Musta ja valkoinen näyttävät lämpimän puolensa Laura Seppäsen kodissa. Tiukka värikuri ulottuu matoista kalusteisiin ja suureen intohimoon, julisteisiin.
Kapean keittiön toisessa päässä on tilaa pienelle ruokaryhmälle, jonka kruunaa lahjaksi saatu Le Corbusierin suunnittelema Lampe de Marseille -seinävalaisin. Valaisin on paitsi kaunis myös toimiva, sillä se ampuu valoa sekä ylös että alas.
Asukas:
Sisustussuunnittelija Laura Seppänen. Koti on 75 neliön vuokrakaksio 1920-luvun talossa Helsingin keskustassa. Lauran kotitotuus on: ”Koti koostuu itselleni merkityksellisistä yksityiskohdista, ja kokonaisuuden pitää antaa tilaa näille pienille mutta tärkeille asioille.”
Laura Seppänen perusti oman suunnittelutoimiston 2015. Hän myös luennoi Helsinki Design Schoolissa, toimii Sisustustoimittajat ry:n tiedottajana sekä kouluttaa ja konsultoi sisustusalan yrityksiä sosiaalisen median palveluissa.
LAURA SEPPÄNEN LOIKOILEE vuoteellaan ja katselee ikkunasta vastapäisen kerrostalon punatiiliseinää.
”Näkymä on yksi syy siihen, miksi vuokrasin tämän asunnon. Toinen syy on sijainti. Kulman takana odottaa koko kaupunki.”
Jos Laura omistaisi asunnon, hän olisi uusinut keittiön ja kylpyhuoneen aikoja sitten. Nykytilanteessa hän luo viihtyisyyttä itselle tärkeillä esineillä sekä julistetaiteella, valokuvilla ja grafiikanlehdillä. Ne ovat hänen intohimonsa.
”Voisin jopa avata julistekaupan joskus”, hän sanoo.
Seinillä on sommitelmia, joista kannattaa ottaa oppia – niin taiten Laura on työt sijoittanut.
Eteisen yli kaksimetrinen peili on teetetty lasitusliikkeessä. Se tuo tilaan kaivattua avaruuden tuntua. Ilmava tekstiilivalaisin on kuin katossa leijaileva pilvi.
Väripilkut jäävät vähiin. Yhden taidevalokuvan hahmolla on punaiset huulet, mutta muutoin kaikkialla näkyy mustavalkoista. Huonekaluja on niukasti ja useimpiin liittyy muisto hienosta tapahtumasta tai elämänvaiheesta.
Huonekaluja on niukasti ja useimpiin liittyy muisto hienosta tapahtumasta tai elämänvaiheesta.
”Sisustan työkseni erityisesti yksityiskoteja. Koen kotien sisustamisen taiteenlajina, ja työprojektit vaikuttavat myös oman kotini ilmeeseen. Perehdyn projekteja varten erilaisiin esineisiin ja huonekaluihin ja tutkin niiden muotokieltä ja käytettävyyttä. Lopulta jään odottelemaan, mikä tavaroista päätyy omaan kotiini.”
Laura haaveilee muutamista kalusteklassikoista, mutta ennen kuin hän tietää, mihin asettuu asumaan pysyvästi ja mitkä raamit tulevan unelmakodin arkkitehtuuri asettaa kalustukselle, hän sijoittaa rahansa mieluusti matkusteluun ja elämyksien hankkimiseen.
Lattialla on julisteen muodossa Carl Hansenin CH07-tuoli, josta Laura haaveilee. Ikkunalaudalla ByLassenin Kubus-kynttilänjalka.
Kiihkeiden Aasia-vuosien jälkeen on käynnistynyt Eurooppa-vaihe. Pieni posteri, jossa lukee ”The Time we Share”, on Brysselin-matkalta ja paikallisen taidefestivaalin tunnus. Juliste osui Lauran silmiin yhden kerrostalon seinässä, ja hän mietti, mistä saisi samanlaisen. Lopulta juliste tuli vastaan skandinaavista designia myyvän liikkeen toimiston pöydällä. Se ei ollut myynnissä, mutta pitkän keskustelun päätteeksi Laura käveli ulos julisterulla kainalossa.
Viereisessä julisteessa herättää huomion teksti ”fuck bitches get money”, jonka Laura bongasi Kööpenhaminassa järjestettävästä Finders Keepers -designmarketista.
”Rakastan asioita, jotka aiheuttavat katsojassa jonkinlaisen reaktion.”
”Juliste saa minut naurahtamaan aina, kun katson sitä. Rakastan asioita, jotka aiheuttavat katsojassa jonkinlaisen reaktion. Isabella Hemmersbachin grafiikassa on sopivasti asennetta, josta kuitenkin paistaa läpi humoristinen ja ei liian totinen suhtautuminen asioihin. Kuvastaa oikeastaan aika hyvin persoonaani.”
Oleilunurkkauksen ripustus muodostaa pysäyttävän kokonaisuuden. Ilse Crawfordin suunnitteleman Sinnerlig-tason yllä on Lauran suosikin, ruotsalaisen Anna Bülow’n työ, jonka nimi on Face 1. Brooklyn-juliste, Studio Esinam.
Laura kuvailee itseään myös perfektionistiksi ja esteetikoksi. Epäilemättä hän onkin molempia, sillä hän valitsee siivous- ja ruuanlaittovälineet ja jopa pesuaine pullot ulkonäön perusteella. Niitä ei tarvitse piilottaa käytön jälkeen.
”En usko sisustamisessa päälle liimattuihin ja liian harkittuihin wau-efekteihin, vaan siihen, että huomio kiinnitetään juuri oikeisiin asioihin.”
Katso myös:
• Finnish Design Shopin julistevalikoima >
Teksti: Kari-Otso Nevaluoma Kuvat: Riikka Kantinkoski
Juttu on julkaistu alun perin Avotakassa.