Emilian perheen kodissa on sijaa sisustuskokeiluille: ”Värien käyttöä ei pidä pelätä, jos niistä tykkää”

Tamperelaisperhe asuu karkkivärien ympäröimänä 1960-luvulla rakennetussa kerrostalossa. Momo-kodin selkeä pohja ja suuret ikkunat antavat ihastuttavat raamit sisustukselle, joka elää ja muovautuu jatkuvasti.

Asukkaat: 

Emilia ja Joni Kokko sekä Saima, 3. Koti on 91-neliöinen neljän huoneen koti vuonna 1965 valmistuneessa kerrostalossa Tampereen Kaukajärvellä.

PARI VUOTTA SITTEN Emilia ja Joni Kokko etsivät uutta kotia tutuilta kulmilta, kaupungin ydinkeskustasta. Yllättäen kiehtovin myyntikohde löytyikin vartin ajomatkan päästä keskustasta, Tampereen Kaukajärveltä. 

”Hurmaannuimme asuntoon ja alueeseen ensisilmäyksellä. Näytön aikaan oli mitä kaunein kesäpäivä ja paikka antoi parastaan. Olemme molemmat kotoisin pienestä kaupungista, joten olo tuntui heti kotoisalta”, Emilia kertoo. 

Kaukajärven suunnittelun mallina on aikanaan ollut Espoon Tapiola. Vahvasti läsnä ovatkin kaikki puutarhakaupunginosan keskeiset elementit: väljyys, palvelut ja luonnonläheisyys. Talojen väliin on jätetty runsaasti tilaa, ja vehreys hallitsee maisemaa.

Oman säväyksensä antaa 1960–1970-lukujen lähiöarkkitehtuuri, joka Kaukajärvellä näyttäytyy ihmisen kokoisena. Kerrotaan, että edistyksellinen kaupunginosa kiinnosti aikoinaan jopa valtakunnallisia päättäjiä. Silmäätekevät herrat aina Kekkosta myöten kävivät tutustumassa alueen rakentamiseen 1960-luvun loppupuolella.

”Kaupunginosan helmi on meiltä kävelymatkan päässä sijaitseva ihana lähdepohjainen ja kirkasvetinen järvi. Vietämme kesäisin paljon aikaa hiekkarannalla”, Emilia kertoo.

Emilian, Jonin ja Saiman kolmekerroksinen kotitalo kohoaa laajan puistoalueen reunalla. Keittiön ikkunasta avautuu nostalginen näkymä korttelipihalle pyykkitelineineen, kun taas toisessa suunnassa ihastuttaa luonto. Huoneisto itsessään on tyypillinen aikansa arkkitehtuurin tuotos: modern ja modest. Näistä englanninkielisistä sanoista juontaa käsite ”momo-koti”.

”Tyylisuunta puhuttelee minua. Tässäkin kodissa viehätyin erityisesti isoista ja leveistä ikkunoista sekä selkeästä huonejaosta”, Emilia sanoo.

Vaikka asunto oli ostettaessa alkuperäisessä ja melko nuhjuisessa kunnossa, sisustussuunnittelijana työskentelevällä Emilialla oli taito nähdä tiloissa suurta potentiaalia.

Remontti aloitettiin heti kaupanteon jälkeen. Ensimmäisenä vuorossa oli 1980-luvulla remontoidun erilliskeittiön uudistaminen. Emilia valitsi tilaan Ikean kaapistot ja niihin A.S. Helsingön harmaat ovet. Avohyllyt, neliskanttiset valkoiset välitilan laatat ja vaaleankeltainen seinä kunnioittavat asunnon alkuperäistä henkeä.

Toinen iso urakka oli eteisen ja olohuoneen välisen seinän purku. Emilian isä rakensi näyttävän puusäleikön tyttärensä laatiman suunnitelman pohjalta rajaamaan tilaa. Näin koti sai suuren ja valoisan sydämen.

”Eteisen puolelle on tarkoitus vielä tuoda kunnon kaapistot, jonne mahtuvat päällysvaatteet ja kengät. Toistaiseksi tila on vielä hieman epäkäytännöllinen etenkin lapsiperheelle”, Emilia sanoo.

”Koti on ollut minulle paikka, jossa voin tuoda vahvasti esiin omaa persoonaani.”

Muualla kodissa riitti seinien maalaus sekä alkuperäisten mosaiikkiparkettien hionta ja lakkaus. Kylpyhuone on vielä remontoimatta, mutta Emilia on jo hahmotellut mielessään, mitä kaikkea sinne voisi toteuttaa. Värillinen laattasaumaus voisi olla kiva yksityiskohta.

”Koti on ollut minulle paikka, jossa voin tuoda vahvasti esiin omaa persoonaani. Inspiroidun ihan pienistä arkisista asioista, saan ideoita matkoilta ja luotan omaan intuitioon. Tällä hetkellä olen kiinnostunut etenkin tanskalaisesta muotoilusta. Talvi on minulle haastavaa aikaa, sillä näen niin paljon kauneutta valon ja varjojen vaihtelussa”, Emilia pohtii.

Taitava värienkäyttö on Emilialle ominaista. Tämä näkyy kaikessa aina pukeutumisesta kodin herkkiin sävyihin. Sisustuksen puuterimaiselta pohjalta voimakkaammat värit ja huonekalujen mielenkiintoinen muotokieli erottuvat edukseen. Olo on kuin tivolissa, jossa kaikki on makeaa ja houkuttelevaa.

”Esineissä ja huonekaluissa minua kiehtovat tarinat. Kuljen paljon käytettyjen tavaroiden kivijalkakaupoissa ja fiilistelen uniikkeja esineitä. Monet vaatteistanikin on hankittu kirpputoreilta”, Emilia kertoo.

Emilian tuunaamat huonekalut antavat kotiin oman mielenkiintoisen mausteensa. Esimerkiksi tyylikäs sohvapöytä ei suinkaan ole peräisin designliikkeestä, vaan se on Emilian itse tekemä uniikki yksilö. Ajatus siihen syntyi, kun Kierrätyskeskuksesta tuli ostettua marmorikantinen pöytä. Kansi sai jäädä, mutta sen alle Emilia nikkaroi puolipyöreästä maalatusta rimasta uuden tukevan jalan.

Emilia ei myöskään lukeudu niihin ihmisiin, jotka pitävät pysyvyydestä ja varmoista valinnoista. Näissä huoneissa on lupa kokeilla kaikenlaista ilman pelkoa epäonnistumisesta. Seinien sävyt vaihtuvat taajaan, jos siltä tuntuu, eikä huonekalujenkaan järjestystä ole lyöty lukkoon.

”Tärkeintä on, että kotona on hyvä ja rauhallinen olo. Sisustus ei ole mielestäni koskaan valmis, vaan se saa muovautua elämän ja löydettyjen esineiden mukana. Värien käyttöä ei kannata pelätä, jos niistä tykkää.”

---

Mikä on momo-koti?

• Momo on 1950-, 60- tai 70-luvulla rakennettu tavallinen kerrostalo tai rivitalo, joita löytyy kaikkialta Suomesta aina suurista lähiöistä maaseudun pieniin kyliin.
• Nimitys ”momo” tulee sanoista modest ja modern eli vaatimaton ja moderni.
• 1960-luvulla rakennettiin pääasiassa 5–8-kerroksisia lamellikerrostaloja leveine nauhaikkunoineen.
• 1970-luvun alun elementtitalojen pohjaratkaisut standardoitiin sarjatuotantoon sopiviksi.
• Tyypillisessä momo-kodissa on matalahko katto ja leveät ikkunat.

Teksti: Maria Rautio Kuvat: Maria Putaansuu

Juttu on julkaistu alun perin Avotakan numerossa 1/2022.