Koti-ikävä sai Mia Battilanan perheineen palaamaan kotikulmille Turun keskustaan. Sieltä löytynyt vanha puutalokoti on yksi monista toteutuneista unelmista.
Asukkaat:
Suunnittelija Mia Battilana, toimitusjohtaja ja yrittäjä Kimmo Luoto sekä lapset Ida ja Oliver. Vanhin lapsi Ilona asuu omassa kodissa kävelymatkan päässä. Koti on neljän huoneen ja keittiön huoneisto Turun keskustassa vuonna 1907 valmistuneessa puisessa jugendtalossa. Neliöitä on 130.
KUN MIA BATTILANA kapusi miehensä Kimmo Luodon ja lastensa kanssa ensimmäisen kerran jugendtyylisen puutalon portaat ylös toiseen kerrokseen ja astui pariovista sisään eteiseen, enempää ei tarvittu. Huoneistossa ei ollut sähköä, ja talvi-iltana se tuntui kylmältä ja pimeältä, mutta he tiesivät löytäneensä sen oikean. Edes keittiön siniseksi maalatut seinät ja veneboordit eivät hälventäneet ihastusta.
”En ollut koskaan ajatellut muuttavani puutaloon. En kestä nitiseviä ja natisevia lattioita, mutta täällä oli ihmeellisen hiljaista.”
”En ollut koskaan ajatellut muuttavani puutaloon, koska en kestä nitiseviä ja natisevia lattioita, mutta täällä oli ihmeellisen hiljaista. Rakastuin peilioviin sekä korkeisiin ja avariin huoneisiin”, Mia muistelee.
Asunto oli ehtinyt olla myynnissä jonkin aikaa, ja siitä oli myös tehty yksi ostotarjous. Perhe joutui sen vuoksi elämään jännityksessä jonkin aikaa, ennen kuin tilanne kääntyi heidän edukseen.
”Jännitin talokaupan ratkeamista niin paljon, etten pystynyt edes kunnolla hengittämään. Meillä oli todella paljon onnea, kun löysimme näin kauniin kodin.”
Perhe oli asunut kuusitoista vuotta Kaarinassa avarassa 1970-luvun omakotitalossa. Luonnonläheinen miljöö oli ollut lapsille hyvä paikka kasvaa. Vähitellen Mia alkoi ikävöidä Turkuun ja unelmoida muuttamisesta vanhoille kotikulmilleen.
”Kesäisin rakastin omakotitalon pihaa, mutta talvella minua ahdisti asua pimeän metsän keskellä. Odotin näkeväni kaupungin valoja ja muita ihmisiä.”
Uusi koti sijaitsee Turun keskustassa, mutta rauhallisella alueella, suojassa liikenteen melulta. Se on vain parin korttelin päässä hänen lapsuudenkodistaan ja Mian ja Kimmon ensimmäisestä yhteisestä kodista. Vilkas kauppatori on lyhyen kävelymatkan päässä, ja lapsilla paljon kavereita.
”Linnunlaulua ei kuule yhtä paljon kuin edellisen kodin pihalla, ja katupöly tunkee sisään, mutta taloyhtiöllä on ihana piha, jossa voi grillata ja olla halutessaan rennosti kuin ellun kanat. Ja takapihan portailla saan vaalia ruukkupuutarhaani. Se riittää.”
Kimmolle oli tärkeää, että ikkunoista avautuu tarpeeksi hienot näkymät. Eikä niissä valittamista olekaan. Ympärille avautuu pala kauneinta kaupunkia vanhoine puutaloineen, puistoineen ja museoalueineen.
”Kun lapset katselivat niitä huoneidensa ikkunoista, he totesivat, että ihan kuin me asuisimme Tukholmassa.”
Perhe muutti tähän taloon runsas vuosi sitten kuuden viikon intensiivisen remontin jälkeen. Asunnon pohja oli toimiva, mutta kaikki pinnat vaativat kunnostusta. Seinät tasoitettiin ja maalattiin. Keittiön puulattia hiottiin ja maalattiin. Lapsille saatiin omat huoneet jakamalla yksi iso huone väliseinällä.
Eniten voimia taisi verottaa edellisen kodin tyhjennys. 270-neliöiseen omakotitaloon oli vuosien varrella kertynyt paljon tavaraa, jota Mia kävi itkien läpi.
”Tykkään kauheasti kauniista tavaroista. Hamstraan kaikenlaista enkä raaski luopua mistään.”
”Tykkään kauheasti kauniista tavaroista. Hamstraan kaikenlaista enkä raaski luopua mistään. Mutta uusi koti on puolet entistä pienempi. Annoimme tavaroita vanhimmalle lapselle Ilonalle, kun hän muutti kotoa.”
Ulkopuolisen silmin sisustus näyttää viimeistellyltä. Pariskunnalla on kuitenkin mielessä useita parannuskohteita. Ensitöikseen he aikovat asentaa keittiön välitilaan kaakelit ja kunnostaa loput väliovet.
”Kimmo on tosi näppärä. Hän on jo tehnyt keittiöön saarekkeen ja verhotangot sekä kunnostanut vanhat peiliovet. Joudun vähän toppuuttelemaankin häntä, koska hän haluaisi paklata ja maalata kuntoon kaikki vanhat pinnat.”
Asuinhuoneiden alla on 50 neliötä hyödyntämätöntä tilaa. Suunnitelmissa on puhkaista pikkueteisen lattiaan reikä kierreportaille ja remontoida alakertaan kodinhoitotila, kylpyhuone ja sauna.
”Ajattelimme aluksi, että remontoimme alakerran niin pian kuin mahdollista. Portaatkin ovat valmiina odottamassa paikalleen siirtoa, mutta muuton jälkeen iski väsymys, emmekä edes ole kaivanneet lisää tilaa.”
Asuntoon on mahdollista rakentaa myös parveke. Alkuperäisissä piirustuksissa ruokailuhuoneessa on pariovet, jotka johtavat kadunpuoleiselle parvekkeelle.
”Olen visioinut paikalle vitriiniovet, ja näen silmissäni oliivipuut ja rosmariinin kasvamassa parvekkeella.”
Kodin sisustuksessa on kerroksellisuutta, joka syntyy perityistä sekä kirpputorikalusteista. Kiertely kirpputoreilla on Mian intohimo ja tapa rentoutua. Vuosien varrella mukaan on tarttunut huonekalujen lisäksi astioita, ruokailuvälineitä, kirjoja ja valaisimia, jotka hän on yhdistänyt kauniiksi kokonaisuudeksi.
”En nykyisin ehdi kierrellä kirpputoreilla entiseen tapaan, mutta ne ovat edelleen minun kuplani, keino paeta hektistä arkea.”
Kodin väritys on harmoninen ja maanläheinen. 70-luvun omakotitalon vahvat värit ja suuret vaneripinnat ovat muuttuneet pehmeisiin sävyihin ja valkoisiin pintoihin. Mian perustaman Kotona Designin kirkkaista väreistä tunnettuja magneetteja ja seinätauluja ei ole lainkaan – yhtä koboltinsinistä taulua lukuun ottamatta.
”Värit ovat fantastisia, ja leikin tuotteissani niiden runsaudella. En kuitenkaan täytä niillä omaa kotiani. Vaikka työni puolesta tiedän, mitkä värit tekevät tuloaan, haluan kodin olevan rauhallinen pesä, joka ei muutu virtauksien mukana.”
Yksi Mian unelma toteutui, kun hän löysi Kimmon kanssa Turun-kodin. Nyt pariskunnalla on jo uusia unelmia. He harrastavat purjehdusta ja näkevät itsensä viettämässä eläkepäiviä meren äärellä.
”En tiedä kuinka paljon ihmisellä voi olla unelmia. Mutta pitää olla varovainen, mitä toivoo, sillä unelmilla on tapana toteutua.”
”Löysimme keväällä Ahvenanmaan saaristosta Brändöstä tontin, jonne alamme rakentaa taloa syksyllä. Talon on aluksi tarkoitus toimia mökkinämme, mutta tavoitteena on muuttaa sinne parin vuoden päästä vakituisesti asumaan”, Mia kertoo.
Hänestä on ihanaa, että puolisoilla on samanlaisia unelmia, ja ne ovat pitäneet parin yhdessä jo 34 vuotta.
”En tiedä, kuinka paljon ihmisellä voi olla unelmia. Pitää kuitenkin olla varovainen, mistä unelmoi, sillä olen huomannut, että niillä on tapana toteutua.”
Teksti: Anu Välilä Kuvat: Suvi Kesäläinen
Juttu on julkaistu alun perin Avotakassa.