Rivitalokoti sai 15 vuoden tyylitakuun – kodikkuus, ajattomuus ja 70-luku antoivat raamit remontille

Oululaisperheen rivitaloasunto remontoitiin ja sisustettiin 1970-luvun parhaimpia puolia esille nostaen, tunkkaisuutta vältellen ja raikkautta korostaen. Sisustussuunnittelija Anna-Kaisa Melvas kertoo, miten koti päivitettiin aikaa kestävillä valinnoilla.

ANNA-KAISA MELVAS: Sain ilon olla mukana puitteiltaan lähes alkuperäisessä kunnossa olleen rivitaloasunnon remontin ja sisustuksen suunnittelussa. Täydelliseksi ajoitukseksi voi kutsua aikataulua, jossa suunnittelija pääsee mukaan heti ostopäätöksen synnyttyä.

Karoliinan ja Kallen hankinta oli ehdottomasti oikea. Suojelukaavaan päässyt Uistintien pientaloalue Oulussa on mittasuhteiltaan inhimillinen ja yleisilmeeltään poikkeuksellisen vehreä.

Karoliinan ja Kallen toiveet asunnon sisustamisen suhteen olivat alusta lähtien hyvin selkeät: tanskalaisuus, kodikkuus, epäkliinisyys ja toimivuus. Yksityiskohtien puolelta yläkaapiton keittiö ja pintamateriaalien luonnonmukaisuus nousivat päällimmäisiksi esille.

”Tanskalaisessa tyylissä on samalla niin paljon lämminhenkisyyttä, klassisuutta ja hyvää muotoilua”, Karoliina perusteli mieltymystään minulle suunnitteluprojektin alkuvaiheessa.

Asuntoa sisustettaessa perusajatukseni on antaa sille 15 vuoden tyylitakuu. Remontin tekeminen on arvokasta puuhaa ja minusta ajattomuuden saa aikaiseksi silloin, kuin kunnioittaa mahdollisimman paljon talon alkuperäistä ilmettä ja suhtautuu kriittisesti sisustuksen pinnallisimpiin trendeihin. Se mikä tuntuu ihanalta Pinterestin kuvavirrassa ei välttämättä ole juuri tämän asunnon juttu.

Ajattomuuden saa aikaiseksi, kun kunnioittaa mahdollisimman paljon talon alkuperäistä ilmettä.

Pitkä viikonloppu paikan päällä ja aktiivinen etäyhteistyö Oulun ja Helsingin välillä olivat suunnittelutyön kannalta merkittäviä. Yhteisen Pinterest-kansion avulla ja viestein saimme monta asiaa päätettyä nopeallakin aikataululla.

Kaksikerroksisen rivitalon vaativimmat ja parhaimmat puolet olivat suunnittelutyön raameina. Mustat ikkunanpuitteet ja puiset kattopalkit dominoivat, mutta tekivät samalla tiloista persoonalliset ja ryhdikkäät. Mustana piirtyvien ikkunaraamien kanssa oli haastavaa miettiä esimerkiksi lastenhuoneiden värimaailmaa.

Kolmen tytön mielenmaisema oli vielä kovin vaaleanpunainen ja suunnittelijan työn liikuttavimmat hetket vietettiinkin perheen 11-vuotiaan Maisa-tyttären kyynelehtiessä ehdottamani vaaleanharmaan värisävyn edessä. Haaveiltu pinkki sävy kun ei oikein toiminut mustien puitteiden kanssa. Pettymys päästiin onneksi paikkaamaan vaaleanpunaisella vuodekatoksella.

Kodin muut seinäpinnat pysyivät lähes kokonaan valkoisina, muutamaa paneloitua seinää ja makuuhuoneen meriruohohenkistä tapettia lukuun ottamatta. Talon ulkoväritys on punamusta ja tämän värimaailman tuominen sisätiloihin tuntui tunkkaiselta. Alakerran tiiliverhoillut seinät olivat valmiiksi valkoiset ja niiden maalaaminen jollain värillä olisi myös ollut aika villi veto.

Toimivat mittasuhteet ovat välillä kiinni muutamista senteistä.

Tilanjaossa säilytettiin paljon vanhaa, mutta esimerkiksi jättiläismäinen takkahuone oli suorastaan järjettömän iso ja se jakamalla saatiin tilava makuu- ja vaatehuone aikaiseksi takkahuonetta kuitenkaan menettämättä. Yläkerran pohja pysyi lähes ennallaan, ainoastaan ruokailutilan ja keittiön väliseinä avattiin ja tilalle rakennettiin sormipaneelilla verhoiltu korotettu saareke.

Kodin kalustehankintoja mietittäessä käytiin ensimmäiseksi läpi vanhan kodin kalusteet: mitä tulisi säilyttää ja mitkä huonekalut voisi laittaa kiertoon. Paljon huonekaluja hankittiin käytettyinä, ja jopa peikonlehti olohuoneeseen löytyi netistä. Suurin osa valaisimista ostettiin uutena, samoin olohuoneen iso matto. Mittakompromissien välttämiseksi säilytyskalusteet teetettiin, kuten myös takkahuoneen sohvasängyt ja liukuovet.

Suurimmat onnistumiset sisustamisessa syntyivät ”torilöydöistä” sekä kodinhoitohuoneen ja keittiön tilaratkaisuista ja pintamateriaalivalinnoista.

”Kodista tuli ihan meidän näköisemme!” Olen itsekin sitä mieltä ja useamman vieraan suusta olen kuullut saman.

Teksti: Anna-Kaisa Melvas Kuvat: Ulla-Maija Lähteenmäki

Juttu on julkaistu alun perin Asun-lehden numerossa 28.