Valokuvaaja ja pimiötaiteilija Mikael Siirilä tunnetaan mustavalkokuvistaan, joita hän vedostaa perinteisellä hopeagelatiinimenetelmällä. Siirilän tanskalaiselle Paper Collectivelle suunnittelemissa julisteissa arkiset hetket muovautuvat pysäyttäviksi, abstrakteiksi teoksiksi, joissa leikitellään näkyvän ja näkymättömän suhteella.
VALOKUVATAITEILIJA MIKAEL SIIRILÄN teoksissa filmikuville tyypillinen autenttisuus ja särmä yhdistyvät kiehtovan monitulkintaiseen sommitteluun – esimerkiksi Siirilän tanskalaiselle Paper Collectivelle suunnitteleman julistesarjan teokset näyttävät kaikessa abstraktiudessaan lähestulkoon maalauksilta. 1970-luvun japanilaisen valokuvataiteen hengessä julisteet ovat äärimmäisen minimalistisia: niitä kaikkia yhdistää rakeisuus, voimakkaat tummat värialueet sekä harkittu, näkyvällä ja näkymättömällä leikittelevä kompositio, joka tuo kokonaisuuteen arvoituksellisuutta.
Design Stories jututtti Siirilää valokuvataiteesta ja siitä, mikä sai hänet valitsemaan analogisen valokuvauksen polun.
Hei, Mikael! Kertoisitko meille hieman taustastasi?
”Olen helsinkiläinen pimiötaitelija. Synnyin vuonna 1978 taidetta rakastavaan perheeseen – opin pimiötyöskentelyn perusasiat jo lapsena omassa kylpyhuonepimiössämme. Nyt nelikymppisenä voin sanoa, että valokuvaus on ollut osa elämääni aina.”
Miten olet päätynyt juuri filmikuvauksen pariin?
”Siirryin ensimmäisten joukossa filmistä digikuvaamiseen 2000-luvun vaihteessa, mutta nyt kun katson taaksepäin tuota aikaa, lyhyt pyrähdykseni pikseleiden ja jälkieditoinnin maailmaan lähestulkoon tukahdutti intohimoni kuvaamista kohtaan.
Palasin filmikuvaamiseen 2010-luvulla, kun dokumentoin sen avulla raskausaikaa ennen tyttäreni syntymää. Filmille kuvaaminen tuntui digikuvia intiimimmältä ja yksityisemmältä tavalta tallettaa tärkeitä hetkiä elämää mullistavalta ajalta. Valmiit kuvat tuntuivat merkityksellisemmiltä ja pysyvämmiltä, syvästi kokemukseen kiinnittyneiltä. Se oli todella silmiä avaavaa.
Nykyään otan ainoastaan mustavalkokuvia ja teen hopeagelatiinivedoksia. Prosessi ja sen vaatima käsityö ovat erottamaton osa lopullisia kuvia.”
Millainen sitten on luova prosessisi?
”Pimiö on minulle kaiken ytimessä, ja koko prosessi tapahtuu siellä. Se on kaiken perusta. Minä olen vain ulkopuolinen tarkkailija.”
Miten kuvailisit valokuvaustyyliäsi?
”Otan paljon vaikutteita 70-luvun japanilaisesta valokuvataiteesta. Teokseni ovat minimalistisia ja graafisia: niissä on usein kokonaisuutta hallitsevia mustia värialueita ja voimakasta rakeisuutta. Minua kiinnostaa kokeilla, kuinka kuvaa rajaamalla tai sen osia sumentamalla yksityiskohtia voi häivyttää pois näkyvistä – ja sitä kautta nimenomaan korostaa niitä.
Haluan luoda teoksia, jotka saavat katsojan pohtimaan ja havainnoimaan niiden yksityiskohtia aina uudestaan ja uudestaan. Otan kuvia, jotka herättävät tunteita ja joihin voi hukkua.”
Katso myös:
• Mikael Siirilän julisteet >
• Kaikki Paper Collectiven julisteet >
Toimitus: Emmi Ratilainen Kuvat: Paper Collective