Pertti Männistö on kerännyt uskomattoman laajan kokoelman Aino ja Alvar Aallon suunnittelemia valaisimia ja huonekaluja. Niillä on sisustettu myös hänen kotinsa Kaarinassa, joka henkii ajatonta kauneutta. Ajatonta tosiaan – Männistön Aalto-kokoelman uusimmat huonekalut on valmistettu 1960-luvulla.
FRANCKLY FRIENDS on käytetyn muotoilun ystäville omistettu palsta, jossa vierailemme kiinnostavien henkilöiden kodeissa ja kuulemme tarinoita designaarteista. Tällä kertaa pääsemme kylään Aalto-keräilijä Pertti Männistön kotiin Kaarinassa, joka on täynnä harvinaisia ja uskomattoman hienoja Aino ja Alvar Aallon suunnittelemia valaisimia ja huonekaluja.
Hei Pertti! Olet kerännyt vuosien varrella oletettavasti maailman kattavimman Aino ja Alvar Aallon tuotantoon keskittyvän kokoelman. Mikä herätti kiinnostuksesi maamme tunnetuimman muotoilijapariskunnan elämäntyötä kohtaan?
”Hurahdin Aaltojen tuotantoon 30 vuotta sitten sen jälkeen, kun olin tuttavani vanhojen tavaroiden varastossa iskenyt silmäni tavallistakin tavallisempaan kolmijalkajakkaraan. Taisin lohkaista tuttavalleni jotakin sen tyyppistä kuin ”ai, sulla on myynnissä oikein designiäkin”, minkä jälkeen hän kutsui minut kotiinsa katsomaan todellista harvinaisuutta. Kyseessä oli kokoelmani ensimmäinen tuote, A36-nojatuolin 0-tuoli eli prototyyppi 1920–30-luvulta.
Kun olin kotiutunut varastohallilta tuoleineni, marssin kirjastoon ja lainasin suurin piirtein kaikki saatavilla olevat kirjat Aino ja Alvar Aallon tuotannosta. Modernin muotokielen ja tuotannon laajuuden lisäksi vaikutuin pariskunnan tuotteiden takana olevista innovaatioista.
Alussa kokoelman kartuttaminen oli helppoa, koska varhaisten vuosikymmenien tuotteita oli Turun seudulla hyvin saatavilla. Alkuaikoina soittelin tämän tästä Alvar Aalto -museoon, kun kaipasin ajoitus- tai tunnistusapua. Osat ovat viime aikoina hauskasti vaihtuneet ja nyt voinkin auttaa heitä samoissa asioissa.”
Kokoelmassasi on peräti yli 1000 Aaltojen suunnittelemaa esinettä. Millainen rajaus kokoelmassasi on?
”Olen kiinnostunut nimenomaan 1920–60-luvun tuotannosta, joka on vielä käsityövoittoista. Ajanjakson pintakäsittelyaineet olivat perinteisiä ja valmistusteknologia sarjatuotannossakin sen verran alkeellista, että jokainen esine on oma persoonansa. Kokoelmani keskittyy aikakauteen, jolloin valmistuksessa mikään ei oikeastaan kehittynyt tai muuttunut. Siksi esimerkiksi saman tuolimallin yksilöiden tarkka ajoittaminen on välillä todella vaikeaa ja vaatii todellista salapoliisityötä.
Olen asettanut oman kokoelmani ehdottomaksi aikarajaksi 1960-luvun puolivälin, jolloin Huonekalu- ja Rakennustyötehdas siirtyi Turun Nummenmäeltä Kaarinan Littoisiin. Tässä yhteydessä taivutusosia alettiin valmistaa koneellisesti ja tuotteiden mitoituksissa siirryttiin tuumajärjestelmästä metrijärjestelmään. Tämän vuoksi varhaistuotannon mitat ovat nykytuotteisiin verrattuna ja millimetrimitalla mitattuina ”mitä sattuu”. Myös pintakäsittelyaineet muuttuivat ja tuotteista tuli kaiken kaikkiaan teollisemman oloisia.”
”Olen kiinnostunut nimenomaan Aaltojen 1920–60-luvun tuotannosta, joka on vielä käsityövoittoista.”
Alkuaikoina Aaltojen huonekaluja valmistettiin pyökin lisäksi myös mahongista ja muista tummista jalopuista. Milloin kotoinen koivu vakiintui Artekin huonekalujen puulajiksi?
”Alvar Aalto kehitti puun taivutusmenetelmän yhdessä puuseppä Otto Korhosen kanssa 1920-luvulla. Pyökki valikoitui Paimion parantolan ja myös muiden varhaisten huonekalumallien materiaaliksi pitkälti siksi, että Korhosella oli sitä tehtaallaan. Korhonen oli ollut takaamassa konkurssiin mennyttä yritystä, josta hänen käsiinsä jäi kasapäin jalopuuta.
Paimion huonekalujen jälkeen pyökkiä käytettiin säästeliäämmin esimerkiksi nojatuolien käsinojien päällimmäisiin viiluihin. Pyökki on puulajina helpommin taivutettavaa kuin koivu ja soveltui siksi oivallisesti Aallon taivutettujen huonekalujen valmistukseen. Kun tehtaan pyökkivarasto ehtyi, sitä oli kuitenkin vaikea saada, koska pyökkiä ei kasva Suomessa.
Artekin tuotteissa käytettiin ensimmäisinä vuosikymmeninä koivun rinnalla myös tummia jalopuulaatuja ja myös koivuhuonekalut petsattiin usein tyypillisesti tummiksi. Kotonamme useat Aallon sohvapöydät on valmistettu mahonki-, tiikki-, tai jalavaviilusta. Eri puulajeja yhdistelemällä syntyy aivan eri tunnelma kuin jos kaikki olisi vaaleaa koivua. Kun tehdas siirtyi 1960-luvulla Kaarinaan myös tummien puulaatujen käyttö loppui vähitellen.”
Museokokoelmasi lisäksi myös oma kotinne Kaarinassa on sisustettu Aaltojen suunnittelemilla huonekaluilla ja valaisimilla. Mikä tekee niistä sisustuksessa verrattomia?
”Koti on paikka, jota ei halua sisustaa koko ajan uudelleen. Aaltojen suunnittelemilla huonekaluilla on vahva oma identiteetti, minkä ansiosta ne ovat ajattomia. Niiden tasapainoisessa muotokielessä silmä lepää, eikä niihin kyllästy. Lisäksi ne ovat mittasuhteiltaan tasapainoisia ja asettuvat tilaan luontevasti.
En voisi kuvitellakaan lavastavani kodin sisustusta lähes kertakäyttöiseksi suunnitelluilla lastulevypöydillä ja möhkösohvilla, joita ei jaksa katsoa pitkään ja jotka eivät kestä käytössä. Aaltojen huonekalut ja valaisimet on suunniteltu – mutta myös tehty – kestämään vuosikymmeniä. Puuliitokset kestävät sukupolvelta toiselle ja ajan tuoma patina vain kaunistaa puuosien pintaa. Jopa museokokoelmani varhaisimmat, 1930-luvun puiset huonekalut ovat edelleen täysin käyttökuntoisia, joskin niitä ei enää raaski harvinaislaatuisuutensa vuoksi käyttää.”
Mikä on suhteesi patinaan ja miten olet kunnostanut kotonanne käytössä olevia Aaltojen huonekaluja?
”Tykkään patinasta yli kaiken ja minulle on tärkeää, että eletty elämä näkyy myös kotimme huonekaluissa ja valaisimissa. Aino Aallon suunnittelemat 62-tuolit ovat 1940-luvulta, mutta olemme verhoilleet ne uudelleen vanhalla, käyttämättömällä villakankaalla. Elinaikanaan Aino Aalto valitsi Artekin tuotteisiin verhoilukankaat, joita tuotiin välillä Marokosta saakka. Ruokapöydän tuoliemme vihreä villakangas muistuttaa alkuperäistä kangasta.
Olohuoneen sohvaryhmän Alvar puolestaan suunnitteli osaksi vuonna 1956 valmistunutta Kelan pääkonttorin sisustusta. Istuimissa on edelleen Artekin alkuperäinen kalanruotokuvioinen villakangas. Olemme huoltaneet istuimia säännöllisen imuroinnin lisäksi pesettämällä ne aika ajoin pesulassa.
Valaisimien metalliosille tai huonekalujen puuosille meidän ei sen sijaan ole tarvinnut tehdä mitään. Nykylakoilla puun pinnasta tulee helposti muovisen oloinen, toisin kuin perinteisellä selluloosalakalla tai sellakalla lakattuna. Tämä näkyy hienosti musiikkihuoneemme A36-nojatuolin sellakalla käsitellyissä käsinojissa, jotka näyttävät suorastaan kullatuilta. Käytön ansioista puuhun on ajan saatossa muodostunut silkinhimmeä pinta, joka on kauniimpi ja käden alla mukavampi kuin mitä se oli vastavalmistuneena. Tällaisia puupintoja olisi suorastaan rikollista lähetä kunnostamaan.”
Puuttuuko kokoelmastasi vielä jotakin, josta unelmoit?
”Hankin kokoelmaani pari viikkoa sitten 1930-luvun pyökkirunkoisen nojatuolin, jollaista en uskonut olevan olemassakaan. Lähes vastaavanlainen uniikkimalli on Villa Maireassa ja samantapainen variaatio löytyy myös Vitran designmuseosta. Mikään tuoleista ei kuitenkaan ole täysin identtinen toisensa kanssa ja uskon, että oma tuolini on todennäköisesti suunniteltu johonkin näyttelyyn. Ellei tämän kaltaisia yllätyksiä tule vastaan, ei huonekalu- ja valaisinkokoelmastani puutu juuri mitään. Muutamalla Alvar Aallon suunnittelemalla lasiesineellä sen sijaan voisin vielä kokoelmaani täydentää.”
”Hankin kokoelmaani pari viikkoa sitten 1930-luvun pyökkirunkoisen nojatuolin, jollaista en uskonut olevan olemassakaan.”
Mitä seuraavaksi, kun kokoelmasi voi siis jo kaikella syyllä kutsua täydelliseksi?
”Olen valmistellut 10 vuotta kirjaa kokoelmastani. Työnimellä aaltodesigncollection kulkeva kirjani valmistuu lähikuukausina ja sen lähes 500 sivulla esitellään kokoelmani jokainen esine muutamaa kaksoiskappaletta lukuun ottamatta. Kirja tuo esille myös esineiden variaatioita, joiden syntymisen mahdollisti suunnittelijan ja valmistajien välinen, käsityövoittoinen yhteistyö.”
• Tutustu Pertti Männistön Aalto Design Collection -kirjaan >
Jos saisit toivoa Artekin nykymallistoon jotakin arkistotuotetta, mikä se olisi?
”Aallot suunnittelivat 1930-luvulla useita pikkulipastoja ja esimerkiksi astiakaapin, jossa on taivutetut jalat. Nämä tuotteet sopisivat hienosti nykysisustuksiin ja vastaisivat osuvasti tämän päivän tarpeisiin. Useiden säilytyskalusteiden suunnittelijaksi on lisäksi merkitty Aino Aalto, jonka osuutta Alvarin oikeana kätenä ja Artekin itsenäisenä suunnittelijana ei voi liikaa korostaa.”
Inspiroidu tyylistä
Aalto-tuoli 62
Valencia-tarjoilulautanen
Aalto-nojatuoli 45
A808-lattiavalaisin
Aalto-tuoli 62
Aalto-maljakko Suomi 100
Aalto-tuoli 611
Aino Aalto -juomalasi
Poimintoja Pertti Männistön Aalto-kokoelmasta
Pertti Männistön mittavaan Aalto-kokoelmaan kuuluu yli 1000 tuotetta. Esittelemme kokoelmasta kuusi aarretta – mukana on myös Alvar Aallon nojatuoli, josta koko keräilyinnostus alkoi.
Katso myös:
• Alvar Aallon tuotteet Francklyssä >
• Aino Aallon tuotteet Francklyssä >
• Pertti Männistö: Aalto Design Collection -kirja >
Teksti: Selina Vienola Kuvat ja video: Joni Tuominen Arkistokuvat: Pertti Männistö