Miia lumoutui 1950-luvun ateljeehuoneiston tunnelmasta ja valoisuudesta

Miian ateljeekodissa Helsingin Herttoniemessä näkyvät luovuus ja rohkeus käyttää värejä intuition mukaan. Onnen hetkiä ovat, kun ystävät tai laajennettu perhe kokoontuvat ison pöydän ympärille.

Asukkaat:

Yrittäjä Miia Sorvoja ja lapset Sisu, 3, ja Urho, 9. Koti on 99 neliön kerrostaloasunto vuonna 1955 rakennetussa talossa Herttoniemessä, Helsingissä.

KEVÄT OLI JUURI puhjennut kukkaan. Pehmeä valo lipui ateljeehuoneistoon isoista ikkunoista, ja ulkona vanhojen pihakoivujen oksat olivat vihertymässä. Kotoisa tunnelma hurmasi kerralla Helsingin keskustassa asuneen Miia Sorvojan ja hänen silloisen puolisonsa. Ostopäätös 1950-luvun kerrostaloasunnosta Helsingin Herttoniemessä syntyi nopeasti.

Kahden ja puolen kerroksen kodissa on kiinnostava pohjaratkaisu, korkeutta ja runsaasti avaraa tilaa. Muuttovaiheessa muutama vuosi sitten asunto huokui 50-lukua, mutta maalaamalla ja tapetoimalla syntyi rento tausta Miian sisustuscocktailille. Hän ei sido kotinsa tyyliä tiettyyn aikakauteen vaan ottaa siihen vaikutteita sieltä täältä kulttuurista taiteeseen.

Miialla on taito tehdä löytöjä kirpputoreilla. Se ei kuitenkaan tarkoita tavarakaaosta kotona, sillä hän punnitsee tarkasti jokaista ostostaan. Vaikka sisustuksessa sekoittuvat iloisesti värikkäät paimentolaismatot, vanhat huonekalut ja viherkasvit, kokonaisuus on tyyni ja harkittu.

Minulle koti merkitsee…

latautumista arjen haasteista ja yhdessäoloa perheen ja ystävien kanssa. Kotini on voimavarani ja turvani. Siksi ei ole lainkaan yhdentekevää, miltä siellä näyttää. Minulle tärkeitä asioita ovat tuoksut, materiaalit ja tunnelma. Laadukkaat lakanat ja suitsukkeet ovat heikkouteni. Kodin täytyy tuoksua hyvältä.

”Kotini on voimavarani ja turvani. Siksi ei ole lainkaan yhdentekevää, miltä siellä näyttää.”

Erityistä kodissani on…

1950-luvun ateljeehuoneiston korkeus, kerrokset ja valo. Pohjaratkaisu on uniikki; tämän tyyppisiä koteja ei ole useinkaan tarjolla Helsingin kantakaupungissa. Olohuoneesta on parin askelman nousu makuuhuoneeseen, joka on turvallinen soppi vinon katon alla. Edelliset asukkaat lohkaisivat huoneen taloyhtiön vanhasta kerhotilasta, ja siinä on kaksi pientä ullakkoikkunaa lattianrajassa. Vanhassa talossa on mielestäni niin paljon enemmän tunnelmaa kuin uutuuttaan hohtavassa loft-asunnossa.

Sisustajana olen…

rohkea ja rajoja rikkova. Seuraan vahvasti omaa intuitiotani. Rakastan värejä, erikoisia muotoja, taidetta ja viherkasveja. En voisi kuvitellakaan eläväni modernin, vaalean ja selkeälinjaisen sisustuksen keskellä. Visuaa¬lisuus ja kädentaidot ovat olleet osa minua jo ihan pienestä tytöstä asti. Työskentelen kampaamoalan 
yrittäjänä ja teen keramiikkaa. Saan siis kodin ulkopuolellakin olla päivittäin tekemisissä inspiroivien sävyjen ja materiaalien kanssa.

Ystäväni ovat sanoneet kotiani…

ihastuttavaksi. Osaan kuulemma luoda kutsuvan, lämpimän ja inspiroivan tunnelman. Onnellisimmillani olenkin kodissani silloin, kun siellä on ystäviä, naurua, musiikkia ja ruoan tuoksua. Mielestäni kodin kuuluu olla rento paikka niin aikuisille kuin lapsille kavereineen. Meillä ovet ovat aina auki vieraille.

”Kodin kuuluu olla rento paikka niin aikuisille kuin lapsille kavereineen.”

Työni näkyy kodissa…

runsaana määränä keramiikkaesineitä. Pidän esillä myös omaa Miso-merkkistä keramiikkaani ja erilaisia kokeiluja sen parissa.

Erityisen onnistunut ratkaisu on…

alakerran ruokailutila, jossa on 12 hengen pöytäryhmä. Se kokoaa ystäviä ympärilleen niin juhlassa kuin arjessakin. Pidän kotini isoista ikkunoista, ulkona avautuvasta luonnonläheisestä maisemasta ja tilavasta parvekkeesta, jossa kasvatan kesäisin yrttejä ja kukkia.

Epäkäytännöllistä sen sijaan on…

pienehkö mutta toisaalta oikein kompakti keittiö. Ottaisin lisää neliöitä myös eteiseen, joka on hankala etenkin kuraiseen aikaan. Olen silti luonteeltani sopeutuja ja ymmärrän, että elämä on valintoja. Jos pitää kerrostaloista, joutuu useimmiten tyytymään vaikkapa melko ahtaaseen kylpyhuoneeseen tai eteiseen. En voisi kuitenkaan lähteä tätä kauemmaksi kodinhoitohuoneen perässä. Kodin sijainti lähellä Helsingin keskustaa on meille tärkeää.

”Minulle on tärkeää, että kotini tavaroilla on tarinat.”

Rakkaimpia aarteitani ovat…

ruokailutilan Terje Ekstrømin suunnittelemat siniset Ekstrem-tuolit, jotka ovat upeat ja muodoiltaan täysin poikkeukselliset. Löysin ne Facebookista. Tuolit kuuluivat aikoinaan porvoolaisen kartanon kokoustilaan, ja maksoin niistä vain 50 euroa kappaleelta. En koskaan luopuisi Ansver Oksmanin taulusta enkä ystävältäni ostamastani tiikkilipastosta. Koluan aktiivisesti kirpputoreja, ja minulle on tärkeää, että tavaroilla on tarinat.

Pahin virhehankintani…

on kirpputorilta ostamani 1950-luvun sohva, jonka jouset olivatkin harmikseni löystyneet. Huomasin epäkohdan vasta kotona. Se oli täysin turha ostos, mutta niinhän se on, että kirppistelyssä voi välillä tulla huteja. Muilta osin sohva on kiva ja kuuluu edelleen olohuoneemme kalustoon.

Hienoimmat hetket täällä…

ovat ihan perusarkea, kun puuhastelemme kaikki tyytyväisenä juttujamme. Lauantaisin kokoonnumme meille ystäväperheemme kanssa. Saunomme ja teemme hyvää ruokaa yhdessä. Osittain parven alla syvennyksessä on kodikas ruokailutila, jonka ison pöydän ympärille seurue mahtuu kokoontumaan. Saunaillasta on tullutkin lapsille ja aikuisille rakas ja odotettu osa viikonloppua.

Katso myös:

• Uutuudet Finnish Design Shopissa >

Teksti: Maria Rautio Kuvat: Maria Putaansuu

Juttu on julkaistu alun perin Avotakassa 11/2021.