Muotoilija-graafikkoparin koti on tyylikäs paluu 1970-luvulle

Mikä on 1970-luvun arkkitehtuuria rakastavan muotoilija-graafikkoparin lottovoitto? Helsingin Tammisalossa 1969 rakennettu paritalo, jota edellinen asukas vaali lähes 50 vuotta.

Asukkaat:

Andbros-muotoilutoimistoa vetävä Antti-Jussi Silvennoinen ja mainonnan suunnittelija Elisa Konttinen, Hertta, 5, ja 2,5-vuotiaat Sasu ja Kerttu. Koti on 120 neliön asunto arkkitehti Mauri Petrimäen piirtämässä paritalossa vuodelta 1969 Helsingin Tammisalossa.

OLOHUONEEN SEINÄN PITUISTA IKKUNAA peittävät läpikuultavat verhot, jotka ovat harvinainen näky nykykodeissa. Polyesteriset valoverhot olivat suosittu sisustusefekti suomalaiskodeissa 1970-luvulla. Talon edellinen asukas, 91-vuotias rouva jätti verhot uusille asukkaille, graafikko Elisa Konttiselle ja muotoilija Antti-Jussi Silvennoiselle.

”Onerva-rouva kertoi ostaneensa verhot aikoinaan Stockmannin kangasosastolta. Ne ovat niin ihastuttavat, että jätimme ne ikkunaan”, Elisa kertoo.

Onerva-rouva asui betonirakenteisen paritalon ensimmäisessä kerroksessa vuodesta 1969, viimeiset kymmenen vuotta yksin jäätyään leskeksi. Asuntoon vuosi sitten muuttaneille Antti-Jussille ja Elisalle uusi koti laatikkomaisessa paritalossa on lottovoitto, sillä he rakastavat 70-luvun arkkitehtuuria.

”On hienoa asua kodissa, jossa edelliset asukkaat viihtyivät 50 vuotta.”

”On hienoa asua kodissa, jossa edelliset asukkaat viihtyivät 50 vuotta. Meidän nimemme ovat nyt toisena talon osakekirjoissa”, Antti-Jussi sanoo.

Vihreää draamaa

Eteisessä on dramaattiset värit. Naulakko on piilossa samettiverhon takana. Käytävästä löytyi paraatipaikka Laila Sepän Simpukat-ryijylle, jonka Elisa sai mummoltaan. Käytävän varrella sijaitsevat makuuhuoneet. Gothic-tuoli on Moooin.

Valoterapiaa

Elisa huomasi, miten muutossa nuutuneet viherkasvit alkoivat kukoistaa valoisassa olohuoneessa. Onervan perintöä ovat paitsi rahapuu myös itämaisia vivahteita henkivä sohvapöytä sekä Aimo Okkolinin hohdokas vaasi. ”Ihanaa, että esineet saavat täällä uuden elämän”, Elisa sanoo. Taulutelevisio ei häiritse sisustusta, sillä siihen saa maalauksellisen taustakuvan. Harry Bertoian Diamond-tuoli on Knollin ja Kola-keinutuoli Innon.

Tyylikimara

Perhe asui aiemmin kerrostalokaksiossa. Elisa ja Antti-Jussi ovat tyytyväisiä, että heidän kalusteensa solahtivat niin helposti uuteen kotiin. Hakolan Lazy-sohva on ainoa uusi kalustehankinta. Siitä tuli olohuoneen tilanjakaja, sillä Antti-Jussi ei halunnut sijoittaa sohvaa ikkunoiden eteen: ”Menettäisimme merinäkymän.” Päätyseinässä oli vihreä tekstiilitapetti, mutta siinä oli niin paljon taulun jälkiä, että tapetti meni uusiksi. Lämmin Oona-villamatto on Normann Copenhagenin.

Ratkaisevat yksityiskohdat

Olohuoneessa on hienouksia, joita muotoilija arvostaa: isot, puukarmiset ikkunat ja kalanruotokuvioon ladottu tammiparketti tuovat lämpöä ja arvokkuutta vaaleaan olohuoneeseen. Antti-Jussi ja Elisa ihailevat 1960–70-lukujen kalusteita, ja heillä on taito yhdistellä niitä erityylisiin huonekaluihin, kuten Martelan samettiset nojatuolit tiikkisenkin seuraan. Circus-rahi on Normann Copenhagenin.

Antti-Jussi ja Elisa ihailevat 1960–70-lukujen kalusteita, ja heillä on taito yhdistellä niitä erityylisiin huonekaluihin.

Kokoelma esille

Keittiöön Antti-Jussi ei halunnut yläkaappeja: ”Kapea keittiö menisi tukkoon.” Tammiset, puusepän tekemät avohyllyt keventävät, ja hyllyille voi laittaa esille vanhaa keramiikkaa, jota on kertynyt keräilyä harrastavan pariskunnan kaapistoihin riesaksi asti. ”Pitää varoa tunkemasta hyllyjä liian täyteen. Se on meille uusi konsepti.” Sarpaneva-valurautapata on Iittalan, EM77-termoskannu Steltonin. Rytmikkäät Rombini-seinälaatat ovat Ronan ja Erwan Bourollecin suunnittelemat.

Tehokas tilaratkaisu

Erillinen keittiö ja ruokailutila ovat nykyään harvinainen yhdistelmä. Aikansa elänyt keittiö piti remontoida. Antti-Jussi sijoitti ikkunan puolelle puunväriset laatikostot ja vastakkaiselle seinälle valoa heijastavat valkoiset laatikostot. Muotoilija laatoitti keittiön tiilenvärisillä laatoilla, jotka näyttävät siltä, kuin ne olisivat aina olleet tässä keittiössä.

Kodikas ruokailutila

Ikkunoissa on Onervan puuteriset verhot. Antti-Jussi ehdotti seinän väriksi ainakin kuutta eri vihreää. ”Antti ehdottaa väriskaalaa, ja minä valitsen sävyn. Muuten maalaaminen ei toteutuisi ikinä”, Elisa sanoo. Itämainen matto antaa lisäväriä ruokailutilaan. Matto ja Lammhultsin penkki ovat Bukowskisilta. Katossa riippuu Antti-Jussin Andbros-muotoilutoimiston suunnittelema ja Lovin valmistama Arkki-pahvivalaisin. Vaasin on tehnyt Elisan mummo. Aslak-tuolit ovat Ilmari Tapiovaaran.

Vanhassa vara parempi

Hyllyssä on komea kokoelma kirpputoreilta löydettyä 1960-luvun lasia, kuten Tamara Aladinin siniharmaa Kehrä. Elisalla on vahva näkemys tavarasta: ”Esineessä pitää olla jotain erityislaatuista, että se päätyy meidän kotiin.” Pari fanittaa värilasia, röpelöpintoja ja rohkeita muotoja. Antti-Jussin suunnittelemat uniikit lasimaatuskat on puhallettu Nuutajärvellä.

Hyllyssä on komea kokoelma kirpputoreilta löydettyä 1960-luvun lasia.

Kontrastit kohdallaan

Antti-Jussi on remontoinut isänsä kanssa kaikki kodin märkätilat. Eteisen vieressä sijaitsevan pikkuvessan katossa on kodikas sormipaneeli. Allastason taustana on vahattu tammiviilulevy. Seinämaalin sävy on Tikkurilan N494 Nefriitti. ”Se on riittävän vahva kontrasti vaaleille puupinnoille.” Ikkunasyvennyksestä tuli käytännöllinen laskutaso ja kukkapöytä.

Iloa ja väriä

Kaksosten sängyt mahtuivat perätysten sivuseinälle. Vanhojen Muurame-sänkyjen alla ovat legolaatikot. Elisa löysi pienen puupöydän ja tuolit kirpputorilta. ”Ne ovat kestäviä, ja niissä on hyvä muotoilu ja kivat perusvärit.” Flooverin vinyylilaatat kestävät leikit, ja ne on helppo puhdistaa kostealla liinalla. Iloinen Hattarakukka-verho on Marimekon.

Kodin käyntikortti

Ennen kuin astutaan varsinaiseen eteishalliin, pysähdytään tuulikaapissa, jonka lattia on päällystetty samoilla tiilenpunaisilla laatoilla kuin keittiö. Vanha intarsiakaappi on mittasuhteiltaan täydellinen eteisen syvennyksessä. Puuraaminen lasiovi on yksi 50-vuotiaan talon monista hienouksista.

Teksti: Anna Aromaa / Avotakka Kuvat: Jaanis Kerkis

Juttu on julkaistu alun perin Avotakassa 4/2020.