Charles ja Ray Eames olivat 1900-luvun modernin muotoilun keskeisimpiä suunnittelijoita. Yhdysvalloissa uransa tehneen luovan pariskunnan tarinaan punoutuvat niin suunnittelukilpailut kuin toinen maailmansota – ja myös arkkitehdit Eliel ja Eero Saarinen.
OLI VUOSI 1940. Charles Eames oli tullut viimeistelemään kesken jääneitä arkkitehtuuriopintojaan Cranbrookin taideakatemiaan Michiganissa jo paria vuotta aiemmin, ja oli vauhdikkaasti edennyt teollisen muotoilun opettajaksi. Koulua johti arkkitehti Eliel Saarinen, jonka tarjoama stipendi oli alun perin mahdollistanut Eamesin opiskelun.
Charles oli tutustunut taideakatemiassa Eero Saariseen, joka työskenteli isänsä arkkitehtuuritoimistossa ja opettajana Cranbrookissa. Ystävykset päättivät osallistua New Yorkin modernin taiteen museon MoMA:n järjestämään Organic Design in Home Furnishings -suunnittelukilpailuun, joka haastoi luomaan uudenlaisia, ihmisen muotoja myötäileviä huonekaluja. He alkoivat kehittää tuotteita tuolloin vielä suhteellisen uudesta materiaalista – vanerista.
Ray, syntymänimeltään Bernice Alexandra Kaiser, oli myös saapunut Cranbrookiin jatkamaan taideopintojaan. On mahdollista, että Charles ja Ray tapasivat toisensa, kun Raytä pyydettiin auttamaan kilpailuehdotusten piirustusten ja pienoismallien valmistelussa.
Kuinka ollakaan, Eamesin ja Saarisen ideat palkittiin. Eniten huomiota keräsi nojatuoli, joka tunnetaan nykyään nimellä Organic Chair. Menestyksestä huolimatta tuolia ei otettu heti tuotantoon, sillä vanerin taivuttaminen suunniteltuun muotoon osoittautui haastavaksi.
Kilpailu osoittautui muutenkin merkitykselliseksi: Charles ja Ray rakastuivat toisiinsa Cranbrookissa alkaneen yhteistyön merkeissä. Charles erosi ensimmäisestä vaimostaan, ja kosi Rayta kirjeellä toukokuussa 1941. Pariskunta meni naimisiin jo saman vuoden kesäkuussa. Häämatka suuntautui Los Angelesiin, jonne he päättivät asettua luomaan uraansa muotoilijoina.
Cranbrookissa tavanneiden Eamesien häämatka suuntautui Los Angelesiin, jonne he päättivät asettua luomaan uraansa muotoilijoina.
Los Angelesissa Charles ja Ray kehittivät vanerista muotoillun tuolin ideaa eteenpäin. Suunnittelutyön painopiste muuttui kuitenkin dramaattisesti toisen maailmansodan alkamisen myötä. Eamesit päätyivät valmistamaan Yhdysvaltojen laivastolle kevyitä, vaneripuristeisia jalkalastoja, joita tarvittiin haavoittuneiden sotilaiden hoitoon. Lastoja ehditiin valmistaa sodan aikana arviolta 150 000 kappaletta.
Sodan aikana kertynyt kokemus auttoi pariskuntaa kehittämään vanerin muotoilua, ja he sovelsivat tekniikkaa huonekalusuunnitelmiinsa. Vuoteen 1946 mennessä Eamesit loivat ikonisen Plywood Group -tuolisarjan, jossa he luopuivat hetkellisesti ajatuksesta kehittää yhdestä vanerikappaleesta muotoiltu istuin. Sarjan Lounge Chair Metal ja Lounge Chair Wood -tuoleissa selkänoja ja istuin olivatkin erilliset elementit.
Plywood Group -tuolien myötä Eamesit ideoivat huonekalujensa muunneltavuutta: tuoliin olisi mahdollista valita joko puiset tai metalliset jalat. Modulaarisuudesta tuli pysyvä osa Eamesien huonekalusuunnittelua.
Vuonna 1948 Charles ja Ray Eames osallistuivat MoMAn järjestämään Low Cost Furniture -suunnittelukilpailuun. Eamesien tuoli, jonka istuin valmistettiin tällä kertaa metallista, sijoittui toiseksi. Menestyksestä huolimatta Eamesit eivät kuitenkaan olleet täysin tyytyväisiä metallisiin istuimiin tuotantokustannusten ja monimutkaisen toteutuksen vuoksi.
Eamesit löysivät lasikuidusta ratkaisun. Vihdoin oli mahdollista valmistaa istuin, joka oli orgaanisesti muotoiltu ja soveltui sarjatuotantoon.
Eamesit olivat tutustuneet lasikuituvahvisteiseen muoviin jo suunnitellessaan kotitaloaan, joka tunnetaan myös nimellä Case Study House No. 8. He alkoivat pohtia lasikuidun mahdollisuuksia myös huonekalusuunnitelmissaan. Yhtenä käännekohtana oli Charles Eamesin vierailu lasikuituvalmistaja ja veneenrakentaja John Willisin työhuoneella. Eames pyysi Willisiä valmistamaan metalliselle tuolille istuimen lasikuidusta.
Kehitystyö johti Plastic Shell Group -tuolisarjan lanseeraukseen vuonna 1950. Eamesit olivat vihdoin löytäneet ratkaisun: lasikuidusta oli mahdollista valmistaa istuin, joka oli orgaanisesti muotoiltu ja soveltui sarjatuotantoon.
Eamesien herkeämätön suunnittelutyö jatkui läpimurtojen jälkeenkin. He kehittivät aiemmin palkittua metallista istuinta, ja vuonna 1951 maailmalle esiteltiin Wire Chair, metallilangasta muotoiltu tuoli. Vuosikymmenien työ, joka oli alkanut jo Cranbrookin taideakatemiassa, sai vuonna 1956 jälleen uuden muodon: Lounge Chair -nojatuoli sai ensiesityksensä televisio-ohjelmassa Yhdysvalloissa. Eamesien nojatuolista on sittemmin muodostunut yksi tunnetuimmista designklassikoista.
Ray ja Charles Eames ovat suunnittelijapariskunta, joiden kädenjälkeen tuskin kukaan muotoilua seuraava on voinut olla törmäämättä.
Charles Eames kuoli 21. elokuuta 1978. Ehti kulua päivälleen kymmenen vuotta, kun Ray Eames kuoli 21. elokuuta 1988. Tämän jälkeen suuri osa pariskunnan arkistoista siirrettiin Yhdysvaltojen Library of Congress -kansalliskirjastoon. Osa arkistosta ja muun muassa toimiston kalusteet sekä protyypit siirtyivät Vitra Design Museumille.
Lucia Eames, tytär Charles Eamesin ensimmäisestä avioliitosta, perusti vuonna 2004 Eames Foundation -säätiön, joka on omistautunut erityisesti perheen kotitalon, Eames Housen, vaalimiselle. Lucia Eames menehtyi 2014, ja hänen lapsensa huolehtivat Eamesien jättämän perinnön säilymisestä tuleville sukupolville.
Ketkä: Charles Eames (1907–1978) & Ray Eames (1912–1988)
- Yhdysvaltalainen muotoilijapariskunta, jonka suunnittelemia huonekaluja ja sisustusesineitä myyvät Euroopassa Vitra ja Yhdysvalloissa Herman Miller
- Tunnetuimpiin huonekaluihin kuuluvat LCM- ja LCW-tuolit, DAW- ja DAR-tuolit, DCW- ja DSR-tuolit, RAR-keinutuoli, Lounge Chair -nojatuoli ja LTR-pöytä
- Muita klassikoita ovat muun muassa Eames Elephant (1945), Hang it all naulakko (1953) ja House of Cards (1952)
- Näyttelyt: Mathematica (1961), The World of Franklin & Jefferson (1975)
- Elokuvat ja dokumentit: Day of the Dead (1957), Glimpses of the U.S.A. (1959), Powers of Ten (1977)
- Palkintoja: American Institute of Architects -instituutin Twenty-five Year Award -palkinto Eamesien kotitalolle (1978), Britannian kuninkaallisen arkkitehtien instituutin RIBAn Royal Gold Medal -tunnustus (1979). Vuonna 1985 Industrial Designers Society of America (IDSA) nimesi Eamesit 1900-luvun vaikutusvaltaisimmiksi suunnittelijoiksi.
Katso myös:
• Charles ja Ray Eamesin suunnittelemat tuotteet >
• Taschenin Eames-kirja >
Teksti: Elina Tuokko Kuvat: Vitra