Olli-Pekka Koljosen rennossa kodissa saman katon alle mahtuvat elämä, taide, design ja koira. Pommikämpästä purkautui varsinainen aarre.
Ruokailutilan 1950-luvun lipasto muistuttaa Olli-Pekkaa mummolassa olevasta lipastosta. Se kätkee harvemmin käytössä olevia astioita. Artekin 112 B -seinähyllyillä ovat päivittäiset käyttöastiat, kuten Marimekon Sääpäiväkirja-kulhot.
Asukkaat:
Yhteiskuntasuhdepäällikkö Olli-Pekka Koljonen ja etnankoira Simo. Koti on 60 neliön kaksio vuonna 1957 rakennetussa kerrostalossa Helsingin Herttoniemessä.
Valkoinen tausta nostaa kauniisti huonekalut ja taiteen esille. Olli-Pekka istuu usein ruokapöydän päätypaikalla. Etätyöpäivinä hän työskentelee usein ruokapöydän ääressä Simon seuratessa viereiseltä tuolilta. Muki on Arabian Paratiisi-sarjaa.
MITÄ SAADAAN, KUN yhdistetään taide, design ja intohimoisen keräilijän kirpputorilöydöt? Sijoita ne mielessäsi pommikuntoiseen ja pimeään helsinkiläiskaksioon. Oikeissa käsissä aineksista syntyy koti, joka näyttää selkeältä ja raikkaalta. Entä kun kuvioon lisätään koira? Saattaa käydä niin, että isännän lempikaluste löytyykin työpäivän jälkeen uudelleen muotoiltuna. Arvokas design ja koira mahtuvat samaan kotiin, kun lisää yhtälöön annoksen rentoa asennetta.
Olli-Pekka, kodissasi on paljon vintagea, ja silti se näyttää raikkaalta. Miten onnistut siinä?
Kirjahylly on tosiaan ainoa kaluste, jonka olen ostanut tänne uutena. Pidän selkeästä tyylistä. En halua tuoda kotiini kertakäyttötavaraa vaan pidän ajattomista huonekaluista ja ratkaisusta. Remontissa maalasin kaikki seinät valkoisiksi. Valkoista pintaa vasten taide ja kalusteet piirtyvät hienosti esille. Sisustukseni on osittain ketju onnekkaita sattumia, sillä en läheskään aina suunnittele hankintojani. Toisinaan huonekalut vain osuvat kohdalle ja ihastun niihin.
On vaikea kuvitella, että ennen remonttia koti oli pimeä. Olli-Pekka halusi valkoisen, selkeän keittiön. Se löytyi HTH-keittiöiden mallistosta. Tasot ja allas ovat Coriania. Modernit kaapistot istuvat hyvin talon 50-luvun henkeen. Push-pressopannu on Muuton, Bottle-maustemyllyt Menun.
Millainen asuntosi oli ostohetkellä?
Huoneisto oli ollut huonossa kunnossa ja tyhjillään jo pitkään. Tammiparketit olivat kellastuneet, ja asunto tuntui kolkolta ja pimeältä. Se kuitenkin kiehtoi minua, sillä pidän kovasti tämän Helsingin Herttoniemen alueen arkkitehtuurista. Näkymät hurmasivat jo ensi käynnillä, ja osasin kuvitella, millaisen kodin tästä saa remontoimalla. Tämä oli juuri sitä, mitä etsin.
Harrastan paitsi nettikirpputoreja myös asuntohintojen seurailua verkossa, ja tämä oli mainio bongaus: aikamoinen pommi, jossa oli kuitenkin hyvä pohja. Myös ulkoapäin talo oli varsin ruma, mutta viime kesänä valmistunut julkisivuremontti teki siitä kauniin.
Mikä sinua kiinnostaa designklassikoissa ja vintagessa?
Olen visuaalinen ihminen ja muotoilu on aina kiinnostanut minua. Designklassikoissa minua kiehtovat ajaton muotoilu, kestävyys ja tarinat tavaroiden takana. Haluan hankkia esineitä ja kalusteita, joita jaksan katsella vuodesta toiseen. Minulle on tärkeää, että huonekalut kestävät hyvin käyttöä ja että kuluminen sekä patina vain parantavat niitä.
Ruokailutilassa katse nauliintuu taiteilija Hannu Gebhardin työhön. Hän oli Olli-Pekan kaverin isä. Taulun keltainen sävy ja vaalea puu ovat hyvä pari. Artekin 82B-ruokapöytä on ostettu käytettynä verkosta. Tuolit on saatu ylioppilaskunnalta.
Missä on mielestäsi parhaat apajat tehdä löytöjä?
Suosikkini on Tori.fi. Myös maakuntien kirpputorit voivat olla oikeita aarreaittoja: niistä saattaa tehdä hienoja löytöjä hyvinkin huokeaan hintaan. Olen toisinaan osallistunut myös verkkohuutokauppoihin. Parhaita löytöjä tekee, kun jaksaa aktiivisesti seurata tarjontaa. Vähitellen nettikirppareiden selailusta on tullut minulle tapa ja tavasta harrastus. Tosin on lähes sääntö eikä poikkeus, että ostan jotain muuta kuin mitä alun perin ajattelin hankkivani. Löytöjä on vaikea ohittaa, varsinkin jos hinta on kohdallaan.
”On lähes sääntö eikä poikkeus, että ostan nettikirpputorilta jotain muuta kuin mitä alun perin ajattelin.”
Tv-tasolla on Olli-Pekan uusin taidehankinta, Jasmin Anoschkinin kojoottipatsas Coyote. Se muistuttaa hieman Simoa, joten se oli pitkän harkinta-ajan jälkeen saatava. Sängyn runko on ostettu suomalaiselta timpurilta, joka tekee alustoja futonpatjoille. Yöpöydän virkaa toimittaa Artekin lasten tuoli N65.
Makuuhuoneeseen sopivan ryijyn Olli-Pekka löysi Tori.fistä. Hayn Loop Stand -vaaterekissä roikkuu työvaatteita. Tiiliskivi-pussilakana on Marimekon.
Mitkä ovat parhaat löytösi? Entä sinulle tärkein?
Ehkä tärkein löytöni on Mademoiselle-tuoli. Ostin sen aikoinaan Keltaisesta pörssistä hyvin edullisesti. Tosin yhdessäkään kodissani se ei ole oikein löytänyt paikkaansa, mutta en ole hennonut luopua siitä. Toinen hyvä löytö ja ensimmäisiä hankintojani ovat Nanny Stillin Mango-jälkiruokalusikat. Niihin törmää todella harvoin, ja olen varma, etten koskaan luovu niistä. Pidän erityisesti suomalaisesta muotoilusta, ja usein nettikirpputoriostokseni ovatkin kotimaisia klassikoita. Ne miellyttävät silmääni, vaikka en varsinaisesti olisi etsinyt niitä.
Mikä on mielestäsi nyt pinnalla vintagessa?
Kuulostaa ehkä tylsältä vastaukselta, mutta kaikki ajaton ja tyylikäs on aina arvossaan. Kannattaa hankkia juuri omaan makuun sopivaa ja kestävää designia.
Simo lempipaikallaan Pekka Perjon Easy Chair -tuolilla. Se on mukavan pesämäinen loikoilupaikka. Kampanjajuliste ylähyllyllä on muisto Trumpin vaalitilaisuudesta, jossa Olli-Pekka kävi. Hän ei ole Trump-fani mutta on kiinnostunut politiikasta ja myös aiemmin työskennellyt sen parissa. Kirjahylly on String System -sarjaa.
Liittyykö kotisi huonekaluihin erityisiä tarinoita?
Olin katsellut jo pitkään Pekka Perjon Easy Chairia ja olin iloinen, kun löysin sen vihdoin nettikirpparilta. Löysin sille olohuoneestani hyvän paikan. Erään kiireisen viikon perjantaina palasin illalla kotiin, ja työpäiväni aikana Simo-koirani oli sisustanut asunnon uuteen uskoon. Simo oli saanut siirrettyä tuolin toiselle puolelle asuntoa ja oli popsinut pehmusteesta isoja palasia.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että koiran ja arvokkaiden huonekalujen pitää mahtua samaan asuntoon. Kaikki on elämistä varten. Vahingoilta ei voi aina välttyä, mutta tavarat ovat kuitenkin vain tavaroita. Nyt tuoli on kodin parhaalla paikalla. Tosin en saa itse istua siinä juuri koskaan, sillä Simo on ominut tuolin käyttöönsä ja pötköttelee siinä tyytyväisenä paraatipaikalla. Simo ottaa muutenkin paikkansa kodissa. Kun teen töitä läppärillä keittiön pöydän ääressä, saan Simon usein kaverikseni viereiselle tuolille.
”Koiran ja arvokkaiden huonekalujen pitää mahtua samaan asuntoon.”
Muutettuaan Olli-Pekka halusi tehdä juuri putkiremontissa uusitusta wc:stä omannäköisen. Hän uudisti seinät vaalealla mikrosementillä ja vaihtoi käsienpesualtaan ja peilin.
Millaisesta taiteesta pidät erityisesti?
Varsinkin patsaat ja veistokset kiinnostavat minua tällä hetkellä. Uusin hankintani on Jasmin Anoschkinin Coyote-teos. Olen aina pitänyt hänen veistoksistaan. Kaverillani on Helsingin Hietalahdessa taidegalleria, jossa kävin noin puoli vuotta katsomassa teosta. Lopulta ostin sen kotiini. Veistos muistuttaa hieman koiraani Simoa, joten se oli lähes pakko hankkia.
Millaisia kotiin ja asumiseen liittyviä suunnitelmia sinulla on?
Vaikka viihdyn täällä erinomaisesti, seuraan yhä usein asuntoilmoituksia. Eihän sitä koskaan tiedä. Uusi kotini voisi olla monenlainen, omakotitalokin, kunhan siinä on aikakaudelle tyypillinen leima. Minulle tärkeää on, että asunnossa olisi sopivasti remontoitavaa ja lenkkimaastot lähellä. Huonekalut, taide ja käyttöesineet seuraavat kyllä mukanani. Kun kerran teen mieluisan löydön, en luovu siitä helpolla.
Teksti: Mirsa Kaartinen Kuvat: Krista Keltanen Stailaus: Nita Hauhia
Juttu on julkaistu alun perin Avotakassa.