Hanna-Kaisa Korolaisen ryijyt ovat kuin upottavan pehmeitä maalauksia. Värejä rakastavan monen alan taiturin töitä nähdään Habitaren Talentshopissa 12.–16.9.2018.
Olet mukana Habitaren Talentshop-näyttelyssä, jossa esitellään neljä erityisen kiinnostavaa muotoilijaa. Millaisia töitä sinulta on esillä?
”Habitaressa esittelen Claude Monet’n Orangerie-museon lummeteosten ja hänen Givernyssä sijaitsevan puutarhansa inspiroiman kokonaisuuden. Mukaan tulee kookkaita ryijyteoksia, kudottuja kankaita ja keramiikkaa. Keramiikka on raskasta, ja esineitä kirjovat lukuisat kukkareliefit. Nämä maljakot eivät välttämättä kaipaa kukkia. Minua on inspiroinut ajatus elävistä ja kuolleista kukista.
Ryijyt ovat tyylilleni uskollisesti upottavan pehmeitä, ja niissä vaihtelevat tiuhaan pienet värialueet impressionistiseen tapaan. Kun osa teoksista oli esillä viime keväänä Milanon designviikolla, jotkut tunnistivat yllätyksekseni impressionistisen inspiraation niiden taustalla. Kutsun ryijyjäni pehmeiksi maalauksiksi. Mukaan tulee myös suuri kudottu kangas, jonka pinnan olen rikkonut saksilla. Välttelen täydellisyyttä ja eheyttä teoksissani. Haluaisin teosteni inspiroivan arvostamaan mennyttä ja ajan jättämiä jälkiä.”
Teet sekä keramiikkaa että tekstiilitaidetta, mutta sinulla on taustaa myös valokuvauksen ja muodin parista. Millaista hyötyä on monipuolisesta taustasta?
”Rakkaus materiaaleihin ja väreihin on kulkenut läpi koko elämäni, oikeastaan lapsuudesta saakka. Tekijä pysyy samana, vaikka aika tai tekniikat muuttuisivat; löydän lukuisia yhteyksiä nykyisistä ryijyistäni mustavalkokuviin, joita toteutin nuoruudessani. Pehmeys, nostalgisuus ja rikkaat sävyt löytyvät molemmista.
Monialaisuudesta on varmasti sekä hyötyä että haittaa. On tavallaan harmi, ettei ehdi kehittyä missään alan absoluuttiseksi mestariksi, kuten Henri Matisse paperileikkauksessa tai Emil Nolde vesivärimärkätekniikassa. Toisaalta se, että voi säilyttää jonkinlaisen aloittelijan roolin, antaa vapauden kokeilla uusia asioita ja ehkä rikkoa taiteiden välisiä rajoja. Nykyään tunnen itseni hyvin onnekkaaksi, kun saan liukua tekniikasta toiseen. Eri tekniikat ruokkivat lopulta toisiaan ja tuottavat loputtoman määrän ideoita. Unelmoin alati uusista aluevaltauksista, kuten lasista.”
”Rakkaus materiaaleihin ja väreihin on kulkenut läpi koko elämäni, oikeastaan lapsuudesta saakka.”
Miten tyyliäsi voisi luonnehtia?
”Kuvailen tyyliäni useimmiten pohjoismaalaiseksi maksimalismiksi. Rakastan värejä. En työssäni noudata värikarttoja vaan luotan intuitioon. Eihän luonnostakaan löydy vain yhtä vihreän sävyä. Teoksieni tekstuurit ovat myös rikkaita ja monimuotoisia. Minulle on tärkeää säilyttää yhteys menneisyyteen, ja monet teoksistani taitavat näyttää siltä, että ne olisi voitu valmistaa 1800-luvulla. En taida olla innovatiivinen edelläkävijä, jollei seikkailua menneisyyteen voi pitää sellaisena.
Minulle on tärkeää myös yhdistää uutta ja vanhaa. Näyttelyihin tuon yleensä vanhoja huonekaluja korostamaan tätä. Kaiken mitä luon, pitää luontevasti sijoittua olemassa olevaan maailmaan ilman, että kaikkea ympäröivää pitäisi laittaa uusiksi. Suvuissa kulkevat perintöhuonekalut ovat mielestäni hurmaavia sekä esteettisesti että muistojen ylläpitäjinä.”
”Kuvailen tyyliäni useimmiten pohjoismaalaiseksi maksimalismiksi. Rakastan värejä.”
Valmistelet parhaillaan inspiraatiota käsittelevää väitöskirjaa Aalto-yliopiston muotoilun laitoksella. Mistä itse inspiroidut?
”Inspiroidun uusista asioista, joita satun kohtaamaan: näyttelyistä, lehtien kuvista, taiteilijaystävistäni tai kukkakaupan valikoimasta. Samaan aikaan minulla on kestoteemoja, joita uskollisesti ihailen, kuten Art Nouveau, David Bowie, pionit ja saksalainen ekspressionismi. Väitöskirjaa tehdessäni olen opetellut olemaan pitkän aikaa inspiroitunut vain yhdestä teemasta, kuten nyt viimeksi juuri Claude Monet’n lummeteoksista. Prosessi on kestänyt jo yli puolitoista vuotta ja jatkuu vielä hetken.
Väitöskirjan puitteissa olen käyttänyt inspiraation aiheena taidehistoriaa, kuvataidetta ja taiteilijoita, sillä heistä löytyy riittävästi tietoa, jota voin tarkastella ajan luoman etäisyyden kautta. Oikeastaan luulen, että voisin inspiroitua melkein mistä tahansa, kunhan syvennyn asiaan ja saan siitä riittävästi tietoa. Minulle on käynyt niin, etten ole oikein pitänyt erityisesti jostakin kuuluisasta taiteilijasta, mutta nähtyäni hänen retrospektiivinäyttelynsä ja tutustuttuani teemoihin ja tarinoihin teosten takana, olen muuttanut mieltä.”
Habitaren Talentshop-näyttely esittelee neljä kiinnostavaa suomalaista muotoilijaa. Mukana ovat Hanna-Kaisa Korolainen, Teemu Perttunen, Teemu Salonen ja Hanna Särökaari. Habitare on avoinna 12.–16.9.2018 Helsingin Messukeskuksessa.
Teksti: Anu Karttunen Kuvat: Aino Huhtaniemi, Sofia Okkonen
Juttu on julkaistu alun perin Avotakassa.