1960-luvun arkkitehtonista linjaa noudatellen kunnostettu mustavalkea koti Helsingissä on täydellinen paikka värikkäälle nykytaiteen kokoelmalle.
Asukkaat:
OP-ryhmän viestintä- ja vastuullisuusjohtaja, Tanssin talon hallituksen puheenjohtaja ja Suomen kansallisoopperan ja -baletin hallituksen jäsen Tuuli Kousa ja pojat Kaapo sekä Arne. Koti on 147 neliön huoneisto arkkitehti Olavi Kanteleen 1960-luvulla suunnittelemassa rivitalossa Helsingin Oulunkylässä.
PUIDEN TAKAA PILKOTTAA 1960-luvun futuristinen rivitalo Helsingin Oulunkylässä. Julkisivu on verhoiltu profiloiduilla valkoisilla teräslevyillä, jotka yhdistyvät mustiin ikkunankarmeihin. Väritys ja vaaka- ja pystysuorien linjojen vuorottelu korostavat rakennuksen graafista linjakkuutta.
Mustavalkoinen teema jatkuu sisällä Tuuli Kousan perheen kotona – mutta vain arkkitehtuurin osalta. Värikäs nykytaide tuo asuntoon runsaasti myös muita sävyjä. Perheen aikaisemmista kodeista poiketen muita värielementtejä on sisustuksessa kuitenkin vähän, ja seinät on maalattu puhtaanvalkoisella.
”Ennen meitä asunto oli ollut valmistumisestaan lähtien vuokralla. Sen ansiosta täällä ei ollut tehty suuria uudistuksia ja paljon alkuperäisiä yksityiskohtia oli vielä jäljellä. Pinnat olivat monin paikoin kuitenkin niin huonossa kunnossa, että asunto oli remontoitava lattiasta kattoon”, Tuuli Kousa kertoo.
Hänelle oli alusta lähtien selvää, että remontti toteutettaisiin aikakauden ehdoilla ja mahdollisuuksien mukaan palauttavalla otteella.
PERHE MUUTTI HELSINGIN Oulunkylään, arkkitehti Olavi Kanteleen suunnittelemaan rivitaloon syksyllä 2017. Kolmikerroksinen rakennus rinnetontilla oli ollut 2000-luvulle saakka rakennuttajan suvun omistuksessa. Rakennuttaja ja hänen perillisensä vaalivat rakennuksen henkeä, ja heidän ansiostaan talon asukkaat pyörittävät edelleen alkuperäisten materiaalien ”rakennusapteekkia”, josta myös Tuuli löysi täydennystä keittiön välitilan 1960-luvun laatoitukseen.
Aikaisemmissa kodeissaan Tuuli on vedellyt seiniin rohkeasti väriä. Koska mustavalkoisuus oli yksi arkkitehdin johtoajatuksista, oli tämän kodin seiniin löydettävä oikea valkoisen sävy. Tuuli soitti Tikkurilan maalilinjalle, kuunteli puoli tuntia asiantuntijoiden analyysiä valkoisen eri vivahteista ja päätyi paperinvalkoiseen. Sävy toimii tilassa juuri niin kuin pitää.
Liiallista puhdasoppisuutta Tuuli haluaa kuitenkin välttää. ”Tahdon antaa tilaa arkkitehtuurille mutta en asua museossa.”
TUULI VALITSEE TAITEEN ja huonekalut kotiinsa sillä periaatteella, että hän elää niiden kanssa vuosikymmeniä.
”Arvostan laatua ja kauneutta ja haluan ostaa asioita pitkäksi aikaa. Jos olen jotain kerran valinnut, en hevillä lähde asioita vaihtamaan. Siksi olen oppinut sisustuksessa vaalimaan ajatusta siitä, että asiat ovat riittävän hyviä, vaikka ne eivät aina sopisikaan täydellisesti johonkin paikkaan tai kokonaisuuteen.”
Toinen ero edellisiin koteihin on, että nykyisessä kodissa on vähemmän tavaraa. ”Olen halunnut rauhoittaa tilaa enkä rakentaa sitä runsaammaksi. Näin taidekin tulee paremmin esille.”
Taideteoksien määrää Tuuli ei sen sijaan rajoita. ”Olen periaatteessa sopinut itseni kanssa, että ostan vain yhden teoksen vuodessa. Korona-aikana olen kuitenkin sijoittanut matkustamisesta säästyneet rahat taiteeseen. Aika moneen asiaan olen elämässäni rahaa laittanut, mutta taiteeseen panostamista en koskaan ole katunut.”
”Olen oppinut sisustuksessa vaalimaan ajatusta siitä, että asiat ovat riittävän hyviä, vaikka ne eivät aina sopisikaan täydellisesti johonkin paikkaan tai kokonaisuuteen.”
Tuulin rakkaus kuvataiteeseen syttyi jo teini-ikäisenä. Lapsuudenkodeissa oli paljon kuvataidetta, ja lukiolaisena taidemuseot alkoivat vetää häntä puoleensa. Ensimmäiset omat teoksensa Tuuli osti kotoa muutettuaan pienen pienillä kuukausimaksuilla Taidelainaamosta. Kokoelma on karttunut vuosi vuodelta. Valintakriteerit ovat pysyneet samoina alusta asti: tärkeintä on, että teos puhuttelee häntä itseään. Ostohetkellä hän ei yleensä mieti, mihin teokset kotona asettuvat, vaan luottaa siihen, että ne löytävät kyllä paikkansa.
Kotimainen nykytaide hehkuu Tuulin kodin seinillä monisävyisenä ja -ilmeisenä. Hyvä taide vetoaa tunteisiin, eikä se ole koskaan kerralla katsottua, hän pohtii.
Olohuoneen takan oikealle puolelle ripustettu Maiju Salmenkiven Pulpit on herkullisen runsas ja kutkuttaa mielikuvitusta. Takan toisella puolella Hannaleena Heiskan öljyvärityö Tragedies blow at horizon on värimaailmaltaan tyynen seesteinen mutta herättää salaperäisyydessään kysymyksiä. Portaikossa taas Samppa Törmälehdon leikkisä Macho Mexicano ilahduttaa lasten lisäksi myös aikuisia.
On selvää, että taide on tässä kodissa paljon enemmän kuin sisustuselementti. Ja kuitenkin se luo tilaan tunnelman ja tuo siihen kiinnostavaa kerroksellisuutta ja syvyyttä. Tuulille taide tekee tilasta kodin.
KODIN MERKITYS ON korostunut korona-aikana entisestään. Omalla tavallaan sitä on Tuulille tehnyt myös nykyinen koti.
”Oulunkylässä elämämme on kotikeskeisempää kuin aiemmissa osoitteissamme Helsingin kantakaupungissa. Täällä elämä on myös yhteisöllisempää, varsinkin kun yksi parhaista ystävistäni asuu perheineen talon toisessa päässä.”
Naapureiden kesken kyläillään spontaanisti ja järjestetään kotibileitä, joissa villasukat vaihdetaan arjen keskelläkin korkokenkiin. Naapurit iloitsevat yhdessä myös jaetusta puutarhasta, jossa kirsikkapuiden jälkeen kukkivat omenapuut ja syreenit.
Inspiroidu tyylistä
Teksti: Selina Vienola Kuvat: Riitta Sourander
Juttu on julkaistu alun perin Avotakassa 3/2021.