Rosoa ja kerroksellisuutta pitää olla – Elena Palomon kotona tärkeintä on oikea tunnelma

Keramiikkataiteilija ja Francklyn sisällöntuottaja Elena Palomo hurmaantui vuokrakaksion rapistuneisiin lautalattioihin. Ne ovat oiva pohja keramiikalle, vintagelle ja hyvälle muotoilulle.

Asukkaat:

Keramiikkataiteilija, Francklyn sisältömarkkinointi- ja PR-spesialisti Elena Palomo, tuottaja-muusikko-opiskelija Lasse Pietiläinen ja Jim-koira. Koti on kaksio 1909 rakennetussa talossa Helsingin Katajanokalla. Tilaa on 58 neliötä.

POIKKEUKSELLINEN KORONAKEVÄT ja rakastuminen saivat keramiikkataiteilija Elena Palomon etsimään uutta kotia. Palomo päätyi poikaystävänsä kanssa asuntonäyttöön Katajanokalle, ja jo puutarhamaisella sisäpihalla pariskunnasta tuntui, että nyt on tultu kotiin.

Tunne vain vahvistui asunnon sisällä, kun kaksion eteisestä aukeni valoisa ja avara, galleriamainen korkea tila lohkeilevine maalipintoineen.

Miten päädyit juuri tähän kotiin?
”Asuin viereisellä kadulla kimppakämpässä, joten Katajanokka alueena oli minulle tuttu ja rakas. Etsimme ensimmäistä yhteistä kotia Lassen kanssa. Parin asuntonäytön jälkeen fiilis oli vähän surkea. Tuntui, ettei mitään kiinnostavaa ole tarjolla. Pian ymmärsimme, mitä oikeasti etsimme: toivoimme molemmat löytävämme asunnon, joka olisi vanha ja tunnelmaltaan alkuperäinen, mutta jossa kaikki oleellinen toimisi. Silloin en vielä uskaltanut edes unelmoida keramiikan tekemisestä kotona mutta haaveilin tilasta, jossa voisin asettaa teoksiani esille.

Tämän asunnon vanhat lautalattiat olivat upeat, ja rakoileva maalipinta oli täydellinen. Joillekin sellainen ei tulisi kuuloonkaan, mutta itse en vaihtaisi sitä mistään hinnasta. Tunnelma oli mystinen mutta kotoisa.”

”Pidän erityisesti siitä, miten kotimme jakautuu tunnelmaltaan kahteen eri kokonaisuuteen.”

Mikä ilahduttaa kodissa eniten?
”Pidän erityisesti siitä, miten kotimme jakautuu tunnelmaltaan kahteen eri kokonaisuuteen. Makuuhuone on galleriamainen, pelkistetty ja valoisa. Emme halua täyttää sitä tavaralla, paitsi keramiikkaveistoksilla. Pidän siitä, että nukkumaan mennessä huoneessa on seesteistä ja harmonista eikä tilassa ole liikaa ärsykkeitä.

Olohuone­keittiö taas on sisustettu lämpöiseksi ja kodikkaaksi. Tila on kutsuva. Sellainen, jossa on kiva kokoontua illallispöytään yhdessä ystävien kanssa tai pötkötellä sohvalla kirja kourassa.”

Miten olette sisustaneet kotia?
”Toimme yhteiseen kotiimme kaikki vähäiset vanhat kalusteemme. Ihmeellisen kauniisti ne sopivat tänne. Lähes kaikki ovat vintagea. Ne ovat joko etsittyjä second hand ­hankintoja tai vanhempien kellareista ja jopa kadulta löytyneitä aarteita. On ihan eri tunnelma syödä illallista 1950­luvulla tehdyn vintagevalaisimen valossa kuin viimeisimmän trendin mukaisen uuden kiiltävän lampun alla. Kaiken ei tarvitse sopia keskenään yhteen, mutta asioiden pitää olla perusteltuja, silloin niistä nauttii pitkään.

Uutena hankin Puffy­-nojatuolin Finnish Design Shopista. Teräksinen runko kestää myös kolhuja eikä naarmuunnu helposti. Odotan jo sitä, miten vuosien päästä nahkapinta on patinoitunut kauniisti.”

”Sisustuksessa kaiken ei tarvitse sopia keskenään yhteen, mutta asioiden pitää olla perusteltuja, silloin niistä nauttii pitkään.”

Mikä muodoissa ja väreissä miellyttää eniten?
”Muodoista minua kiinnostavat kaikki pyöreät, muhkeat ja abstraktit, mikä näkyy myös keramiikkatöissäni. Ihailen paljon Valentine Schlegeliä ja Barbara Hepworthia, jo edesmenneitä keramiikkataiteilijoita ja kuvanveistäjiä, joiden taiteessa yhdistyvät vitivalkeat tilat puun eri sävyjen kanssa. Minua inspiroivat myös Joan Mirón teräväpiirteisempi symboliikka ja värit.

Kaikki outo ja persoonallinen kiehtoo minua. Löysin Lasselle yöpöydäksi pahkapöydän. Se on mielestäni huippu, outoudessaan upea! Rakastan värejä, vaikka asunkin valkoisessa kodissa. Oranssia, keltaista, vihreää ja sinistä löytyy kotimme taiteesta ja kirjojen kansista.”

Miten ammattisi näkyy kodissa?
”Teen töitä keramiikan lisäksi käytetyn designin parissa Francklyssa. Sisustamisessa kannustan vastuullisuuteen, kärsivällisyyteen ja siihen, että asioille antaa aikaa. Kannattaa luottaa itseensä eikä juosta viimeisimpien villitysten perässä. Kun ottaa selvää helpoista tuunaus­ ja entisöintikikoista, saa vanhan, huonokuntoisenkin esineen taas käyttökelpoiseksi. Muutenkin käsillä tekeminen on hauskaa ja tekee hyvää.

Kun kiinnostuu esineiden taustoista ja historiasta, niihin kiintyy ja niitä arvostaa eri tavalla ja niistä myös huolehtii. Francklyn ansiosta olen tullut entistä tietoisemmaksi eri suunnittelijoista ja muotoilusta. Se on rikastuttanut minua ja sisustustyyliäni.”

Jos taivas olisi rajana, mitä kodissanne olisi?
”Haluaisin, että minulla olisi jonain päivänä ateljeekoti ja veistospuisto, vähän kuin Laila Pullisen Nissbacka. Häntä ihailen suuresti. Haaveilemme myös ulkomailla asumisesta, ainakin väliaikaisesti. Olen asunut Pariisissa ja Barcelonassa, ja joskus kaipaan ison kaupungin hälinää. Meillä on rakkaudellisia tunteita Berliiniä ja Barcelonaa kohtaan. Espanja­rakkauden selittää ehkä kaipuu juurille, olenhan puoliksi espanjalainen.”

Katso myös:

• Uusimmat tuotteet Francklyssä >

Teksti: Mimmi Pentikäinen Kuvat: Anna Riikonen sekä Tuomas Pajuniemi ja Jenna Kiuru

Juttu on julkaistu alun perin Avotakan numerossa 4/2022.