Kun pandemia pakotti Supercellillä työskentelevän Sheila Ndungun etätöihin, hän alkoi katsoa kotiaan uusin silmin. Kaksionsa Helsingissä hän on sisustanut nykydesignilla ja klassikoilla, jotka kestävät aikaa ja joilla on tarvittaessa myös jälleenmyyntiarvoa.
Hei Sheila! Kotisi tuntuu kylpevän valossa, jopa keskellä pimeintä kaamosta. Mikä merkitys sisustuksen väreillä on sinulle ja miten kotisi sävymaailma on rakentunut?
”Ennen pandemiaa matkustin työni puolesta jatkuvasti ja koti oli minulle ennen kaikkea paikka, jossa kävin Suomessa ollessani lähinnä nukkumassa. Kun lockdown pakotti etätöihin ja työskentelin päivästä toiseen kotona, aloin katsoa uusin silmin ympärilleni.
Talvella oli jatkuvasti supersynkkää ja minusta alkoi tuntua, että harmaus luikerteli ulkoa sisälle asti. Sisustaessani lähtökohtanani onkin ollut tuoda kotiin valoa ja lämpöä. Valkoiset seinät heijastavat valoa ja sitä vasten kirkkaat värit nousevat kauniisti esiin ja korostavat valoefektiä. Suuri keltainen samettisohvani luo ympärilleen keltaista kajoa. Nyt kotona on auringonvalon kaltaista hehkua huolimatta siitä, mikä vuodenaika on.
Olen syntynyt Keniassa ja asunut sittemmin eri puolilla Afrikkaa, Eurooppaa sekä Yhdysvaltoja. Juureni ovat kuitenkin paikassa, joka on täynnä väriä ja valoa. Ehkä juuri siksi nämä asiat merkitsevät minulle niin paljon ja tekevät kodista iloisen, kodikkaan ja onnellisen paikan.”
Kotonasi ikoninen skandidesign rinnastuu kauniisti nykymuotoiluun. Millainen suhde sinulle on designiin ja millä perusteella yleensä valitset asioita kotiisi?
”Kiinnostuin designista vasta hiljattain, kun minulla oli pandemian alettua aikaa paneutua siihen. Minulle on tärkeää, että kotini näyttää juuri minun, eikä kenenkään muun kodilta. Arvostan todella paljon esimerkiksi Artekin minimalistisen linjakkaita huonekaluja, mutta koska ne eivät tunnu ”minulta”, päädyin valitsemaan kotiini toisen tyylisiä huonekaluja.
”Minulle on tärkeää, että kotini näyttää juuri minun, eikä kenenkään muun kodilta.”
Rakastan huonekaluja, joilla on vahva oma identiteetti. Olen esimerkiksi teettänyt ruotsalaisella Gustaf Westmanilla uniikin ruokapöydän, joka on muotokieleltään järjettömän hieno. Harkitsen ostopäätöstäni aina pitkään, jotta voin olla varma siitä, ettei kyseessä ole vain hetkellinen ihastus ja haluan varmasti elää hankintani kanssa pitkään. Sillä, mitä muut kodistani ja sisustusvalinnoistani ajattelevat, ei ole mitään väliä.”
Miten nykyisen kotisi huonekaluvalinnat eroavat aiemmista kalusteistasi?
”Tähän kotiin muuttaminen oli itselleni uusi alku, ja halusin myös sisustuksen heijastelevan sitä. On ollut ihanaa ja inspiroivaa rakentaa tätä kotia uudenlaisilla, raikkailta tuntuvilla designlöydöillä.
Aikaisemmat kotini olin kalustanut vanhoilla, tummilla puuhuonekaluilla, jotka tuntuivat tähän kotiin ja elämäntilanteeseen liian raskailta. Vaikka ne eivät enää asettuneet osaksi tämän kodin sisustusta, jokainen niistä löysi uuden kodin, jossa niitä vaalitaan ja arvostetaan.
Tähän kotiin liittyvää uutta alkua symboloi ja alleviivasi myös se, että muutin kotiini uudenvuoden aattona. Istuin onnellisena muuttolaatikoiden keskellä ja katsoin keskiyöllä kaupungin yllä säkenöivää ilotulitusta.”
Onko kotonasi sijaa sattumille?
”Elämä on jo itsessään sattumanvaraista. Vaikka sitä suunnittelisi ennakolta kuinka pitkälle tahansa, ei suunnitelmien toteutumisesta ole mitään takeita. Sattumat tekevät elämästä kuitenkin kiinnostavaa – ja sama pätee kodin sisustamiseen.
Jossain vaiheessa tajusin, että jos tykkään jostakin, löydän varmasti tavan yhdistää sen osaksi itseni näköistä kokonaisuutta. Koen, että kotonani vallitsee organisoitu kaaos, joka on kiinnostavampaa kuin liian harkitusti rakennettu kokonaisuus tai vaikka vain yhdessä sävymaailmassa pitäytyminen.”
Olet valinnut kotiisi esineitä sillä ajatuksella, että ne kulkevat kanssasi pitkään. Voisitko kuitenkin ajatella myyväsi niitä joskus eteenpäin?
”Rakastan esineitäni ja niistä luopuminen tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta ajatukselta. Pidän kuitenkin siitä, että esineeni voivat saada uuden elämän, jos en jostakin syystä enää itse tarvitse niitä. Olen valinnut kotiini nykydesignia ja klassikoita, jotka kestävät aikaa. Vaikka haluan elää valintojeni kanssa pitkään, on kiva tietää, että tarvittaessa huonekaluillani on myös jälleenmyyntiarvoa.
”En luopuisi aarteistani pilkkahinnalla, koska ihminen, joka ymmärtää designin todellisen arvon, on myös valmis maksamaan siitä.”
Jos elämäntilanteeni muuttuisi ja muuttaisin esimerkiksi Suomesta, voisin luopua huonekaluistani. Olisin kuitenkin valmis myymään ne ainoastaan jollekin, joka arvostaa niitä yhtä paljon kuin minä. Siksi en luopuisi aarteistani pilkkahinnalla, koska ihminen, joka ymmärtää designin todellisen arvon, on myös valmis maksamaan siitä.
Myin jokin aika sitten tanskalaisen Fritz Hansenin vintage-ruokapöydän, joka ei löytänyt paikkaa nykyisessä kodissani. Olin todella iloinen nähdessäni, miten onnellisiksi uudet omistajat tulivat löydöstään. He lähettivät minulle jopa kuvan pöydästä sen uudessa kodissa, jonne se sopi täydellisesti!”
Millaisia muita tarinoita kotisi esineisiin liittyy?
”Seinälle ripustettu viuhka on kulkenut mukanani jo vuosia. Isäni osti sen minulle Punavuoren katukirpparilta seitsemän vuotta sitten, kun vanhempani olivat käymässä Keniasta luonani. Vaikka paperista ja bambusta valmistettu viuhka on jo vähän rispaantunut, siihen liittyvä tunnearvo tekee siitä arvokkaan, enkä voisi ajatellakaan luopuvani siitä.”
Sheilan toivelistalla
Katso myös:
• Francklyn kaikki käytetyt designaarteet >
Teksti: Selina Vienola Kuvat: Suvi Kesäläinen Video: Joni Tuominen