Kodin löytäminen Tukholmassa ei ole aina helppoa. Joskus tarvitaan puhdas sattuma, jotta toiveet toteutuvat.
Asukkaat:
Liikkeenjohdon konsultti Freddy Relander, 32, ja Livly-lastenliikkeen myymäläpäällikkö Emma Relander, 31, sekä Calle, 2. Kodissa on kolme huonetta, keittiö ja parveke, ja se sijaitsee Tukholman Östermalmilla aivan Vasastanin kupeessa. Kerrostalo on rakennettu vuonna 1897.
EMMAN JA FREDDYN POIKA Calle oli vasta viiden päivän ikäinen, kun tuore isä sai kiinnostavan työtarjouksen Tukholmasta. Edessä oli muutto uuteen maahan ja sopivan kodin etsiminen pienelle perheelle. Asunnon löytäminen Tukholmasta ei ole helppoa. Suomesta käsin se osoittautui niin hankalaksi, että Emma ja Freddy päättivät muuttaa ensin Tukholmaan vuokralle ja jatkaa etsintöjä siellä.
Millaista oli etsiä asuntoa Tukholmassa?
”Tukholmassa nopeus on valttia, sillä asuntomarkkinat ovat villit. Halutuilla alueilla on tehtävä päätös heti näytössä, muuten hyvät asunnot napataan nenän edestä. Tosin viime aikoina meno on onneksi hieman rauhoittunut. Näyttöihin saattaa myös olla pitkät jonot. Meillä oli asuntovahti Hemnetissä ja olimme kertoneet toiveistamme välittäjälle. Kävimme katsomassa useita koteja joka viikko, mutta sopivaa ei löytynyt.”
Miten lopulta löysitte kodin?
”Toivoimme löytävämme asunnon Östermalmilta tai Vasastanista, jotta voisimme molemmat pyöräillä tai kävellä töihin. Kävimme toki katsomassa kohteita myös Södermalmilla ja Kungsholmenilla, mutta ne eivät alueina tuntuneet omilta.
Lopulta kuitenkin löysimme kodin aivan sattumalta. Menin kylään samassa talossa asuvan serkkuni luokse, kun hänen alakerran naapurinsa tuli käymään ja kertoi, että he muuttavat pian ja aikovat myydä asuntonsa. Tartuimme tilaisuuteen heti, ja sitten kaikki etenikin todella nopeasti.”
Mihin ihastuitte asunnossa ja alueessa?
”Koska kotimme sijaitsee aivan Östermalmin ja Vasastanin rajalla, saamme parhaat palat molemmista alueista. Lähellä on monia hauskoja kahviloita ja mielenkiintoisia liikkeitä. Sekin on tärkeää, että alueella asuu sopivasti erilaisia ihmisiä, mistä syntyy kiinnostava cocktail.
Suurista ikkunoista tulviva valo sekä huoneiden korkeus tekivät meihin vaikutuksen heti, kun astuimme asuntoon. Emme tarvinneet muuta tietääksemme, että tämä on meille oikea paikka.”
”Suurista ikkunoista tulviva valo sekä huoneiden korkeus tekivät meihin vaikutuksen heti, kun astuimme asuntoon.”
Vaatiko asunto remonttia?
”Asunto oli remontoitu perusteellisesti neljä vuotta aiemmin, ja oli helpottavaa, ettei meidän tarvinnut ryhtyä urakkaan pienen lapsen kanssa. Joitain muutoksia teimme kuitenkin jokaiseen huoneeseen.”
Millaisia muutoksia teitte?
”Kylpyhuoneesta poistimme ammeen ja rakensimme tilalle suihkun. Samalla koko kylpyhuone laatoitettiin uudestaan. Koko asunnon katot ja seinät maalattiin,
ja makuuhuoneiden laminaattilattiat maalattiin vaaleanharmaiksi. Keittiöstä poistimme yhden oven,
ja lisäsimme korkeita kaappeja. Lisäksi asensimme
keittiöön muutaman avohyllyn.
Eteisen ja Callen huoneen väliin rakensimme liukuoven, jotta eteiseen saatiin hieman enemmän tilaa. Makuuhuoneesta poistimme sinne rakennetun vaatehuoneen ja rakensimme tilalle katosta lattiaan ulottuvia vaatekaappeja.”
Miten sisustitte asunnon?
”Toimme mukanamme paljon huonekaluja vanhasta kodistamme Helsingistä. Ne loksahtivat hyvin paikoilleen täällä Tukholmassa. Teemme hankinnat harkiten: ostamme mieluummin vähän mutta sellaisia asioita, joita voimme käyttää pitkään.
Työnjakomme sisustamisessa toimii niin, että minä sisustan ja etsin asioita, mutta teemme päätökset Freddyn kanssa yhdessä.”
Miten elämä uudessa kodissa ja kaupungissa sujuu?
”Nautin kodistamme joka päivä. Tämä asunto tuntuu jopa enemmän oikealta kodilta kuin entisemme Helsingissä. Asunnon pohja toimii hyvin jopa silloin, kun meitä on koolla isompi joukko ystäväperheen tai sukulaisten tullessa vierailulle.
Alueella on puistoja ja leikkipuistoja, joissa vietämme paljon aikaa Callen kanssa. Pojalla on omat lempipuistonsa, joissa hän voi juoksennella vapaasti. Ihan vieressä sijaitsee myös Humlegårdin puisto. Lauantaisin menemme usein aamiaiselle Cafe Mellqvistiin. Siitä tuli kantapaikkamme, kun olimme juuri muuttaneet Tukholmaan.”
Teksti: Irene Wichmann Kuvat: Riitta Sourander
Juttu on julkaistu alun perin Avotakassa.