Laura Seppänen tunnetaan tyylikkäiden tilojen suunnittelijana, kauniiden sisustuskuvien rakentajana ja tuotesuunnittelijana, jonka sometili pursuaa paitsi sisustusinspiraatiota myös purevaa kritiikkiä rakennusalan ongelmista. Mutta millainen oli Lauran monivaiheinen polku sisustusalan yrittäjäksi?
LAURA SEPPÄNEN ISTUU TYÖPÖYTÄNSÄ ÄÄRESSÄ Punavuoressa sijaitsevassa toimistossaan ja katselee pieni myhäilevä hymy huulillaan huoneen nurkkauksessa olevaa nojatuolia. Se on hänen ensimmäinen sarjavalmistukseen otettu huonekalunsa – tai oikeastaan osa laajempaa Lollipop-kalustesarjaa, johon kuuluvat myös varavuoteeksi muuntuva sohva, nojatuoli, daybed sekä niiden väliin solahtava taso.
”Kun Interface pyysi minua suunnittelemaan kalustesarjaa ja antoi vapaat kädet, tiesin heti, millaista tuotetta lähtisin suunnittelemaan. Olin niin monta kertaa törmännyt kodinsisustuksia suunnitellessani siihen, että tarjolla on todella vähän hyviä, helppokäyttöisiä vierasvuoteita”, Laura kertoo.
Niinpä hän suunnitteli vuodesohvan, joka on selkeä mutta samalla mutkaton, ja mekanismiltaan niin helppo, että sen saa avattua vaikka pikkulapsi tai aamuyön tunteina asunnolle saapuva yövieras. Kokonaisuuden viimeistelee geometrinen selkänoja.
Aina valmiina haasteisiin
Työn toisesta puolesta, tilasuunnittelusta, kertovat puolestaan isolle työpöydälle kasatut materiaalipinot. Niissä on herkullisia hattaravärejä ja erikoisuuksia, kuten vaaleanpunaista norjalaista marmoria ja sateenkaarena hohtelevia kalvoja. Nyt ollaan kaukana Lauran hillityn neutraalista linjasta, josta hän on viime vuosina tullut tunnetuksi. Mistä moinen irtiotto?
”Tilasuunnittelu lähtee liikkeelle asiakkaiden persoonasta ja tarpeista. Nämä ovat mainostoimistoa varten, joka toivoi sisustukseen yrityksen brändivärejä ja vähän kreisiä otetta. Minulla ei ole sellaista agendaa, että kaiken suunnittelutyöni pitäisi näyttää samanlaiselta. Tilasuunnittelua ohjaavat ennen kaikkea tila ja asiakas.”
Mutta ei hillitty, maanläheinen linjakaan ole kokonaan kuopattu. Siitä todisteeksi Laura kaivaa esiin toisen suunnittelukohteensa materiaaleja. Ensi vuoden asuntomessuilla Loviisassa nähdään Lauran sisustama hirsitalo, jonka tiloissa on luonnonmateriaaleja ja lempeitä maavärejä.
”Selvitämme juuri, voisiko keittiön kaapinovet, peitelevyt ja rakennuksen väliovet tehdä kuusiviilusta, ja mikä puulaji käsittelyineen kestäisi pesuhuoneessa. Helpommallakin pääsisi, mutta minua kiinnostaa haastaa asioita. En halua jäädä toistamaan samaa”, Laura selittää.
Projektit vaihtelevat, mutta onko sinulla suunnittelussa kulmakiviä, joista pidät aina kiinni?
”Linjakkuus on sellainen asia. Tarkistan aina, että jokainen ovi- ja ikkunaukko sekä kiintokalusteiden mitoitukset ynnä muut muodostavat yhtenäisiä, rauhallisia linjoja. Toinen minulle tärkeä asia on luonnonmateriaalit. Käytän niitä, koska ne tutkitusti vaikuttavat ihmisiin rauhoittavasti. Luovuudesta en myöskään tingi. Käytännöllisyys on hyvä lähtökohta sisustussuunnittelussa, mutta se ei saisi olla ainoa. Haluan tehdä toimistossani suunnittelua idealähtöisesti ja luovuus edellä.”
”Käytännöllisyys on hyvä lähtökohta sisustussuunnittelussa, mutta se ei saisi olla ainoa.”
Luovaa otetta Laura hyödyntää työssään tuote- ja tilasuunnittelun lisäksi stailatessaan sisustuskuvia, konsultoidessaan sisustusalan yrityksiä ja tehdessään sisältöjä Instagramiin. 33-vuotias suunnittelija tuntuukin nuoresta iästään huolimatta ennättäneen moneen mukaan. Julkisuudessa hänelle on yritetty sovittaa menestyvän sisustusgurun ja somejulkkiksen leimaa, mutta menestyjäksi Laura ei itseään suostu kutsumaan.
”Elämä ei ole ollut minulle mikään suuri menestystarina, mutta onneksi sitkeydellä voi päästä eteenpäin. Pohjimmiltaan rakkauteni kotien suunnitteluun juontaa juurensa siihen, ettei minulla ollut lapsuudessa kotia, joka olisi henkisesti ollut turvallinen tila. Ehkä juuri siksi haluan suunnitella tiloja, joissa ihmiset voivat hyvin. Teen sitä, mitä minulta on puuttunut.”
Ei luovuutta ilman herkkyyttä
Laura kertoo olleensa luova ja herkkä lapsi, joka vietti vapaa-aikansa kuvataiteen ja musiikin parissa. Mutta vaikeat kotiolot johtivat siihen, että 17-vuotiaana hän ei enää ollut opiskelukykyinen ja jätti lukion kesken.
”Olin college dropout, ja jollakin minun piti itseni elättää, joten menin baariin töihin.”
Mutta jo lukioaikana takaraivossa oli alkanut kyteä ajatus, että sisustussuunnittelu olisi ala, joka kiinnostaisi. Sen perässä Laura muutti 19-vuotiaana Jyväskylästä Helsinkiin ja haki opiskelemaan alan korkeakouluihin, mutta ovet eivät auenneet käsinpiirtotaidon vuoksi. Hän oli kuitenkin jo useamman vuoden harjoitellut itsenäisesti 3D-luonnostelua eri ohjelmistoilla ja uskoi, että se olisi tulevaisuuden suunta.
Sinnikkäänä luonteena Laura päätti jatkaa unelmaansa kohti toista reittiä. Hän hakeutui töihin suunnitteluassistentiksi sekä harjoittelijaksi koulun kautta muun muassa puusepän verstaalle, sisustuslehteen, sisustusstylistille ja lavastustöihin sekä suoritti sisustajan opinnot ammattikoulussa.
Jokaisesta hommasta tarttui mukaan tietoa ja kokemusta. Kun tiedot ja taidot sisustusalasta karttuivat, tuli omia tilasuunnittelu- ja stailaustöitä, monet niistä ravintola-alan kontaktien tai entisten harjoittelupaikkojen kautta. Oma polku alkoi vihdoin hahmottua.
25-vuotiaana Laura perusti oman suunnittelutoimistonsa. Sen alkuvuosina hän heittäytyi täysillä työtekoon ja työpäivät venyivät usein yli 10- ja jopa 15-tuntisiksi.
”Periksiantamaton asenne vei eteenpäin, mutta pidemmän päälle hampaat irvessä suorittaminen johti siihen, että sain massiivisen burnoutin. Fyysinen ja henkinen kuntoni romahtivat kolmisen vuotta sitten. Minun oli mietittävä tekemistäni ja arvojani uudelleen, sillä olin kadottanut itseni vuosien varrella. Piti palata siihen herkkään ja luovaan lapseen, josta olin lähtenyt liikkeelle. Vaikka minussa on yrittäjäperheen verta, suurin motivaationi ei ollutkaan yrityksen kasvattaminen tai raha, vaan ne hienot innostuksen hetket, kun saa tarttua uusiin suunnittelutehtäviin.”
”Minun oli mietittävä tekemistäni ja arvojani uudelleen, sillä olin kadottanut itseni vuosien varrella.”
Laura sanoo edelleen tasapainoilevansa yrittäjyyden vaatimusten ja luovuuden välillä, mutta opetelleensa vetämään tarkemmin rajoja. Hän huolehtii, että elämässä jää vapaa-aikaa ja harkitsee tarkkaan, mihin projekteihin lähtee mukaan. Hän jättää nykyisin väliin noin 90 prosenttia saamistaan yhteistyötarjouksista.
”Kun on hyvä olla omissa nahoissa, se välittyy myös suunnitteluasiakkaisiin. Silloin osaa ja uskaltaa kuunnella ja eläytyä paremmin asiakkaan toiveisiin”, Laura toteaa.
Urapolullaan Laura sanoo kulkeneensa omanlaistaan reittiä. Pari vuotta sitten hän sai viimein sille myös selityksen: ADHD-diagnoosin. Neuroepätyypillisillä ihmisillä on usein oma tapansa oppia, ja se ei välttämättä sovi koulumaailmaan, vaikka taitoja ja intoa olisi. Laura kannustaakin, erityisesti neuroepätyypillisiä nuoria, etsimään vaihtoehtoisia urapolkuja, jos perinteiset koulutusväylät kohti unelma-ammattia eivät avaudu.
”Välillä olen tuntenut ulkopuolisuutta, kun tulin alalle toista tietä. Mutta se on voinut olla myös etu, sillä näkemykseni ovat väistämättä erilaisia, jopa omalaatuisia. Teen asioita toisin ja kyseenalaistan luutuneita tapoja.”
Jatkossa hän aikoo kulkea samalla monialaisella tiellä kuin tähänkin asti. Tärkeintä työssä on tällä hetkellä se, että saa olla utelias ja oppia uutta.
Katso myös:
• Laura Seppäsen suunnittelemat tuotteet >
Teksti: Anna-Kaisa Huusko Kuvat: Niclas Mäkelä