Täällä toteutuu monta haavetta aina mustavalkoisesta värityksestä isän ja tyttären puumajaan. Sisustuksen parissa työskentelevän pariskunnan vapaa-ajankodissa päärooli on saaristoluonnolla.
Asukkaat:
Sisustusalan ammattilaiset Anna Kärnä ja Sami Meriläinen sekä tytär Aino. Myös perheen koira Pepper nauttii saaressa vapaudesta. Vapaa-ajankoti on vuonna 2012 rakennettu 44 neliön rakennus Högsåran saarella Kemiönsaaren kunnassa. Päätalossa on olohuone, avokeittiö sekä makuuhuone ja sauna. Lisäksi käytössä on parinkymmenen neliön kokoinen vierastalo.
VENE LÄHTEE KASNÄSIN tunnelmallisesta satamasta ja suuntaa kohti Högsåran saarta. Aurinko paistaa, mutta merellä tuulee niin, että villapaita on tarpeen. Perillä odottaa mäntyjen metsittämä saari, jonka rantakalliot aukeavat suojaisaksi poukamaksi laitureineen.
Annan ja Samin mökki on linjakas, moderni kesäkoti. Ulkoa talo on musta ja sisältä valkoinen, aivan kuten he aikoinaan haaveilivatkin. Ihan mutkitta toiveet eivät kuitenkaan ole toteutuneet.
”Etsimme kesäkotia kauan ja ajelimme pitkin rannikkoa katsomassa vaihtoehtoja. Vihdoin löytyi kiva musta puumökki Kasnäsistä, mutta toinen perhe ehti ensin”, Sami kertoo.
Harmiteltuaan asiaa aikansa pariskunnalle paljastui, että mökin ostajat olivat heidän ystäviään. Lisäksi kävi ilmi, että naapuriin oli rakenteilla samanlainen mökki.
”Varmistimme, että siitä tulisi meidän kesäkotimme.”
Rakennusvaiheessa Anna ja Sami pääsivät tekemään pieniä muutoksia suunnitelmiin. Esimerkiksi taloa ympäröivät terassit ovat tavanomaista suuremmat perheen toiveiden mukaisesti. Valtavista ikkunoista aukeaa esteetön näkymä saaristoluontoon. Mökin keskipiste on avokeittiö, jossa on kompakti musta pöytä ja jakkarat.
”Syömme lähes aina ulkona, joten sisälle tarvittiin vain pieni aamiaispöytä”, Sami sanoo.
Perhe käy poimimassa metsästä sieniä ja marjoja ja suosii muutenkin lähiruokaa: mökkimatkalla pysähdytään ostamaan paikallisen yrittäjän kasvattamia perunoita, tomaatteja ja kasviksia. Aurinkopaneelien tuottama sähkö riittää mukavasti jääkaappeihin ja maltilliseen television käyttöön.
Pariskunta on yrityksessään Nomart Oy:ssä tekemisissä muotoilun ja värien kanssa, joten kesäkotiin he ovat halunneet rauhallista tunnelmaa ja ajattomia klassikoita. Tekstiilit ovat Missoni Homen, jota Anna Suomessa edustaa, ja oleskeluryhmässä on sohvan sijasta Swedesen klassiset Lamino-nojatuolit ja -rahit. Ne voi suunnata helposti joko kohti merta tai televisiota.
Terassia hallitsee tiikkipintainen ruokapöytä, jonka ääreen on mahtunut parhaimmillaan jopa kaksikymmentä vierasta. Kerran kesähelteellä pöydästä oli myös muunlaista, todella yllättävää iloa.
”Teimme pöydän alle ison pesän lakanoista ja peitteistä. Nukuimme koko perhe sinä yönä paremmin kuin koskaan”, Anna kertoo.
Perhe asuu saaressa kesällä niin paljon kuin suinkin on mahdollista. Kausi alkaa heti jäiden lähtiessä. Mökki on moderniin tapaan niin tiivis, että se lämpiää aikaisin keväälläkin nopeasti.
Kaksi vuotta mökin valmistumisen jälkeen Anna ja Sami halusivat myös vierasmajan. Sen toteutti perheen ideoiden pohjalta saaristorakennuttaja Janne Lehti Select Rakenteesta. Rakennukset yhdistyvät toisiinsa terassien avulla.
Ruuanlaittoa varten Sami rakensi mökin ja vierasmajan yhdistävälle terassille kesäkeittiön ja tiskipaikan. Perhe haaveilee vielä tekevänsä talojen väliseen tilaan oleskelupaikan, jonka seinät olisivat liikuteltavia lasiovia. Silloin tuulisellakin säällä olisi suojaisa paikka nauttia maisemasta. Muuten kaikki on mallillaan. Pientä korjattavaa tai muuta puuhaa mökillä toki riittää aina.
”Parempi tehdä koko ajan vähän”, Sami sanoo.
Perheen tyttärellä Ainolla on oma maja puussa. Se oli ollut jo vuosikymmeniä Sami-isän haave, jonka he yhdessä toteuttivat. Majaan kuljetaan riipputikkaita pitkin lattiassa olevasta luukusta. Tilaa on sen verran, että kavereiden kanssa mahtuu hyvin yöpymään; mitä muuta pieni tyttö kesäpaikassa tarvitsisi. Lopuksi Aino maalasi majan itse – ulkoa tietenkin mustaksi ja sisältä kokonaan valkoiseksi.
Katso myös:
• Kesäkauppa Finnish Design Shopissa >
Teksti: Jonna Kivilahti Kuvat: Krista Keltanen
Juttu on julkaistu alun perin Avotakassa.