Helsinkiläinen freelance-suunnittelija Reeta Ek palkittiin Vuoden nuori muotoilija 2017 -palkinnolla. Jututimme Reetaa ja kuulimme muun muassa, miten hänen taidejulisteensa syntyivät.
Hei Reeta! Onnittelut Vuoden nuori muotoilija 2017 -palkinnosta! Miltä voitto tuntuu?
Kiitos! Voitto tuntuu ihmeelliseltä. Tieto nimityksestä tuli jo toukokuussa täydellisenä yllätyksenä ja koko asia alkoi tuntua jopa absurdilta kesän aikana, kun en saanut puhua siitä mitään. Voitosta tekee erityisen hienoa se, että olen ensimmäinen tekstiilisuunnittelija, jolle palkinto myönnetään. Uskon, että tämä ilahduttaa myös monia kollegoitani.
Palkinto myönnettiin omaperäisestä ja tunnistettavasta muotokielestä ja työstä, jota olet tehnyt eri yritysten kanssa. Kerrotko vähän palkintonäyttelystä. Mitä siellä on esillä?
Moni tuntee töitäni, muttei suunnittelijaa niiden takana. Näyttelyssä on esillä muutamia kuoseja eri yrityksille kankaina sekä laajemmin kuvallisena materiaalina. Olen halunnut tuoda esiin myös suunnitteluprosessia ja luonnoksia, eli omaa kädenjälkeäni, joka on yhdistävä tekijä kaikessa tekemisessäni. Palkintonäyttely on 16.9. asti Espan lavalla, joka on hieno ja tilallisesti myös haastava paikka, koska kaikki seinät ovat lasia.
Miten päädyit opiskelemaan tekstiilisuunnittelua?
Olen opiskellut kuvataidetta ja valmistumiseni jälkeen maalasin aktiivisesti pari vuotta. Jossain vaiheessa kiinnostuin valtavasti vanhoista tapeteista ja gobeliineista. Minua kiehtoi kuvioiden toistuvuus eli raportti, ja mietin, että tekstiilisuunnittelu voisi sopia minulle.
Millä sanoin kuvailisit omaa tyyliäsi?
On oikeastaan hyvin vaikea kuvailla omaa tyyliä. Näkisin, että tyylini on tietyllä tapaa maalauksellinen ja ekspressiivinen, kuitenkin enemmän hienostuneella kuin räiskyvällä tavalla. Tutkin rytmiä, pintoja ja muotoja. Väreillä on minulle suuri merkitys.
”Inspiraatio on koko ajan olemassa, vaikka välillä se ei suostu näyttäytymään ja joskus taas tulee aivan väärään aikaan.”
Miten inspiroidut ja aloitat uuden työn?
Inspiraatio on oikeastaan koko ajan olemassa, vaikka välillä se ei suostu näyttäytymään ja joskus taas tulee aivan väärään aikaan. Tämä ehkä kuvastaakin luovan prosessin kulkua, jossa alitajunta työstää materiaalia ja pulpauttelee ideoita sitten pintaan, kun aika on sopiva. Mitä enemmän tekee, sitä herkemmin alkaa tunnistaa signaaleja, joista voi päätellä onko joku idea kehittelemisen arvoinen. Toki joskus tulee myös räjähtäviä inspiraation hetkiä. Usein otollinen aika on loman jälkeen, kun aivoilla on ollut aikaa levätä ja jolloin on saattanut tuntua, ettei enää koskaan saakaan mitään ideoita. Omassa arjessani tällaisia loma-aikoja on harmittavan vähän ja siihen yritän satsata tulevaisuudessa.
Olet suunnitellut tekstiilikuoseja muun muassa Lapuan Kankureille, Nansolle ja Marimekolle. Onko tekstiilikuosien ja taidegrafiikan suunnittelussa eroja?
Tekstiilisuunnittelussa on otettava huomioon se, mihin kuosi tulee: onko kyseessä vaate vai kodintekstiili, onko se painettu, kudottu vai neulottu, mikä on värien määrä, painotekniikka ja raportin koko. On siis paljon asioita, jotka pitää huomioida. Taideprintit ja julisteet taas syntyivät, kun lähdin maisterin opinnäytteessäni tutkimaan omaa tapaani tehdä luonnoksia ja myös sitä, miten voisin lähestyä suunnitteluprosessia vapaammin. Luonnoksia tehdessäni lähdin ajattelemaan sommittelua taulun kautta, yksittäisenä teoksena. Se, että päädyin tekemään niistä myytäviä tuotteita, ei ollut ollenkaan alkuperäinen ajatukseni. Itselleni oli täysi yllätys, miten kiinnostaviksi ihmiset ovat kokeneet nämä luonnokset.
”Itselleni oli täysi yllätys, miten kiinnostaviksi ihmiset ovat kokeneet nämä luonnokset.”
Siskosi Salla Luhtasela on myös muotoilija. Onko teitä kotona kannustettu muotoilun pariin?
On todella hauskaa, että olemme molemmat Sallan kanssa muotoilun alalla ja olemme tehneet myös yhteisiä projekteja. Äitimme on arkkitehti ja isä insinööri ja meillä on kotona aina tehty paljon asioita itse. Ehkä siitä on lähtenyt tarve saada jotain konkreettista aikaan omilla käsillä. En muista, että meitä olisi erityisesti johdatettu muotoilun pariin, mutta aina on kannustettu tekemään sitä mikä tuntuu omalta.
Miltä kotonasi näyttää?
Asun perheeni kanssa vuonna 1939 rakennetussa neliössä Lauttasaaressa, Helsingissä. Perheeseen kuuluu mieheni Markus ja pojat Olavi ja Erik. Sisustuksessa tärkeitä elementtejä ovat valo, värit, hyvät säilytysratkaisut ja siisteys. En ole varsinaisesti siivousfriikki, mutta pidän siivoamisesta, koska siinä näkee heti työn tuloksen. Pidän ylipäätään kaikenlaisesta johdonmukaisesta ruumiillisesta työstä.
Onko sinulla suosikkisuunnittelijaa tai esikuvia?
Ihailen niin monen kädenjälkeä ja asennetta elämään sekä suunnittelutyöhön. Inspiroiduin suuresti nähdessäni Designmuseossa tanskalaisen Margrethe Odgaardin näyttelyn ja erityisesti hänen perusteellisen ja intohimoisen väritutkimuksensa.
Minkä parissa työskentelet tällä hetkellä?
Juuri tällä hetkellä teen hyvin intensiivisesti kaikkea, mikä liittyy Vuoden nuori muotoilija -näyttelyyn. Sen lisäksi työn alla on uusi kuosi Nansolle, yhdet nettisivut ja eräs mielenkiintoinen sieniprojekti, joka on nähtävillä Kaapelitehtaalla 22.–24. syyskuuta.
Anna vielä lopuksi joku syksyinen menovinkki.
Menkää metsään! Sanotaan, että metsässä vaeltelu lievittää stressiä ja tuntuu kaikin puolin hyvältä – se on täysin totta. Ja eväät mukaan!
Design Forum Finlandin Vuoden nuori muotoilija -palkinto on perustettu vuonna 2000 ja se jaettiin nyt 16. kerran. Palkintosumma oli 5000 euroa. Reeta Ekin palkintonäyttely on avoinna 7.–16.9.2017 Espan lavalla osoitteessa Pohjoisesplanadi 1, Helsinki ma–pe 12–18 ja la 12–16. Vapaa pääsy.
Katso myös:
• Reeta Ekin suunnittelemat tuotteet >
Teksti: Mikko Vaija Potretit: Suomen Tekstiili & Muoti / Suvi Kesäläinen ja Duotone / Lina Jelanski Muut kuvat: Valmistajat