Vanhaa taloa kuunnellen – tämä 1960-luvun rivitalokoti remontoitiin tunnelmaa ja aikakautta kunnioittaen

Vehmas puusto kätkee hiljaisen kauniin rivitalon kuin pienen aarteen. Itäisen Helsingin kainalossa, merellisessä Tammisalossa sijaitsee Tomi Hämäläisen ja Marjaana Nikulan koti, joka päivitettiin remontissa hienovaraisesti nykyaikaan.

VUOSAAREN TERASSITALOISTAKIN tunnetun arkkitehti Touko Nerosen Tammisaloon suunnittelema rivitalo valmistui 1960-luvun alussa ja oli tuolloin alueen ensimmäisiä suurempia rakennusprojekteja.

Tässä kaksikerroksisessa asunnossa neliöt jakautuvat kahteen myös toiminnallisuudeltaan: katutasoon asettuva yläkerta on jaettu avoimesti niin, että sen toiminnot rytmittyvät luontevasti toistensa jatkoksi keskellä sijaitsevan eteisen ja portaikon ympärille kiertyen. Yläkerta on omiaan kohtaamisille olohuoneineen ja ruokailutiloineen. Alakerta sen sijaan pilkkoutuu yksityisiin, rauhoitettuihin tiloihin: makuuhuoneeseen, työhuoneeseen, arkiolohuoneeseen ja kylpytiloihin.

Viisi vuotta sitten, kun Tomi Hämäläinen ja Marjaana Nikula hankkivat asunnon, se riisuttiin paljaaksi luihin saakka. Tuntui paremmalta tehdä kerralla hyvin, kuin vain siistiä pintapuolisesti vanhan päälle. Muutostöitä suunnittelemassa oli mukana Poiat-suunnittelutoimiston Antti Rouhunkoski.

Pohjaan ei tehty paljoakaan muutoksia – tilanjako koettiin toimivaksi sellaisenaan – mutta suurilta osin asunto päivitettiin nykyaikaiseksi alkuperäisestä tunnelmasta tinkimättä. Suurin apu Rouhunkosken ammattitaidossa oli materiaalituntemuksessa: kun projektia tehdään vanhaa taloa kuunnellen, toivotun lopputuloksen saavuttamiseksi kiinteiden materiaalien kanssa sopii olla erityisen huolellinen.

Kodin kalusteita on hankittu ja harkiten keräilty jo viidentoista vuoden ajan. Pääpiirteittäin käytettynä hankitut kalusteet haluttiin tuoda uuteen kotiin ja saada kokonaisuus toimimaan ilman, että kodin vaihtuessa tulisi tehdä paljon hankintoja.

Kodin kalusteet on hankittu hiljalleen 15 vuoden aikana.

Asukkaita on viehättänyt erityisesti tanskalaisissa 50- ja 60-luvuilla suunnitelluissa kalusteissa niiden estetiikan minimalistisuus, sirous ja mittakaava. Nyt aikalaisessa asunnossa niiden mittakaava ja muotokieli tuntuvat erityisen sopivalta: kuin ne olisivat löytäneet viimeinkin kotiin.

Asuinalueen korkeuserot palvelevat kodin ikkunoista aukeavia näkymiä: katse kantaa ikkunoista yli vastapäisen talon aina Roihuvuoren vesitornille saakka. Kodissa liikutaan yhdessä valon kanssa. Aurinko nousee aamiaispöytään ja kurottautuu loppupäivästä yhteiseen illanviettoon olohuoneen puolelle. Kun hämärtyy, siirrytään alakertaan.

Suuri määrä ikkunapinta-alaa tekee kodissa paitsi vuorokauden ajat myös vuoden kierron näkyväksi: yläkerran alkovista voidaan taas keväällä seurata kirsikkapuun kukintaa.

Teksti: Hanna-Katariina Mononen Kuvat: Sameli Rantanen

Juttu on julkaistu alun perin Asun-lehden numerossa 41.