Pekka Jylhän 1960-luvun kodin sisustus muotoutui rakennuksen ehdoilla

Kuvanveistäjä Pekka Jylhän mielestä perheen koti on parhaimmillaan iltapäivisin, kun auringon asema on oikea. Kodin sisustamiseen ja taiteelliseen työskentelyyn hän tarttuu samalla otteella. Tutustu viehättävään kotiin Design Storiesin matkassa!

ILTAPÄIVÄN LEVOLLINEN VALO lankeaa sisään suurista, koko seinän kokoisista ikkunoista. Auringonsäteet tavoittavat ruokapöydän taakse ripustetun, valtavista kristallipalloista rakennetun teoksen ja heittävät sateenkaaren värit leikkimään olohuoneen kattoon.

Kuvanveistäjä Pekka Jylhän mielestä koti on parhaimmillaan juuri iltapäivisin, kun auringon asema on oikea. Mielipiteeseen on helppo yhtyä, joskin kodin tasapainoinen kauneus pääsee varmasti oikeuksiinsa myös muina vuorokauden aikoina.

Pekalle kodin rakentamisessa on pitkälti kyse tilan kokemisesta, mikä on keskeisessä osassa myös hänen taiteessaan.

”Kuvanveistossa olen aina ollut kiinnostunut tilojen ratkaisemisesta. Lähestyn omaa kotia tilan luonnetta ja materiaaleja tunnustellen. Samaan tapaan toimin, kun teen teosta johonkin tiettyyn ympäristöön”, Pekka kuvailee.

”Lähestyn omaa kotia tilan luonnetta ja materiaaleja tunnustellen.”

Kodin sisustus onkin muotoutunut vuosien varrella pikkuhiljaa rakennuksen ehdoilla.

”Muutimme tähän 1960-luvun rivitalohuoneistoon noin kymmenen vuotta sitten. Ensimmäiseen vuoteen emme remontoineet tai hankkineet mitään uutta, koska halusimme antaa rakennuksen kertoa, mikä tänne sopii”, Pekka kertoo.

Rakennus tuntuu kertoneen sanottavansa selvästi ja sitä on kuunneltu herkällä korvalla. Uudet puupinnat, kuten olohuoneen tammiseinä, sulautuvat saumattomasti yhteen alkuperäisten materiaalien kanssa, ja huonekalujen mittasuhteet sekä tekstiilivalinnat istuvat luontevasti 1960-luvun arkkitehtuuriin.

”Puun määrä on lisääntynyt kodissamme pikkuhiljaa. Tammi valikoitui puulajiksi, koska se sopii rakennuksen arkkitehtuuriin ja sen sävy sekä syiden kuvioinnit puhuttelevat minua. En ole koskaan tehnyt yhtäkään teosta puusta, mutta puun kanssa eläminen tekee hyvää. Puu on elävä, lämmin materiaali, ja sitä koskettaessaan saa samalla puuterapiaa”, Pekka summaa.

Kodin huonekalujen mittasuhteet sekä tekstiilivalinnat istuvat luontevasti 1960-luvun arkkitehtuuriin.

Pekalle on tärkeää elää lähellä luontoa, joka merkitsee paljon myös hänen taiteelliselle työskentelylleen. Oma pieni, mutta viidakkomaisen runsas piha on hänelle päivittäinen ilonaihe.

”Nukun usein päiväunet ulkona ja kuuntelen puiden havinaa. Olen kotoisin maalta, enkä voisi kuvitella asuvani betonikaupungissa, ilman puiden ääniä”, hän kuvailee.

Kävelyretkiltään rannoilla Pekka on tehnyt hienoja löytöjä. Meren patinoimat puunrungot hän on pystyttänyt alakertaan pylväsmäisiksi naulakoiksi.

”1960-luvun arkkitehtuuri luo hienot puitteet monenlaisille jutuille, myös viherkasveille, jotka tuovat elollisina olentoina tilaan omanlaisensa tunnelman ja puhdistavat samalla ilmaa. Vaimoni Sanna hoitaa viherkasvimme, minä saan vain nauttia niistä”, Pekka kertoo.

Huonekaluhankinnoissa Pekka ja Sanna haluavat tehdä valintoja, jotka kestävät aikaa.

”Nikarin ruokapöytä ja tuolit ovat olleet meillä 20 vuotta. Ne ovat yhtä vanhoja kuin nuorin lapsemme Ilmari. Puusta valmistetut huonekalut voi korjata, jos ne menevät rikki. Tämä on myös luontoystävällistä. Valitsemme kotiin asioita aika intuitiivisesti, mutta harkiten. Olen aina pelännyt heräteostoksia, koska ne ovat tyypillisesti sellaisia, joihin johtanut innostus hyytyy nopeasti. Kun panostaa laatuun, joutuu usein säästämään rahaa, jolloin jää hyvin aikaa pohtia, onko valinta sellainen, että sen kanssa jaksaa elää pitkään”, Pekka kuvailee.

”Vietämme paljon aikaa kotona ja sen merkitys kasvaa koko ajan. Siksi on tärkeää luoda kodista sellainen, että siellä on hyvä olla.”

Teksti: Selina Vienola Kuvat: Unto Rautio

Juttu on julkaisu alun perin Asun-lehden numerossa 20.