnat oli vaihdettava. Meille ehdoton valinta oli valkovahattu tamminen kalanruotoparketti.”

Oletteko sisustuksessa uskollisia samoille sävyille?
Tanja: ”Aikaisempi kotimme oli paljon vaaleampi. Mustavalkoista meillä ei ole koskaan ollut, sillä pidämme väreistä. Tässä kodissa valintojamme ovat ohjanneet 1970-luvun vaikutteet. Meitä kiehtoo tuon ajan arkkitehtuuri, ja asuntomme on sikäli hieman kompromissi, että rakennusvuosi olisi saanut näkyä siinä vielä selkeämmin.

”Tässä kodissa valintojamme ovat ohjanneet 1970-luvun vaikutteet.”

Vihreä on saanut kodissamme aika paljon tilaa. Seuraan työssäni trendejä ja värejä. Innostun helposti uusista sävyistä, 
ja työpöydällä pyörittelemäni sävyt siirtyvät alitajuisesti myös kodin sisustukseen. Usein yhden sävypinnan vaihtaminen saattaa johtaa lumipalloefektiin.”

Miten kalusteet ja esineet valikoituvat kotiinne?
Tanja: ”Sisustamisessamme on mukana paljon sattumia, sillä harrastamme kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa kiertelyä. Hankimme kalusteita uutenakin tarpeeseen, ja valaisimissa emme pihistele. Toimme muutossa tänne huonekaluja myös vanhasta kodistamme. Usein en voi vastustaa ihania kirpputorilöytöjä, joten huonekalujen ja sisustusesineiden vaihtuvuus kodissamme on nopeaa.

Kellarivarastomme alkaa olla aika lailla täysi, sillä en aina raaski luopua vanhoista löydöistäni, vaikka löytäisin uuden ihanuuden tilalle. Kotimme on alati pienessä muutoksessa, ja meillä on aina jokin projekti kesken. Päälinjat ja tyyli kuitenkin säilyvät.”

Mihin erityisesti ihastut kirpputoreilla?
Tanja: ”Keräilyni kohteet ovat muuttuneet vuosien varrella. Yhdessä vaiheessa keräilin posliinisia hedelmiä ja kuppeja, ja niitä kertyi aikamoinen kokoelma. Seuraavaksi tuli rottinki ja rottinkiesineiden määrä kumuloitui. Savikippoja, pulloja ja maljakoita olen keräillyt aina. Niistä minulla on kokoelma jo 15 vuoden ajalta. En kuitenkaan laita kaikkea samaan aikaan esille ja usein vaihdan sommitelmistani vain yhden esineen kerrallaan. Taulut ja somisteet ovat kuitenkin muuttuneet täällä jo moneen kertaan puolentoista vuoden asumisemme aikana, samoin osa huonekaluista.”

Mistä kalusteista tai esineistä ette koskaan luovu?
Jussi: ”Artekin A331-riippuvalaisin eli Mehiläispesä on ensimmäinen yhteinen vähän kalliimpi hankintamme, joten se saa jatkossakin kulkea mukana kodista uuteen. Tiikkinen pieni senkki, jossa on hauskat haitariovet ja siro erillinen jalusta, tuntuu muodostuneen kotimme vakiokalusteeksi. Esineistä ja astioista lahjaksi saadut ja meille perintönä kulkeutuneet ovat sellaisia, joista emme halua luopua.”

”Artekin Mehiläispesä on ensimmäinen yhteinen vähän kalliimpi hankintamme, joten se saa jatkossakin kulkea mukana kodista uuteen.”

Onko teillä jokin lempimateriaali?
Tanja: ”Lempimateriaalimme on ehdottomasti aito puu. Jussi on taitava puun käsittelijä ja pystyy loihtimaan siitä kotiimme kauniita asioita. Erilaiset puurimat viehättävät ja sopivat myös kotimme henkeen. Olemme suunnitelleet makuuhuoneen päätyseinään puolipaneelirimoitusta. Alaosa olisi pyöristettyä puurimaa ja yläosa maalattua seinää.”

Miten ovat syntyneet kauniit lastenhuoneenne?
Tanja: ”Lastenhuoneen tunnelman pitää olla mielestäni pehmeä ja jopa neutraali, sillä leluista ja lasten tavaroista tulee sinne kuitenkin paljon väriä ja säpinää. Kalusteet ja esineet saavat olla lastenhuoneissa hauskoja. Mutta koska lastenhuoneiden asukkaat saavat itse päättää esillä olevat tavarat, ei sisustus voi olla liian harkittu eikä vakava.”

Teksti: Mirsa Kaartinen Kuvausjärjestelyt: Nita Hauhia Kuvat: Krista Keltanen

Juttu on julkaistu alun perin Avotakassa 9/2019.