Rakastettu, palkittu kuvittaja Matti Pikkujämsä piirtää heti ensimmäisenä aamulla ja päivän mittaan luonnoskirjaansa aivan kaikkialla. Osa taiteilijuutta ovat muotokuvat, jotka saavat kohteensa niin itkemään kuin nauramaan.
LEVEÄLLÄ IKKUNALAUDALLA SEISOVAT rinnakkain Oiva Toikan korkea, vihreä Majakka-kynttilänjalka ja aavistuksen kärsinyt viherkasvi. Avaran huoneiston ikkunoista näkyy Helsingin Töölön kivinen maisema.
Joka aamu kuvittaja Matti Pikkujämsä istuu pitkän puupöytänsä ääreen, Ilmari Tapiovaaran suunnittelemalle puutuolille ja piirtää saman ikkunanäkymän tusseilla luonnoskirjaansa. Hän piirtää myös omaa kättään, tarkalla elävällä viivalla, klassisen taiteen hengessä. Joskus hän, oikeakätinen, piirtää vasemmalla kädellä tunteakseen, miten erilaista se on.
”Piirtäessäni olen onnellisin”, Pikkujämsä sanoo.
Se on helppo ymmärtää. Niin oivaltavia, sydämellisiä ja herkkiä kuvia hänen kynästään lähtee.
Matti Pikkujämsä on piirtänyt niin kauan kuin muistaa. Lapsena hän mieluummin piirsi ja luki sisällä kuin pelasi palloa ulkona. Kotona Limingassa oli paljon niin valkoista kuin värillistä paperia, koska Lauri-setä oli töissä Serlan paperitehtaalla. Äiti oli taitava käsistään: ompelija, kutoja ja leipuri. Isä oli rakennusinsinööri, ja piirretäänhän siinäkin työssä. Isän isosisko Kirsti luki Matille muumikirjoja, joita tämä rakastaa edelleenkin.
”Ehkä kuvissani on vähän insinööriäkin. Pidän siitä, että niissä on takana logiikka, vaikka tunne on olennaisinta”, Pikkujämsä sanoo.
Matti Pikkujämsä on piirtänyt niin kauan kuin muistaa. Lapsena hän mieluummin piirsi kuin pelasi palloa ulkona.
Alle kouluikäisenä Matti pääsi Limingan taidekoulun kesäleirille. Partasuiset opettajat muistuttivat hänen mielestään jeesuksia.
”Meno oli kaikin puolin luovaa: teimme katumaalauksia ja puhalsimme jättisaippuakuplia.”
Ensimmäisen – ja ainoan – ison taiteellisen kriisinsä Pikkujämsä koki peruskoulun ensimmäisellä luokalla osallistuttuaan Limingan Osuuspankin järjestämään piirustuskilpailuun. Hän valmistautui huolellisesti ja teki varovaisen työn puuväreillä. Hän tuli toiseksi. Kilpailu voitti rajun värikäs, huoleton työ.
”En ymmärtänyt voittajatyöstä mitään. Sain opetuksen siitä, mistä taiteessa on kysymys. Ei saa olla liian kirjaimellinen vaan tarvitaan rajojen, paperin reunojen rikkomista.”
Nykyään Pikkujämsä on tunnustettu ja moneen kertaan palkittu kuvittaja. Nuorena hän ei kuitenkaan nähnyt itseään vapaana taiteilijana, sillä Limingan taidekoulusta välittyi kuva, että taiteilijaelämä sisälsi viinaa ja bileitä.
Matti ei ollut villi. Hän harjoitteli ensin vuoden Lybeckerin taidekoulussa Raahessa ja pääsi sitten opiskelemaan graafista suunnittelua Taideteolliseen korkeakouluun.
”Koulussa olin kiinnostunut elävän mallin piirtämisestä ja olin siinä hyvä. Pidin myös typografiasta ja taitosta. Ajattelin, että minusta tulisi graafinen suunnittelija ja samalla tekisin kuvituksia.”
Pikkujämsä kuitenkin huomasi, että graafinen suunnittelu vaati insinöörimäisyyttä enemmän kuin hänellä oli. Hänen töihinsä jäi aina virheitä. Häntä kiinnostivat enemmän värit ja sommittelu kuin millimetrin tarkkuus. Lopulta hän ei tehnyt graafisen suunnittelijan työtä kuin kesäisin opiskeluaikoinaan.
Katse etsii kauniin huoneiston seiniltä Matti Pikkujämsän taidetta: puureliefejä, muotokuvia tai piirroksia. Selviää, ettei hän pidä esillä omia töitään.
Sen sijaan kodin seinillä on Jenni Ropen maalauksia, keraamikko Rut Brykin kalalautanen ja Rialton silta sekä Birger Kaipiaisen nimetön taidekeramiikkatyö, joka on ollut Armi Ratialla Bökarsissa ja on nyt yksi Matin aarteista.
Pikkujämsä muistaa, että kuvittaminen oli alussa ahdistavaa.
”Pääni oli täynnä muiden opettamia lauseita. Ajan myötä olen saanut vapautta ja kehittänyt paineensietokykyäni.”
Miksi kuvittaja piirtää saman maiseman ensimmäisenä aamulla? Pikkujämsä haluaa herättää aivojen ja käden yhteistyön.
Sen jälkeen hän piirtää kaikkialla: kotinsa työhuoneessa, kahviloissa, uimahallissa, liikennevälineissä, kadulla. Pikkujämsällä on aina luonnoskirja mukanaan, ja hän piirtää aina käsin. Hän piirtää tusseilla ja kynillä, maalaa akryyliväreillä. Tietokonetta hän käyttää vain materiaalin kokoamiseen ja värien käsittelemiseen. Hän tekee myös muistiinpanoja.
”Piirrän paljon luonnoksia. Teen sellaista, joka taidepiireissä liitetään harrastelijoihin, ja nautin siitä suunnattomasti. Minulla ei ole imagollisesti mitään menetettävää.”
Hän ihailee vanhaa, klassista taidetta, kuten Rembrandtin piirroksia ja van Goghin omaäänisyyttä.
”Tietyt asiat eivät vanhene. Saan niistä enemmän kicksejä kuin jostain uudesta. Taituruus ja käsityötaito eivät ole huudossa. Aikaisemmin käsityöläisyys oli taiteilijuuden edellytys.”
Matti Pikkujämsän taiteilijuuteen kuuluu myös muotokuvien maalaaminen, mikä on klassista sekin mutta alkoi puolivahingossa. Vuonna 2015 hänet oli pyydetty Japaniin pohjoismaiseen tapahtumaan maalaamaan yleisön edessä. Silloin hän keksi muotokuvat, joihin ihmiset tätä nykyä jonottavat. Hän tekee niitä niin ateljeessa kuin tapahtumissakin. Verkkokaupassaan hän myy lahjakortteja muotokuvamaalauksiin.
Muotokuvat ovat hänen vaikeimpia töitään. Tapaamisissa on hyvin virittynyt tunnelma.
”Muotokuvan maalaaminen on hauras ja henkilökohtainen kokemus.”
”Muotokuvan maalaaminen on hauras ja henkilökohtainen kokemus, kuin pesisin jonkun. Jokaisen kasvot kertovat niin paljon. Maalaan nopeasti mutta tykkään jutella ihmisten kanssa. Minusta tilanne tuntuu kylmältä, jos en puhu heidän kanssaan.”
Valmiin työn nähtyään joku ei näytä mitään tunteita. Joskus ihmisiä jännittää niin, että he alkavat itkeä. Jotkut nauravat, ja se tuntuu kivalta. Pikkujämsä sanoo, että kukaan ei oikeastaan näe omia kasvojaan, ei edes peilissä.
”En ole maailman paras maalari enkä saa aikaan maailman näköisintä työtä. Se on kuitenkin paras, johon minä ja asiakas pystymme sillä hetkellä”, taiteilija sanoo.
Kuka: Matti Pikkujämsä (s. 1976)
- Työskennellyt vapaana kuvittajana vuodesta 1999. Alun perin kotoisin Oulusta, asuu Helsingin Töölössä puolisonsa Antti Ervastin kanssa.
- Valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta graafiseksi suunnittelijaksi.
- Kuvittanut lukuisia lastenkirjoja ja kirjankansia ja tehnyt lehtikuvituksia muun muassa Helsingin Sanomille ja kuoseja Kaunisteelle, Lapuan Kankureille ja Marimekolle. Lisäksi hän maalaa muotokuvia.
- Cup Of Therapy -konseptin hän on kehittänyt psykoterapeuttien Antti Ervastin ja Elina Rehmosen kanssa – kirjojen kustannusoikeudet on myyty 20 maahan, kuten Japaniin, Saksaan ja Iso-Britanniaan. Uusin kirja Yksi näistä hetkistä – 100 ajatusta yksinäisyydestä ja yksinolosta (Gummerus) ilmestyy syksyllä 2021.
- Palkintoja muun muassa Rudolf Koivu -palkinto 2013, Kuvitustaiteen valtionpalkinto 2015, Vuoden kuvittaja 2019 ja Kaarina Helakisa -palkinto 2021.
Katso myös:
• Matti Pikkujämsän suunnittelemat tuotteet >
• Arabian Peppi-kupit tuovat iloa Matti Pikkujämsän arkeen >
Teksti: Anna-Liisa Hämäläinen Kuvat: Johanna Kinnari
Juttu on julkaistu alun perin Avotakan numerossa 6/2021.