Synkästä 1970-luvun talosta kuoriutui remontin myötä avara ja kodikas lapsiperheen koti

Iso remonttiurakka alkaa olla voiton puolella ja 1970-luvun tummasta Atriumtalosta on kehkeytynyt mielenkiintoinen ja toimiva koti lapsiperheelle. Remontissa haluttiin palauttaa myös tiilitalon alkuperäinen tunnelma.

RAKENNUS ON SAMA mutta silti niin erilainen. Paikoitellen on jopa vaikea kuvitella, että kuvat ovat samasta talosta. Parin vuoden takaisia lähtötilanteen kuvataltiointeja selatessa ymmärtää, että nyt niin luontevalta tuntuva kokonaisuus 1970-luvulla rakennetussa Atriumtalossa on vaatinut selkeän vision tulevasta ja paljon, paljon työtä.

Alkuun sisustusarkkitehti Ilona Lähde ei ollut erityisen kiinnostunut jo pitempään myynnissä olleesta isosta talosta. Miehensä esitellessä myynti-ilmoitusta Ilona oli sitä mieltä, että taloa oli remontoitu väärään suuntaan ja omanlaiseksi saneeraaminen olisi liian mittava urakka. Myös ulkoa päin talo vaikutti turhan mahtipontiselta. Mies oli kuitenkin sitkeä ja sai lopulta Ilonan lähtemään talonäytölle.

”Muistan elävästi hetken, kun nousin portaita ylös ja tuli tosi vahva ja vaikuttunut olo. Potentiaalin aisti siinä kohtaa kaiken kuorrutteen läpi”, Ilona kertoo.

Pari ei pelännyt lähteä remontoimaan Tampereen kaupunginarkkitehdin aikoinaan itselleen suunnittelemasta, noin 500 neliöisestä rinteeseen rakennetusta tiilitalosta uutta kotia perheelleen. Tosin ennen lopullista ostopäätöstä he kartoittivat huolella talon kunnon ja sen tarvitsemat huolto- ja kunnostustyöt. He olivat maltillisia ja ja tutustuivat perusteellisesti olemassa oleviin tietoihin ja selvittivät ne asiat, joihin ei ollut vastauksia.

Edustuskotina toiminut talo oli myyntivaiheessa todella runsas, taiteella ja tyylikalusteilla sisustettu koti.

”Pohjaratkaisu oli vähän erikoinen, koska suuresta neliömäärästä huolimatta makuuhuoneita oli vain kaksi”, Ilona sanoo. Olohuoneita oli puolestaan kolme ja ne oli kaikki kalustettu erilaisiksi. Ruokailutiloja oli myös kaksi.

Isossa talossa oli peräti kolme olohuonetta. Makuuhuoneita sen sijaan löytyi vain kaksi.

”Talon historia ei ole vielä tarkalleen tiedossamme, emmekä esimerkiksi tiedä minkälainen talon keittiö tai kylpyhuoneet ovat alun perin olleet. Meitä edeltävä omistaja oli tehnyt taloon mittavan remontin kymmenen vuotta sitten. Se ulottui oikeastaan kaikkiin talon huoneisiin. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, me kajosimme uima-allasta lukuun ottamatta kaikkiin heidän tekemiinsä uudistuksiin. Saneerauksen tarkoituksena ei ollut tilojen muuttaminen oman mielen mukaisiksi vaan talon alkuperäistä estetiikkaa mukaileviksi”, Ilona kertoo.

Pari pyrki säilyttämään kaiken alkuperäisen ja kunnostamaan vanhan niiltä osin, kuin se oli mahdollista. Rakennuksen piti myös taipua 4-lapsisen perheen tarpeisiin ja tiloja jäsennettiin niin, että kaikille lapsille saatiin omat huoneet.

Pintojen läpikäynnin lisäksi talon remontissa päivitettiin myös tekniikkaa. Viemärit, lämmitys, sähköt ja valaistus sekä sen kaikki wc- ja kylpytilat että kodinhoitohuone uusittiin. Keittiö odottaa vielä vuoroaan. Tehtävää riittää edelleen myös talon ulkopuolella ja pihalla.

”Remonttia lähdettiin tekemään alkuperäisen loiston palauttamiseksi sekä toiminnallisista syistä.”

”Pyrin kunnioittamaan rakennuksen alkuperäistä identiteettiä suunnittelua koskevissa päätöksissä. Kaikki tilat ovat avaria ja raamikkaita, ja niissä on erilaisia materiaaleja ja elementtejä, jotka ovat ohjanneet suunnittelua. Osa ratkaisuista on syntynyt kustannustehokkaasti ja joihinkin on panostettu vähän enemmän”, Ilona kertoo ja jatkaa: ”Onnistunut toteutus on minusta tasapainoa rakennuksen historian, estetiikan, funktionaalisuuden ja teknisten ominaisuuksien välillä. Tätä remonttia lähdettiin tekemään alkuperäisen loiston palauttamiseksi sekä toiminnallisista syistä.”

Vaikka talon kunnostamista on ohjannut sen alkuperäisen hengen palauttaminen, ei se kuitenkaan tarkoita tiukkaa toisintoa olemassa olleesta, vaan kokonaisuuden sopusointuista yhdistämistä tähän aikaan ja asukkaidensa elämään.

Kookkaan talon iso remontti on ohi, mutta sisustus saa elää ja kypsyä hiljalleen.

”1970-luvun henkeä tavoitellessa olisi voinut mennä syvemmälle aikakauden tunnuspiirteissä. Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut tehdä tästä kodista museota, vaan toimiva nykyaikainen koti. En ole miettinyt aikakausia tai tyylisuuntauksia sen enempää vaan poiminut eteeni tulleita vintage-kalusteita aina silloin kun ne ovat tuntuneet kokonaisuuteen sopivilta. Jos mietin tarkemmin, niin meiltä löytyy kaikkea 1960–80-luvuilta sekä 2000-luvulta.”

Ilona haluaa vaalia sisustuksessa tietynlaista kerroksellisuutta ja ennakkoluulottomuutta. Tärkeintä kodissa on hyvä tunnelma, selkeät toiminnot ja rentoutumisen sekä latautumisen mahdollistavat tilojen palauttavat ominaisuudet.

”Hyvää tunnelmaa on monenlaista ja erilaisiin tilanteisiin on omansa. Kotona hyvä tunnelma tarkoittaa miellyttävää äänimaailmaa ja lämpöä sekä monipuolista valoa ja valaistusta. Hyvä tunnelma voi olla kauneutta tai vaan mukava paikka missä olla. Joskus se voi olla miellyttävä tuoksu tai tunne yksityisyydestä. Parhaimmillaan hyvä tunnelma nostaa mielialaa ja edistää hyvinvointia”, Ilona kiteyttää.

Katso myös:

• Asun Homes Vol 5 -bookazine >

Teksti: Ulla Koskinen Kuvat: Sameli Rantanen

Juttu on julkaistu alun perin Asun-lehden numerossa 42.