Antrei Hartikainen on herättänyt ihastusta taidokkaasti työstetyillä puuveistoksillaan. Tapasimme nuoren puuseppämestarin hänen kotonaan Fiskarsissa.
Hei Antrei! Kukkii-veistoksesi voittivat Helsinki Design Weekin Muoto-gaalassa Vuoden tuote -palkinnon. Kertoisitko teoksista ja niiden synnystä hieman enemmän.
”Kukkii-veistokset ovat muokkautuneet näyttelyiden kautta jo useamman vuoden ajan. Ne saivat alkunsa vuoden 2014 Fiskarsin kesänäyttelystä, jonne tein yhteistyössä Erika Kelterin kanssa konseptuaalisen keittiövälinesarjan.
Seuraavana vuonna pidin näyttelyn Onoman minigalleriassa Fiskarsissa, jossa oli käytettävissä ainoastaan seinäpintaa. Tein seinään kiinnitettäviä hyllyjä, joista kasvoi erikokoisia kukkia. Sen jälkeen tulivat korkeavartiset kukat, jotka olivat syksyllä 2016 Habitaren Talent Shopissa osana osastoni lattiarakennetta.”
Luonto näkyy Kukkii-veistoksissa vahvasti.
”Veistoksellisissa töissä idea tulee aika helposti luonnosta. Sain inspiraation pitkävartisista vesikasveista, jotka kurottavat kohti taivasta. En ole varsinaisesti mikään luontoliikkuja, mutta kiinnitän huomiota hienoihin muotoihin ja siihen, miten valo osuu niihin. En kuitenkaan yritä kopioida suoraan mitään muotoja.”
”Veistoksellisissa töissä idea tulee aika helposti luonnosta.”
Kukat ovat siroja ja lähes mystisen herkkiä. Meneekö niitä usein rikki työn aikana?
”Tein juuri sata korkeaa vartta, ja niistä taisi mennä kuusi poikki. Vaikkapa pieni oksankohta riittää siihen. Näyttelyissä ei ole mennyt yksikään rikki. Veistokset taitavat tosiaan näyttää niin herkiltä, ettei kukaan uskalla koskea niihin.”
Kertoisitko mistä olet kotoisin ja miten olet päätynyt puuseppämestariksi?
”Olen kotoisin Outokummusta, Itä-Suomesta. Isäni pyöritti keittiökalusteyritystä, jossa olin apuna kaikki kesät ja joutoajan. Sain pienestä pitäen hyvän tuntuman käsillä tekemiseen. Yläasteen jälkeen hain Joensuun ammattikouluun puuartesaanilinjalle. Siellä tajusin, että harjoittelut ovat paras tapa tutustua alan yrityksiin.
Pääsin Vehmersalmelle Tetrimäen puusenpäntehtaalle, joka valmisti silloin muun muassa Eliel Saarisen puuhuonekaluja. Olin myös pariin otteeseen harjoittelussa Kiteellä puuseppämestari Seppo Auvisella. Viimeisellä harjoittelujaksolla vuonna 2010 pääsin Nikarille. Olin silloin 18-vuotias, ja siitä lähtien olen asunut Fiskarsissa. Suoritin välissä myös puuseppämestarin tutkinnon Lahdessa.
Mitä töitä teet nykyään Nikarilla?
”Olen Nikarilla tuotekehitysvastaava. Mietin yhdessä suunnittelijoiden kanssa rakenteita ja liitoksia uusiin tuotteisiin. Työstän ensimmäisiä prototyyppejä sekä messuilla esiteltäviä malleja, toisinaan teen myös Nikarin vakiomalliston kalusteita.”
”Käytin jo kouluaikana kaiken ajan omiin töihin – sammutin verstaan valot usein viimeisenä.”
Kannustettiinko sinua kotona muotoilun pariin?
”Ei varsinaisesti, mutta olen saanut kokeilla kaikkea, mennä ja tehdä. Äitini on eläkkeellä oleva kuvataideterapeutti. Toki minulla oli maalausvälineet ja piirsin paljon. Isän töiden ansiosta verstasympäristö oli ihan pihapiirissä. Olin jo kouluaikana todella innostunut ja käytin kaiken ajan omiin töihin – sammutin verstaan valot usein viimeisenä.
Nykyisin sanon aina opiskelijaryhmille, että kokeilkaa omia juttuja rohkeasti kouluaikana, sillä se ei välttämättä onnistu enää myöhemmin työelämässä.
Millaista Fiskarsin ruukkialueella on asua?
”Kyllä tämä on hieno paikka. Kahdeksan vuotta on mennyt nopeasti. Työ- ja asuinympäristönä Fiskars on mukava, mutta jos tykkää hulinasta, niin tämä on ihan väärä paikka! Toki kesäisin täällä on paljon turisteja, mutta lokakuusta maaliskuuhun on todella hiljaista.”
Ruokkiiko Fiskarsin luova yhteisö tekemistä?
”Jos olisin jäänyt asumaan Outokumpuun, en varmasti olisi saanut aikaan niin paljon. Olen päässyt osallistumaan kesänäyttelyihin, ja niistä on lähtenyt liikkeelle monta projektia. Ihmisillä ja ympäristöllä on ollut iso vaikutus.”
Mikä puussa viehättää sinua?
”Suomessa puu on arkinen perusmateriaali, ja moni tyytyy siihen. Puusta ei malteta taikoa esiin hienouksia. Mutta jos siihen pystyy tuomaan muodolla tai herkkyydellä jotain omaa, niin arkinen materiaali alkaakin loistaa.
Muokattavuus ja työstettävyys ovat syitä, miksi työskentelen puun parissa. Joskus näkee, että puusta tehdään pakottamalla jotain, mikä ei ole sille ominaista. Haluan kunnioittaa materiaalin ominaispiirteitä, mutta en millään perustavoilla.”
”Haluan kunnioittaa puun ominaispiirteitä, mutta en millään perustavoilla.”
Onko sinulla suosikkipuulajia?
”Olen tehnyt paljon pienesineitä vaahterasta, koska siitä on helppo luoda kapeita ja herkkiä muotoja. Tällä hetkellä pähkinä on miellyttävintä työstää, ja kotimaisista puulajeista olen käyttänyt lehmusta veistämiseen.
Oikeastaan kaikki puulajit ovat hyviä, mutta eri käyttökohteisiin. Esimerkiksi leppä on todella viheliäinen ja pehmeä puulaji huonekaluihin, mutta siitä tulee hienonnäköistä pintaa.
Missä olet 10 vuoden kuluttua?
”Toivon, että pystyn keskittymään enemmän puuveistoksiin, vaikkapa isompaan veistossarjaan. Haluaisin yhdistää teknologiaa käsin työstämiseen. Koneen työjälkeen saa inhimillisyyttä, kun jatkaa käsin. Myös yhteistyö Nikarin kanssa on minulle tärkeää. Se tuo omaankin työskentelyyn aina uutta. Jossain välissä olisi mukava asua muuallakin kuin Fiskarsissa. Voi olla, että avopuolison kanssa tulee piipahdettua ulkomailla.”
Millaista palautetta olet saanut töistäsi?
”Töitäni pidetään herkkinä ja niistä kuulemma näkyy puun erilainen työstäminen. Monet pientuotteistani ovat sillä rajalla, kannattaako ne tehdä puusta. Mutta juuri tällä rajalla liikuttaessa puun hienoudet tulevat vasta esiin. Muodot ovat vaativia, mutta puu antaa kuitenkin hieman periksi – ja kestää.”
Katso myös:
• Antrei Hartikaisen suunnittelemat tuotteet >
Teksti: Mikko Vaija Kuvat: Suvi Kesäläinen