Jenna Kiuru on visuaalinen tarinankertoja, joka esineen hankkiessaan punnitsee tarkoin paitsi sen tarpeellisuuden, myös esineen vaatiman huolenpidon. Jenna asuu puolisonsa kanssa Helsingin kantakaupungissa pienessä kodissa, jossa eletään suurenmoista elämää.
Hei Jenna! Monelle nimesi saattaa olla tuttu etenkin vaatehuollon kontekstista. Kertoisitko, minkälaisten asioiden parissa työskentelet?
”Pohdin työssäni kokemuksia – tilallisia tai virtuaalisia – kokonaisvaltaisesti: vaikutelmia, tuoksuja, tuntumia, kokemuksia inhimillisestä kohtaamisesta. Olen työskennellyt eri tehtävissä vaatealalla, toiminut visualistina, kehittänyt ja toteuttanut myymäläkonsepteja.
Viime aikoina olen toiminut brändinrakennuksessa ja laaja-alaisesti visuaalisen tarinankerronnan parissa. Teen eri yrityksille oikeastaan kaikkea sitä, mistä minulle on kokemusta kertynyt. Vahvuuteni on erilaisten kokonaisuuksien hahmottamisessa ja saatan toteuttaa suunnittelemiani konsepteja esimerkiksi valokuvaamalla ja kirjoittamalla. Asiakkaani ajattelevat asioista pitkälti samoin kuin minäkin, ja jakavat samankaltaista arvopohjaa. Se helpottaa yhteistyötä. Tuntuu, että voin olla mukana täydellä sydämellä: itse asiassa tuntuu vaikealta ajatella, että tekisi mitenkään muutenkaan. Minulle on tärkeintä, että työ kumpuaa aidosta kiinnostuksesta ja intohimosta.”
Mukavaa, että pääsimme luoksesi kylään! Kuinka päädyit asumaan juuri tähän kotiin ja minkälaista elämä täällä on?
”Löysin tämän kodin sattumalta ystäväni kautta ja muutin silloin tähän yksin. Koti on kahdentoista vuoden aikana hauskalla tavalla muuttunut ja kehittynyt kanssani, luonnollisesti ja sattumanvaraisestikin. Muuttaessani minulle oli tärkeää kodin keskeinen sijainti ja sujuvat kulkuyhteydet. Kun olen alkanut viettää täällä enemmän aikaa, kodin viihtyisyydestä on tullut minulle vähitellen yhä tärkeämpää. Ennen minulla ei ollut vaikkapa ruokapöytää, mutta elämäntyylini on sittemmin muuttunut. Päätin, että haluan aterioida tukevan pöydän ääressä, jonka ääreen voi myös kutsua ystäviä syömään.
”Koti on kahdentoista vuoden aikana hauskalla tavalla muuttunut ja kehittynyt kanssani.”
Vuokra-asumisessa haastaa ja toisaalta tuo mahdollisuuksia se, että joitakin valintoja ei voi tehdä ja monet valinnat on tehty puolestasi. On kiehtovaa pohtia sitä, mitä voisimme tuoda kokonaisuuteen, jotta toisen ihmisen aikanaan tekemät päätökset yhdistyisivät omiimme ja loisivat näköisemme kodin. Samoin olen kiinnostunut tutkimaan sitä, miten ratkaisut etenkin pienessä vuokrakodissa toimivat. Vaikka kaikki ei ole valmiiksi niin sanotusti täydellistä ja omaa, kuinka olisi kuitenkin mahdollista näiden reunaehtojen rajoissa tehdä siitä itselleen mieluisaa ja toimivaa.”
Muutit tänne alkujaan yksin, mutta nyt teitä on kaksi. Millä tavoin asukkaiden määrän lisääntyminen muutti kotia?
”Kun puolisoni muutti luokseni, meidän piti kiinnittää yhä enemmän huomiota asunnon toimivuuteen ja siihen, miten tiloja voi rajata. Toisin kuin usein on tapana ajatella, mielestäni tilan fyysinen ja henkinen rajaaminen onnistuu muillakin tavoin kuin vain ovien ja seinien avulla.
Järjestelimme pientä kotia uudelleen ja pohdimme alkuun, kuinka sijoittelisimme sängyn. Sänky on hallitseva elementti, joka pienessä asunnossa usein työnnetään jonnekin syrjään. Päätimme tehdä päinvastoin ja nostaa sen keskeiselle paikalle, ikkunan alle. Kodista tuli hotellihuonemainen ja huomasimme, että ehkä juuri sellainen hotellihuoneista tuttu geneerisyys ja muunneltavuus toimii pienissä neliöissä. Hotellihuoneethan palvelevat parhaimmassa tapauksessa hyvin monenlaisen majoittujan tarpeita. Meilläkin on muuttuvia ja vaihtelevia tarpeita, joita kotimme nyt palvelee niin, että toiminnallisuus ja viihtyvyys maksimoidaan.
Voimme tehdä täällä kaikkia asioita mitä neliömäärältään isommassakin voisi tehdä enkä ajattele, että olemme joutuneet tinkimään mistään: meillä on isoja synttärijuhlia, kotijumppaa ja suuria illalliskutsuja. Kahden ihmisen elämää, arkea ja juhlaa sulassa sovussa.”
Mikä on lempiasiasi tässä kodissa?
”Kodin sijainti on ihana. Se on keskeisellä paikalla mutta kuitenkin sellaisessa kohdassa, jossa ei oikeastaan ole mitään, ja siksi tunnelma täällä on hyvin rauhallinen. Tykkään siitä, että voimme kesäisin avata ikkunat kadulle ja kurkata alakerran ravintolan jonotilannetta tai sitä, onko siellä tuttuja. Pidän erityisesti juuri kerrostaloasumisesta ja siitä, että olen osa tätä kerrostaloyhteisöä, jossa muut ihmiset ovat minua lähellä. Se tuntuu turvalliselta ja tuo minulle paljon rauhaa.”
On helppo nähdä, että täällä asuu esteetikkoja. Kertoisitko, minkälainen sisustamisen tyyli vetoaa sinuun?
”Rakastan elokuvia, ja yksi inspiraation lähteeni myös kodin sisustamisessa ovat juuri elokuvat. Taitavasti ja onnistuneesti toteutettu elokuvalavastus näyttää harkiten tehdyltä, ajatellulta ja aidolta, muttei vie liikaa huomiota tai tilaa siltä sisällöltä. Elokuvan tapauksessa sisältö on tietenkin käsikirjoitus ja tarina, oikeassa elämässä sisältö on se elämä, joka lopulta tekee tilasta asuintilan ja kodin. Tällainen anonymiteetti niin esineissä kuin myös vaatteissa kiinnostaa minua.”
Voisi sanoa, että olet työsikin puolesta erikoistunut huolenpitoon. Näkyykö se kodissasi?
”Näkyy kyllä, jo materiaaleista lähtien. Jos olemme hankkimassa tänne jotakin, haluan aivan ensin miettiä huollettavuutta: onko esine kestävä tai korjattava, miten omat taidot tai resurssit riittävät huoltamiseen, tai onko materiaali kenties sellainen, johon sopii patina, niin että se saa ikääntyä luonnollisesti.
Kun hankin meille puuvillaisen päiväpeiton, ajattelin heti, että materiaalissa kevyt huonepöly näkyy luonnonvalossa herkästi. Tein kuitenkin ratkaisun hankkia peiton ja sitouduin samalla siihen, että voin vaikka päivittäin käydä heiluttelemassa sitä tuuletusparvekkeella. Kun materiaalin ja esineen huoltovaatimukset tiedostaa, ne eivät tule sitten ajan myötä yllätyksenä.
”Kun materiaalin ja esineen huoltovaatimukset tiedostaa, ne eivät tule sitten ajan myötä yllätyksenä.”
Nautin pienistä kodin askareista, ylläpidosta, huollosta ja siivoamisesta. Kun olen hankkinut ajatuksella esineitä, teen mielelläni niiden eteen pieniä toimenpiteitä. Se on paitsi hyödyllistä myös samalla rentouttavaa puuhaa ja hyvän mielen lähde. Nautinkin hyvin muotoilluista ja kauniista ylläpitovälineistä, sillä ne tuottavat iloa, etenkin kun käytän niitä paljon. Ei kuitenkaan riitä, että ne ovat kauniita: niiden pitää olla oikeasti toimivia.”
Vaikuttaisi siltä, että jokaisella esineellä tässä kodissa on tarkoituksensa. Kertoisiko suhteestasi materiaan?
”Pidän ajatuksesta, että olen tässä elämässä mahdollisimman kevyillä kantamuksilla. Paitsi fyysisesti, niin että omaisuus ei rajoita minua vaikkapa pakkaamasta kaikkea pakettiautoon ja hurauttamaan muualle, mutta myös henkisesti. Tiedän, mitä minulla on, missä se on ja miksi se on – ja ennen kaikkea sen, minkälaisia toimenpiteitä omistaminen minulta vaatii.
Muistot eivät kulje mukanani tavaroissa, joten en koe muodostavani niihin varsinaista tunnesidettä. Sen sijaan arvostan suuresti kokonaisvaltaista, inhimillistä suunnittelutyötä, jolla on saatu aikaan jokin elämänlaatua parantava, ilahduttava tuote. Tällaisesta pidän mieluusti kiinni pitkään.
Mietin aika tarkasti uutta tavaraa hankkiessani, miksi minun täytyisi saada omistaa se. Vai olisiko se sittenkin jotakin, josta voisin nauttia jossakin muualla? Omassa elämässäni hektisyyden vastapainoksi luo viihtyisyyttä se, että kodissa on tyhjyyttä ja tyhjiä kohtia – tyhjän tilan tarjoamaa mahdollisuutta tilan muuntua erilaiseksi.”
Hankit siis harkiten ja harvoin. Onko jotakin esinettä, mistä haaveilet juuri nyt?
”Tällä hetkellä etsin toimivaa keittiövälineistöä, kuten laadukasta paistinpannua ja hyviä veitsiä, jotka kestäisivät aikaa, ja jotka voisi tarvittaessa huoltaa tai huollattaa. Rakastamme yhteisiä ruokailuhetkiä ja olemme löytäneet ruoanlaitosta paljon iloa. Hyviä, toimivia arkireseptejä täydentämään olisivat nyt siis tervetulleita hyvät, toimivat välineet.”
Inspiroidu tyylistä
Katso myös:
• Uusimmat tuotteet Francklyssä >
Teksti: Hanna-Katariina Mononen Kuvat: Jenna Kiuru ja Tuomas Pajuniemi