Franckly Friends: Pete Rahikainen rakastaa jugendia ja tekee löytöjä ullakkovarastostaan

Muodin ammattilainen ja tanssija Pete Rahikainen asuu Helsingin Katajanokalla asunnossa, jossa vaikuttaisi olevan aina kesä. Siellä yhdistyvät murretut sävyt, aikojen ja tyylien kerrostumat sekä ripaus italialaistyylistä huoletonta taituruutta.

Hei Pete, kiitos kun saimme tulla kylään kauniiseen kotiisi! Olet työskennellyt vuosikaudet muodin parissa ja tanssinut liki koko elämäsi – mitä elämääsi kuuluu juuri nyt?
”Elän muutosvaihetta elämässäni: jätin edellisen työpaikkani ja olen herännyt kolmen kuukauden ajan ilman herätyskelloa, lukenut rauhassa sanomalehtiä, käynyt kuntosalilla ja tehnyt sellaisia tanssiin liittyviä asioita, jotka ovat kiireiden vuoksi viimeisten vuosien aikana jääneet tekemättä.

Moni kyselee, että milloin aion palata työn äärelle. Selkärankaamme on iskostunut opittu elämisen ja työskentelemisen malli, mutta tämä tuntuu fantastiselta – aion nyt ottaa rauhassa happea ja pohtia mitä seuraavaksi.”

Taidat olla ammattisikin puolesta asiantuntija trendien suhteen, eikö totta?
”Seuraan trendejä todella paljon, etenkin juuri muodin saralla työtaustani vuoksi. Katson kaikki miesten muotiviikot sekä Lontoosta, Pariisista, Milanosta että New Yorkista ja koitan poimia sieltä ajankohtaisimmat detaljit. Olen alkanut huomaamaan muoti-ilmiöiden kierron: elementit, jotka olivat nuoruudessani haluttuja, tulevat nyt toiselle kierrokselleen.

”Less is more -ajattelu ja tietynlainen galleriamaisuus tuntuu toistuvan niin pukeutumisessa kuin kodeissakin. Itse olen ennemminkin maksimalisti.” 

Pukeutumisen ja sisustamisen ilmiöt peilaavat toisiaan ja moni sisustamisen trendi näkyykin myös näytösten lavasteissa ja muussa estetiikassa. Katsoin vasta Muglerin vuoden 2022 kevät-kesämalliston esittelyvideon, jossa ihmisillä ei ollut juuri mitään päällä ja minimalistinen ajankuva toistui muutenkin hyvin voimakkaasti: sama näkyy nyt nuorten sisustamisessa, joka on todella pelkistettyä. Less is more -ajattelu ja tietynlainen galleriamaisuus tuntuu toistuvan niin pukeutumisessa kuin kodeissakin. Itse olen ennemminkin maksimalisti.”

Miten kuvailisit tyyliäsi ja tavoittelemiasi tunnelmia?
”Rakastan kerroksellisuutta oikeastaan kaikessa. Olen viime vuosien varrella ymmärtänyt, että pidän murretuista sävyistä yhdistettynä kirkkaaseen ja puhtaaseen, sekä vaatetuksessa että sisustuksessa. Minua myös kiinnostaa estetiikassa tietynlainen sprezzatura, eli se, että asiat vaikuttavat vaivattomalta ja huolettomalta, vaikka niiden taustalla olisi valtavasti taitoa ja harkintaa.

Nuorena olin jo hyvin kiinnostunut valaisimista ja minulla oli huoneessani lukuisia aikansa hittilamppuja: ufo-valaisimia, diskopalloja ja sen sellaisia. Nykyään ihmisillä saattaa olla kotonaan etäohjauksella toimivat, sävytettävät älyvalot – minulla oli manuaalisesti vaihdettavat, värilliset hehkulamput. Rakkauteni valaistukseen ja myös värimäärittelyyn on säilynyt: jos menen ravintolaan, jossa on huono valaistus, en viihdy.”

”Tavarat kiertävät kodissani. Laitan usein osan niistä vähäksi aikaa ullakolle, ja toisaalta haen sieltä esineitä myös takaisin.”

Kotisi sijaitsee kullankeltaisessa jugendrakennuksessa Helsingin Katajanokalla. Mikä on suhteesi asuinrakennukseesi ja onko arkkitehtonisella tyylisuunnalla sinulle merkitystä?
”Olen asunut Helsingissä kymmenisen vuotta ja siitä ajasta melkeinpä pelkästään Katajanokalla, aina jugend-tyylisuunnan rakennuksissa. Kotikatuni kaikki rakennukset edustavat samaa aikakautta ja tyyliä.

Jugendissa minua viehättävät ikkunat leveine ikkunapenkkeineen, kivi rakennusmateriaalina ja mittava huonekorkeus, joka antaa pienissäkin neliöissä tilaa hengittää. Ja värit! Olen lukenut Helsingin jugendista paljon ja mitä enemmän siitä luen ja opiskelen, sitä enemmän ajan itseni jugend-hurmokseen.”

Kotisi on kuin kaunis korurasia! Täällä on viehättävän keskieurooppalaisen kodin tunnelma ja vaikuttaa siltä, että sisäpihalta lämpimänä hehkuvan valon ansiosta täällä on myös ikuinen kesä. Millä keinoilla tämä ihana tunnelma on saavutettu?
”Tämä on ensimmäinen asunto Helsingissä, jonka omistan. Kun näin paikan ensimmäisen kerran, tiesin heti, että etsinnät olivat tulleet päätökseen. Asunto oli alkujaan kauttaaltaan vitivalkoinen ja maalaustöiden lisäksi täällä lähinnä purettiin kerroksia pois, lisättiin vanhat väliovet ja rakennettiin parvi.

Kodin sisustus ja sen luoma tunnelma pohjaa voimakkaasti tähän tehtyyn sävymaailmaan, joka keskustelee sisäpihalle avautuvien näkymien kanssa. Ystäväni Paula on ammatiltaan maalari. Hän tuli asuntoon, katsoi ikkunasta ulos ja linjasi valmiin väripaletin, johon minun ei tarvinnut sanoa mitään. Seuraavaksi hän ajoi rautakauppaan ja minä taisin lähteä mökille.

”Useimmiten kun jotakin ostan, ostan käytettynä. Jos kohtaan jotakin, joka naurattaa minua, siinä on pakko olla jotakin hyvää.”

Täällä katse tarttuu kaikkeen hyvin kauniiseen, joka on selvästi sisäistetyn sprezzaturan elkein hankittu, aseteltu ja yhdistelty. Millä perustein olet hankkinut kotisi esineet?
”Useimmiten kun jotakin ostan, ostan käytettynä. Kierrätetyn tavaran markkinoilla löytämisen ilo on valtava. Olemme kiertäneet ystävieni kanssa kirpputoreja vuosikaudet, joskus jopa päivittäin. Jos kohtaan jotakin, joka naurattaa minua, siinä on pakko olla jotakin hyvää. Liittyipä se sitten omaan tekemiseeni, vaatteisiin, sisustamiseen tai elämän suuriin päätöksiin. Nauru saattaa olla hieman kauhunsekaistakin, mutta kyllä se useimmiten muuttuu jossakin vaiheessa rakkaudeksi.

Tavarat kiertävät kodissani. Laitan usein osan niistä vähäksi aikaa ullakolle, ja toisaalta haen sieltä esineitä myös takaisin. Ullakkovarastossani on hallittu kaaos vaatteita ja huonekaluja 15 vuoden ajalta. Jossakin vaiheessa vaatekaapissani oli liki kaksikymmentä kappaletta samanlaista 70-luvun biker-nahkatakkia. Silloin pukeuduin sellaiseen aina – sittemmin olen karsinut kokoelmaani maltillisemmaksi.”

Kuvailisitko vielä, minkälainen on oikein hyvä päivä?
”Oikein hyvänä päivänä en nuku kovin pitkään vaan herään viimeistään yhdeksän maissa, keitän kahvin, teen aamiaisen ja luen sanomalehteä tunnin verran. Sitten käyn kuntosalilla, jonka jälkeen menen jonkun ystävän tai tuttavan kanssa lounaalle. Tyypillisesti lähdettyäni keskustaan jään suustani kiinni ja olen vasta illalla kahdeksan aikaan kotona.

Täydellisin hetki kodissani tapahtuu joskus alkusyksystä aamupäivisin, kun asuntoon laskeutuu lämmin, tasainen auringonvalo. Siinä valossa on ihana tunnelma. Sitä toivon tänä syksynä elämältäni – niiltä aamupäiviltä, joina olen herännyt ilman kelloa ja saan nauttia rauhallisen aamiaisen sanomalehden parissa.”

Katso myös:

• Francklyn kaikki käytetyt designaarteet >

Teksti: Hanna-Katariina Mononen Kuvat: Niclas Mäkelä Video: Joni Tuominen