Mateon ja Minervan taiteilijakodissa kuunnellaan materiaalien kieltä

Turbina Studion perustajat Mateo Fumero ja Minerva Capdevila asuvat ja työskentelevät aiemmin pesulana toimineessa ateljeekodissa Barcelonassa. Lukuisten veistosten, taide-esineiden ja viherkasvien lisäksi asuntoa kalustavat tanskalaisen Muuton tuotteet.

Asukkaat: 

Turbina Studion perustajat Mateo Fumero ja Minerva Capdevila ovat kumppaneita sekä työssä että yksityiselämässä. He asuttavat aiemmin kuivapesulana toiminutta tilaa Barcelonan Santsin alueella yhdessä 3-vuotiaan tyttärensä Ritan kanssa.

LÄMMINTÄ, RAAKAA JA TEKSTUROITUA tilaa hallitsevat neutraalit sävyt, viherkasvien runsaus sekä alati elävä esinekokoelma. Avoin olohuone on suorassa yhteydessä työtilaan – suureen, avoimeen huoneeseen, jota täyttävät monenmoiset laitteet, tavarat ja materiaalikirjastot. Tämä mahdollistaa taiteilijaparille saumattoman liikkumisen kodin ja työn, elämän ja taiteen välillä.

Nuori perhe on onnistunut pysyttelemään säännöllisyyden ja tiukkojen rutiinien ulottumattomissa tunti ja päivä kerrallaan. Sen sijaan heidän aikansa raameina toimivat kulloisetkin tunnetilat ja tarpeet – sekä se, miten kauan työtilassa odottava uusi veistos tarvitsee kuivuakseen ennen kuin sen pariin voi taas palata. Tämä on epätavallinen elämäntapa, ja asuintila on hiljalleen hioutunut sille sopivaksi.

Oleskelutila on ikään kuin akseli, jonka ympäri koko koti pyörii.

Poikkeuksena toimii yhdistetty keittiö- ja oleskelutila, keskipisteenään tyylikäs pöytä ja sen kumppaniksi valittu penkki. Niiden yllä oleva kattoikkuna tarjoaa suoran yhteyden aurinkoon, kuuhun ja kosmokseen, joilla kaikilla on tärkeä rooli pariskunnan taiteessa. (Nimi Turbina viittaa luomiseen, energian muuntamiseen tai jatkuvaan liikkeeseen, ja alun perin studio syntyikin kiinnostuksesta suuriin kysymyksiin: maailmankaikkeuteen, planeettoihin ja niiden ratoihin, aikaan ja avaruuteen.) Mateo, Minerva ja Rita viettävät suuren osan ajastaan tässä tilassa ja valmistavat yhdessä ravitsevia aterioita lounaaksi ja päivälliseksi. Oleskelutila on ikään kuin akseli, jonka ympäri koko koti pyörii.

Muu asunto on täynnä erilaisia aarteita – jäänteitä menneistä projekteista tai vanhasta teollisuudesta, luonnonkiviä tai sieltä täältä löydettyjä miellyttäviä esineitä. Täällä leikitään yhdessä, tutkitaan yhdessä ja yksinkertaisesti ollaan olemassa yhdessä. Samalla pariskunta jatkaa tilan itsensä työstämistä – sotkuiselle työlle omistettu ulkoterassi on edelleen kesken, ja Ritan tuleva huone on vasta suunnitteilla. Voi sanoa, että Studio Turbina tutkii ajan ja tilan havaitsemista veistoksellisten teosten avulla, ja tämä se pohja, josta ideat kumpuavat. Joustavasti ja luonnollisesti, täysin omassa tahdissaan.

Mikä houkutteli teidät nykyiselle asuinalueellenne?
”Ennen kuin Barcelona laajeni nykyisiin mittoihinsa, Sants oli sen kupeessa sijainnut pieni teollisuuskaupunki. Monet vanhoista tehdasrakennuksista ovat yhä täällä, vaikka ne ovatkin nyt saaneet uusia, ei-teollisia käyttötarkoituksia. Kaupunginosan historian voi aistia alueelta löytyvissä pienissä työpajoissa, jotka aikoinaan palvelivat suuria tehtaita. Täältä löytyy myös edelleen kauniita vanhoja taloja, ja vanhan työnväenalueen eloisa tunnelma on vahvasti läsnä.”

Millaiset tilat ovat inspiroineet teitä nykyisen kotinne luomisessa?
”Asuimme useita vuosia itsenäisissä taiteilijayhteisöissä. Ne olivat teollisuusrakennuksissa sijainneita suuria huoneistoja, joissa oli aina mukana muuhun tilaan integroitu verstas. Aivan vastaavaa meillä ei valitettavasti ole tällä hetkellä. Olemme huomioineet tilan itsensä tärkeyden ja sen, kuinka paljon ympäröivät olosuhteet vaikuttavat siihen, millaista elämää elämme. Meitä kiinnostavat tilapäiset ja määrittelemättömät tilat, joita ei ole suunniteltu liian jäykiksi.”

Kuinka lähestyitte kotinne suunnittelua?
”Kotimme on tavallaan kehittynyt rinnakkain taiteellisen projektimme kanssa. Se, että prosessi on ollut niin hidas – täällä on edelleen keskeneräisiä osia – on antanut meille aikaa elää tilassa kaikessa rauhassa, miettiä ja tehdä muutoksia tarpeen mukaan. Se on opettanut meitä ja toiminut tavallaan testilaboratoriona. Teimme suurimman osan remontista ja kalustamisesta itse jo tänne muuttaessamme. Tila sopeutuu tietenkin myös tyttäremme Ritan varttumiseen ja eri elämänvaiheiden mukanaan tuomiin tarpeisiin.”

Missä vietätte eniten aikaa kodissanne?
”Yhdistetty olohuone-keittiö on talon monipuolisin tila. Se on myös valoisin, joten käytämme sitä erilaisiin työtehtäviin ja valokuvaamiseen. Se on tila, jossa vietämme suurimman osan ajastamme: leikimme, kokkaamme, syömme, otamme vastaan vieraita ja vietämme aikaa heidän kanssaan.”

Onko olemassa tuoksuja, jotka saavat teidän tuntemaan olonne kotoisaksi?
”Työhuoneelta kantautuva puun haju tai herkullisen kotitekoisen ruoan tuoksu.”

Entä ääniä?
”Se olisi joko pelkkä hiljaisuus tai yläkerrasta kantautuvat musiikkiharjoitusten äänet. Siellä asuu Mateon sisar Lucían, joka on muusikko. Olemme onnekkaita, tuntuu kuin emme asuisi kaupungissa lainkaan.”

Mitä näette, kun katsotte ulos ikkunasta?
”Näemme vain taivaan – ja toisinaan myös liitävän kissan. Lucían kissa Tofu viettää joskus aikaa olohuoneemme katolla, joka on suurilta osin lasia.”

Asutte ja työskentelette samassa tilassa. Miten erotatte koti- ja työelämän?
”Työtapamme ei ole kovin perinteinen, meillä ei ole erityisen selkeitä aikatauluja tai rutiineja. Järjestämme itse päivämme mahdollisuuksien mukaan ja sopeudumme Ritan asettamiin rytmeihin. Teemme töitä muutaman tunnin, sitten hyödynnämme teosten kuivumisaikaa tehdäksemme jotain Ritan kanssa, sitten taas palaamme töihin...

Viikonloput eivät merkitse meille niin paljon; sen sijaan yritämme olla itseorganisoituvia ja ottaa kaiken irti työmme joustavuudesta. Meillä on esimerkiksi ollut vaiheita, jolloin teimme molemmat intensiivisesti töitä Ritan nukkuessa. Nykyisin on helpompaa jakaa aikamme hänen kanssaan: otamme vuoroja ja jakaannumme tarpeen mukaan... Tällä hetkellä rakastamme tätä rytmiä. Toivottavasti voimme pitää siitä kiinni myöhemminkin.”

”Jokaisella materiaalilla on oma sisäsyntyinen, ikivanha symboliikkansa, joka on jollain tavalla kirjoitettu kollektiiviseen alitajuntaamme.”

Millaiset materiaalit miellyttävät itseänne?
”Meitä kiinnostavat ennen kaikkea kaikista perinteisimmät rakennusmateriaalit: kivi, terrakotta, kalkkilaasti, puu. Puhumme mielellämme materiaalien kielestä; ymmärrämme, että jokaisella materiaalilla on oma sisäsyntyinen, ikivanha symboliikkansa, joka on jollain tavalla kirjoitettu kollektiiviseen alitajuntaamme. Materiaalit toimivat siten symboleina, vihjeinä tai laukaisijoina koko joukolle ideoita, joita ne sisältävät. Materiaali itsessään toimii usein alkusysäyksenä projekteillemme.”

Keräilettekö jotain?
”Keräämme usein matkoillamme kaikenlaista luonnosta. Aivan erityinen kiinnostus meillä on kiviin ja geologiaan. Toki keräilemme paljon muutakin! Teollisuusesineitä ja mekaanisia osia, tavaroita, jotka kiinnittävät huomiomme värinsä, tekstuurinsa, materiaalinsa tai vaikkapa kauhtuneisuutensa vuoksi... Kutsumme tällaisia tavaroita ’valikoiduksi romuksi’ ja kokoamme niitä ’ihmeiden arkuksi’ nimeämäämme laatikkoon. Näitä tavaroita käytämme asetelmissamme.”

Löytyykö asuintilastanne paljon itse tehtyä?
”Omistamme paljon aikaa jokaiselle taideteokselle, joten luomme niihin hyvin läheisen siteen. Siirtelemme niitä paikasta toiseen ja etsimme niille uusia paikkoja, niin että voimme nähdä ne päivittäin erilaisissa tilanteissa.”

Mitä koti merkitsee teille?
”Vau, vaikea kysymys. Vastaukseksi tähän voisimme lainata Gaston Bachelardin tekstiä:

’Talo on oma nurkkamme maailmassa; se on, kuten sanottu, ensimmäinen maailmankaikkeutemme. Se todella on kosmos. Kuten tuli, kuten vesi, talo herättää meissä unenomaisia kajastuksia, jotka valaisevat ylimuistoisen ja muistin synteesiä. Talo antaa turvan unelmille, suojelee uneksijaa. Talo antaa meidän uneksia rauhassa. Talo on olemisen ensimmäinen maailma. Ennen kuin ihminen heitetään maailmaan, hänet lasketaan talon kehtoon. Ja aina unissamme talo on suuri kehto.”

Katso myös:

• Kaikki Muuton tuotteet >

Teksti: Maisie Skidmore Kuvat: Guillermo de la Torre Toimitus: Nora Uotila