Paavo Tynell teki merkittävän uran julkitilojen valaisinsuunnittelun parissa, ja monet hänen mestariteoksensa riippuvat edelleen kaikkien ihasteltavina. Tässä jutussa tutustumme Tynell-valaisimiin Helsingin päärautatieasemalla, kauppakorkeakoulussa, Hotelli Vaakunassa ja Meilahden kirkossa.
Helsingin päärautatieasema
Helsinkiin saapuvia ja sieltä lähteviä junamatkustajia tervehtivät 1900-luvun kotimaisen muotoilun mestareiden työt. Vuonna 1919 valmistunut Helsingin päärautatieasema pitää sisällään niin Eliel Saarisen jugendarkkitehtuuria, Emil Wikströmin veistoksia kuin Paavo Tynellin valaisimiakin.
Helsingin päärautatieasemaa on kutsuttu jopa yhdeksi maailman kauneimmista juna-asemista. Sen ulkopuolta hallitsevat Wikströmin neljä korkeaa Lyhdynkantaja-patsasta, ja sisäpuolella katseen kääntävät päähallissa roikkuvat Tynellin suuret kattokruunut. Rautatieasema ei suinkaan ollut ainoa projekti, jonka parissa Tynell ja Wikström työskentelivät yhdessä – he molemmat olivat myös valaisinvalmistaja Taito Oy:n perustajia.
Tynellin uusklassiset kattokruunut ovat tuttu näky junamatkustajille, ja ne monille ne merkitsevät kotiinpaluuta. Ne ovat roikkuneet pääsalissa 1950-luvulta lähtien, jolloin ne asennettiin korvaamaan aiemmat, koristeellisemmat mallit, jotka tuhoutuivat 14. kesäkuuta 1950 aseman ravintolassa syttyneessä tulipalossa.
Tynellin uusklassiset kattokruunut ovat tuttu näky junamatkustajille, ja ne monille ne merkitsevät kotiinpaluuta.
Vaikka asema on kokenut vuosien varrella monenlaisia muutoksia, Eliel Saarisen luoman maamerkin arkkitehtoniset puitteet on onnistuttu säilyttämään huolellisesti.
Helsingin kauppakorkeakoulu
Helsingin keskustassa sijaitsee vaikuttava rakennus, jossa on koulutettu Suomen talouselämän eliittiä yli 70 vuoden ajan: alun perin Helsingin kauppakorkeakouluksi vuonna 1950 valmistunut rakennus sai vuonna 2020 uuden elämän Aalto University Executive Educationin kotina.
1950-luvun modernistisen arkkitehtuurin merkkipaalun suunnittelivat arkkitehdit Hugo Harmia ja Woldemar Baeckman. Paavo Tynell sai tehtäväkseen suunnitella sisätilojen valaistuksen.
Koulun tiilirakenteinen julkisivun katseenkääntäjänä toimii kuvanveistäjä Michael Schilkinin näyttävä reliefi, ja koulun sisätilat erottuvat puolestaan poikkeuksellisten materiaalivalintojensa vuoksi. Ajan saatossa kauniisti patinoituneet mäntypaneeliseinät luovat täydellisen taustan Tynellin seinävalaisimille, riippuvalaisimille ja upotetuille kattovalaisimille, joiden materiaalina on käytetty lämpimän sävyistä messinkiä.
Suureen, kaarevaan juhlasaliin – tilaan, jossa oikealla tunnelmalla on aivan erityinen merkitys – Tynell suunnitteli seinävalaisimia, joiden messinkijalustat suodattavat valoa hienovaraisesti, ja joita täydentävät messinkilangasta valmistetut taidokkaat koristeet.
Rakennuksen restauroinnin yhteydessä vuonna 2020 sen tärkeimmät julkitilat palautettiin entiseen loistoonsa, kun taas muita tiloja muokattiin vastaamaan uuden koulun tarpeita. Yli 500 Tynellin valaisinta säilytettiin paikoillaan. Ne puhdistettiin ja kiillotettiin huolellisesti, jotta ne näyttäisivät yhtä loistokkailta kuin alkuperäisenä asennuspäivänään.
• Lue myös: Tunnetko jo tämän hienostuneen 1950-luvun arkkitehtuurin helmen? >
Original Sokos Hotel Vaakuna
Vuonna 1952 ovensa avannut Original Sokos Hotel Vaakuna oli aikanaan Pohjoismaiden suurin hotelli. Hotelli ja sen kuuluisa ravintola sijaitsevat Sokoksen tavaratalorakennuksen viidessä ylimmässä kerroksessa aivan Helsingin ydinkeskustassa.
Arkkitehti Erkki Huttusen suunnitteleman rakennuksen julkisivu on tiukan funktionalistinen, mutta sisätiloista paljastuu romanttisen koristeellisia yksityiskohtia. Osakiitos tästä kuuluu Paavo Tynellille, joka suunnitteli lukuisia valaisimia muun muassa huoneisiin, aulatilaan ja ravintolaan.
Vaakunassa on säilynyt yksi laajimmista Tynell-kokonaisuuksista, ja hänen omaleimainen tyylinsä pääseekin hotellissa näkyville kaikessa laajuudessaan.
Puupaneloituun pyöreän aulaan on sijoitettu yli 20 kartiomaista messinkistä lukuvalaisinta ja Runar Engblomin korkeaselkäiset nojatuolit. Runar Engblom oli Helena Tynellin entinen opettaja, joka kannusti nuorta muotoilijaa lähtemään työharjoitteluun Taitoon – näin tuleva aviopari tapasi toisensa.
Tilaa elävöittävät myös monenlaiset kattokruunut, aina herkkien lasilyhtyjen kimpuista kultaisten messinkikellojen ryppäisiin. Luontoaiheita on käytetty runsaasti, ja valaisimista voi löytää niin lumihiutaleen muotoisia runkorakenteita kuin messinkilangasta valmistettuja kukkakoristeita.
• Lue myös: 1950-luvun funkkishotelli Vaakuna kätkee sisäänsä Paavo Tynellin alkuperäistöitä >
Meilahden kirkko
Arkkitehti Markus Tavion suunnittelema ja vuonna 1954 valmistunut tiilirakenteinen Meilahden kirkko on yksi Helsingin merkittävimmistä 1900-luvun puolivälin kirkoista.
Kirkon etuosan penkkien yllä roikkuvat kuusi kattokruunua kuuluvat Paavo Tynellin uran erikoisimpiin teoksiin. Kristuksen ristillä kantamaa orjantappurakruunua muistuttavat epäsymmetriset messinkikruunut ovat paitsi kauniita myös syvän merkityksellisiä.
Monista kirkoista poiketen valaisimet ovat himmennettäviä, minkä ansiosta Meilahden papisto voi säätää valon voimakkuutta päivän ja vuodenajan mukaan ja luoda siten erityistä tunnelmaa jumalanpalveluksiin, konsertteihin ja juhliin.
Kirkollisessa tilassa valoon liittyy aina erityistä symboliikkaa, joka erottaa sen muista tiloista. Kristityille valo liittyy erottamattomasti pyhyyteen. Suunnitellessaan Meilahden kirkon valaistusta Tynell toi mukanaan esteettisen ja teknisen tietämyksen lisäksi myös hengellistä ymmärrystä valon merkityksestä.
Kirkollisessa tilassa valoon liittyy aina erityistä symboliikkaa, joka erottaa sen muista tiloista.
Päävalaisimien lisäksi Tynell suunnitteli Meilahden kirkkoon myös useita seinävalaisimia ja kattokruunuja sekä alttarin viereisen vesimaljan ja kynttelikön.
Tynellin suosikkeja
5321-pöytävalaisin
1965-riippuvalaisin
9205-pöytävalaisin
9602-lattiavalaisin
9209-pöytävalaisin
1965-riippuvalaisin
9464-seinävalaisin
A1967-riippuvalaisin
Katso myös:
• Paavo Tynellin suunnittelemat valaisimet >
• Lue juttu: Paavo Tynellin valaisimia voi bongata yllättävistäkin paikoista >
Teksti ja kuvat: GUBI Käännös ja toimitus: Nora Uotila
Alkuperäinen artikkeli on julkaistu GUBIn Raisonné-julkaisun numerossa 03. Design Stories julkaisee jutun uudelleen yksinoikeudella.