Arkkitehti George Nelson tunnetaan paitsi omaleimaisena muotoilijana myös valppaana vaikuttajana ja visionäärinä, joka käänsi amerikkalaisen designin kellot modernismin aikaan. Suunnittelutyössä Nelson osasi sekä luoda hillittyä kauneutta että pitää hauskaa.
GEORGE NELSONIN matka arkkitehdiksi alkoi onnekkaan, sateisen sattuman myötä. Vuonna 1924 Connecticutin New Havenin katuja talsinut nuorimies oli etsiytynyt suojaan rajuilmalta lähimpään vastaantulleeseen rakennukseen, joka sattui olemaan Yalen yliopiston arkkitehtuurin laitos.
Aulassa esillä olleista opiskelijatöistä lumoutuneena Nelson päätti itsekin hakea opiskelemaan arkkitehtuuria ja aloitti opintonsa Yalessa jo samana vuonna, vain 16 vuoden ikäisenä.
Seuraavien vuosikymmenten aikana Nelson opittiin tuntemaan arkkitehdin lisäksi muun muassa muotoilijana, kirjoittajana, graafisena suunnittelijana, valokuvaajana, luennoitsijana, näyttelysuunnittelijana ja kärkkäänä yhteiskunnallisena vaikuttajana, jonka työllä oli käänteentekevä vaikutus koko 1900-luvun amerikkalaiselle muotoilulle.
”Kukaan muu merkittävä suunnittelija ei puhunut muotoilusta yhtä viisaasti tai kirjoittanut siitä yhtä johdonmukaisesti”, on Vitran entinen johtaja Rolf Fehlbaum kuvaillut pitkäaikaista ystäväänsä.
1930-luvun alussa Nelson sai opiskelustipendin Roomaan, ja siinä sivussa hän matkusteli pitkin Eurooppaa haastatellen aikansa tunnetuimpia arkkitehteja aina Le Corbusierista Gio Pontiin. Huomiota herättänyt haastattelusarja julkaistiin amerikkalaisessa Pencil Points -lehdessä, ja Nelsonin kirjoittajan ura jatkui seuraavina vuosikymmeninä lukuisten lehtien ja kirjojen sivuilla. Toisen maailmansodan jälkeen julkaistussa Tomorrow's House -teoksessa Nelson ja Henry Wright ideoivat uusia sisustusratkaisuja sodanjälkeisen Amerikan arkeen, esimerkiksi Storagewall-säilytysseinän.
1930-luvun alussa Nelson matkusteli pitkin Eurooppaa haastatellen aikansa tunnetuimpia arkkitehteja aina Le Corbusierista Gio Pontiin.
Nelsonin ideat herättivät myös huonekaluyritys Herman Millerin huomion. Vuonna 1945 hänet palkattiin yritykseen muotoilijaksi – siitä huolimatta, ettei hän ollut siihen mennessä tehnyt varsinaista muotoilijan työtä lainkaan – ja vuonna 1947 hänet ylennettiin muotoilujohtajaksi.
Nelsonin vuosina Herman Millerin suunnittelijakaartiin liittyivät muun muassa legendaariset Charles ja Ray Eames, Isamu Noguchi, Alexander Girard ja Harry Bertoia, ja aiemmin perinteisiä puuhuonekaluja valmistanut yritys nousi modernin muotoilun airueeksi. Euroopassa monia Herman Millerin klassikkotuotteita on 1950-luvulta asti valmistanut sveitsiläinen Vitra.
Kosteat sattumat Nelsonin elämässä eivät rajoitu pelkästään hänen arkkitehdin uransa käynnistäneeseen vesisateeseen. Yksi hänen tunnetuimmista tuotteistaan, Howard Miller Clock Companyn vuonna 1949 julkaisema Ball Clock, syntyi erään pitkän ja varsin kostean illan tuloksena. Nelson oli istunut toimistollaan iltaa kollegoidensa Isamu Noguchin, Bucky Fullerin ja Irving Harperin kanssa kelloluonnoksia piirrellen, kunnes väsähtäneet muotoilijat olivat kömpineet nukkumaan. Aamulla toimiston pöydältä löytyi Ball Clockin luonnos, mutta kukaan ei osannut varmaksi sanoa, kenen kynästä se oli lähtöisin.
Ikoninen Ball Clock -seinäkello syntyi erään pitkän ja varsin kostean illan tuloksena.
Ball Clock päätyi kuitenkin Nelsonin nimiin, sillä se oli vallitseva käytäntö hänen omassa, vuonna 1947 perustetussa George Nelson Associates -toimistossaan. Esimerkiksi maineikas Marshmallow-sohva on toimistossa työskennelleen Irving Harperin käsialaa. Nelsonia onkin toisinaan kutsuttu metasuunnittelijaksi, sillä lopullisia tuotteita enemmän häntä kiinnostivat enemmänkin muotoilun prosessit ja niiden suhde ympäröivään maailmaan.
”Mikään muotoilu ei voi syntyä eristyksissä. Se on aina yhteydessä, joskus hyvin monimutkaisilla tavoilla, kokonaiseen muodostelmaan siihen vaikuttavia tilanteita ja asenteita. Kutsumme hyväksi muotoiluksi sellaista, joka pystyy saavuttamaan integraation – siis yhtenäisyyden tai kokonaisuuden – tasapainoisessa suhteessa omaan ympäristöönsä”, luonnehti Nelson omaa käsitystään muotoilusta.
Nelsonin muotoilijanuran kuuluisimpia töitä ovat muassa 1950-luvun alussa tuotantoon otettu, kauniin hillitty valaisinkokoelma Bubble, vuosien 1948–1960 aikana suunniteltu värikylläinen kellokokoelma, kulmikas Coconut Chair -nojatuoli vuodelta 1955 sekä Executive Office Group -toimistokalustesarja, johon Nelson suunnitteli maailman ensimmäisen L:n muotoisen työpöydän.
George Nelson uskoi, että muotoilijan keskeinen työtehtävä on paremman maailman luominen.
Nelson oli edelläkävijä myös saasteettomuuden puolestapuhujana, ja yksi hänen lukuisista visioistaan oli autottoman ostoskadun konsepti, joka oli omana aikanaan varsin poikkeuksellinen idea. Hän painotti muotoilijoiden yhteiskunnallista vastuuta ja uskoi, että muotoilijan keskeinen työtehtävä on paremman maailman luominen.
”Muotoilijoiden täytyy olla tietoisia tekojensa vaikutuksista ihmisiin ja yhteiskuntaan ja siten luoda laajaa pohjaa tiedolle ja ymmärrykselle”, Nelson itse tiivisti näkemyksensä muotoilijan tehtävästä maailmassa.
Kuka: George Nelson
• Syntyi Connecticutin Hartfordissa vuonna 1908, kuoli New Yorkissa vuonna 1986
• Opiskeli Yalen yliopistossa arkkitehtuuria ja taiteita (Bachelor of Arts 1928, Bachelor of Fine Arts 1931)
• Arkkitehtitoimisto New Yorkissa yhdessä William Hambyn kanssa 1936–1941; Herman Millerin muotoilujohtaja 1947–1972; oma toimisto New Yorkissa vuodesta 1947
• Työskenteli mm. Architectural Forum-, Fortune- ja Design Journal -lehdissä ja kirjoitti yhteensä 11 kirjaa, mm. Tomorrow's House (1945) ja How to See (1977)
• Toimi opettajana ja luennoitsijana useissa eri yliopistoissa
• Mukana järjestämässä Aspen International Design Conference -tapahtumaa yli 30 vuoden ajan
• Palkintoja: arkkitehtuurin Prix de Rome -palkinto 1932, New York Timesin Best Office of the Year -palkinto 1953, Good Design Award 1954, American Institute of Graphic Arts -instituutin myöntämä Lifetime Achievement Award 1991
George Nelsonin tuotteita
Katso myös:
• George Nelsonin suunnittelemat tuotteet >
Teksti: Nora Uotila Kuvat: Hay ja Vitra Potretit: Vitra ja Jacqueline Nelson