Kun historian kerrostumat yhdistyvät nykyhetkeen – Lauran ja Mikon inspiroiva remonttitarina

Laura Mattila ja Mikko Merz suunnittelivat kotinsa remontin rakennuksen ehdoilla. Arkkitehti- ja suunnittelutoimisto Mattila & Merziä pyörittävälle kaksikolle oma koti tarjosi mahdollisuuden toteuttaa pieteetillä historiaa luotaava remontti – täysin ilman aikataulupaineita.

Asukkaat:

Arkkitehti Laura Mattila, arkkitehti ja puuseppä Mikko Merz sekä lapset Laila ja Tuula. Kerrostalokoti sijaitsee Helsingin Vallilassa vuonna 1925 valmistuneessa talossa. Neliöitä on 51.

KAUNIS, HILLITTY JA historiaa kunnioittava. Näillä sanoilla voisi kuvailla Laura Mattilan ja Mikko Merzin remontoitua kotia, jonka interiööri jatkaa saumattomasti 1920-luvun talon julkisivun tyyliä ja tunnelmaa.

Arkkitehti- ja suunnittelutoimisto Mattila & Merzin työt kunnioittavat historiaa ja perinteisiä valmistusmenetelmiä, ja kaksikon kädenjälki näkyy myös omassa kodissa. Ennen remonttia ja sen aikana Laura ja Mikko syventyivät asunnon ominaispiirteisiin ja alkuperäisiin ratkaisuihin ainutlaatuisen tarkasti. Vaikka remontti tehtiin restauroivalla otteella, sitä ohjasi myös tarve saada 51-neliöinen huoneisto palvelemaan tämän päivän lapsiperheen tarpeita. Mikä parasta, oman kodin remontissa ei ollut aikataulupaineita.

Helsingin Vallilaan vuonna 1925 valmistunut kerrostalo on malliesimerkki vuosikymmenen sosiaalisesta asuntotuotannosta, jonka tarkoituksena oli parantaa työväen asuinoloja.

Kodissa vaalitaan työväenasunnoiksi rakennetun vanhan talon henkeä, eikä siitä yritetä tehdä jotain hienompaa.

”Työväen asuntona kotimme henkii tarkoituksenmukaisuuden estetiikkaa. Arkistosta löytämääni alkuperäiseen rakennusselosteeseen on kirjattu ovien kohdalle täsmennys ”halvinta mallia” ja kattorosetin kohdalle ”isoimpien huoneiden kattoon yksinkertainen kipsirosetti.” Myös käytetyt väripigmentit – kimrööki ja keltaokra – sekä koristelistat ovat halvempaa ja yksinkertaisempaa mallia kuin porvariskodeissa”, Laura kertoo.

”Koska vanhan talon henki syntyy parhaimmillaan siitä, että materiaalivalinnat tehdään rakennuksen ehdoilla, ei työväenasunnoksi rakennetusta 1920-luvun asunnosta pidä yrittää tehdä porvariston uusrenessanssilukaalia.”

Laura on lapsesta lähtien haaveillut asuvansa kotiseutumuseossa, jossa voisi aistia edelleen jotakin siitä, mitä ei enää ole. Vanhassa 100-vuotiaassa kivitalossa asumisen viehätys perustuu samansuuntaiseen kokemukseen.

”Nautimme siitä, että historia on läsnä tässä paikassa. Siitä, että joku on elänyt näissä huoneissa ennen meitä, koskenut samoja ovenkahvoja ja kuullut miten lattialaudat narahtavat askelen alla”, Laura kuvailee.

Entisöivällä otteella tehty remontti oli Lauralle ja Mikolle matka asunnon vaiheisiin.

”Kun ostimme asunnon, kaikki pinnat olivat nikotiinin kellastamat. Tunkkaisen pinnan alla oli kuitenkin säilynyt paljon alkuperäistä, joka piti kaapia, kuoria ja rapsuttaa esiin. Kaikissa huoneissa on esimerkiksi alkuperäiset lautalattiat. Toisin kuin monissa muissa saman aikakauden rakennuksissa, lautalattiat olivat esillä alun alkaenkin. Tätä lattiaa ei siis ole rakennettu linoleumin alustaksi”, Mikko kertoo.

Laura rapsutti kirurginveitsellä seinistä esiin väriportaikon, joka kuvittaa asunnon värityksen vaiheita. Selvisi, että keittiö on aina ollut maalattu, kun taas muissa huoneissa oli alkujaan tapetti. Seinien sävy poimittiin keittiön alkuperäisestä vihreään taittavasta harmaasta, jonka Laura sekoitti itse pigmenteistä. Maalipintojen rajaukset noudattelevat alkuperäisiä linjoja. Perinnemaaleilla maalattujen pintojen kiiltoaste vaihtelee maalityypin mukaan, mikä tuo tilakokemukseen oman kerrostumansa.

Huoneiston historia näkyy materiaalivalinnoissa – sekä alkuperäisissä että Lauran ja Mikon tekemissä.

Onneksi aikaisemmat asukkaat olivat uudistusinnossaan myös säilyttäneet paljon vanhaa. Laakaoviksi 1950-luvulla levytetyt väliovet pystyttiin esimerkiksi palauttamaan alkuperäisasuunsa. Myös lattia- ja ovilistat olivat säilyneet, joskin niiden kunnostaminen oli valtava urakka.

Alkuperäisiin seinien paikkoihin ei remontissa kajottu. Keittiö kuitenkin siirrettiin kodin suurimpaan huoneeseen, jotta asunto saatiin palvelemaan nelihenkisen perheen tarpeita. Aamuauringon puolella sijaitsevasta entisestä keittiöstä tehtiin Lailan ja Tuulan huone. Sen värityksestä keskusteltiin tyttöjen kanssa: Tuula haaveili liiloista seinistä ja Laila puolestaan vihreistä.

Laura kuitenkin teki päätöksen, koska seinien sävyn on tarkoitus kestää aikaa ja toimia kauniina taustana elämälle, jota asunnossa eletään. Kun tytöt kantavat nukkekodin vihreäseinäiseen huoneeseen ja leikki alkaa, asunnosta on tullut koti.

Katso myös:

• Uutuudet Finnish Design Shopissa >
• Mattila & Merz Instagramissa: @mattilamerz

Teksti: Selina Vienola Kuvat: Paavo Lehtonen

Juttu on ilmestynyt alun perin Asun-lehden numerossa 48.