Sisustusarkkitehti Petra Majantie entisöi Aarne Ervin suunnitteleman omakotitalon Espoossa. Vuonna 1958 valmistuneen Villa Koivikon huikean hieno tilankäyttö ja menneelle uskollinen olohuoneen sisustus sykähdyttävät yhä 60 vuoden jälkeenkin.
OLI VUOSI 1958. Kun arkkitehti Aarne Ervi vieraili suunnittelemassaan yksityiskodissa, Villa Koivikossa, hän otti valokuvan sen olohuoneen sohvaryhmästä. Sisustukseen kuului kolme tummaksi verhoiltua nojatuolia, vaaleampi sohva sekä niiden keskellä matala tiikkipöytä. Viereisen ikkunan edessä seisoi Lisa Johansson-Papen valaisin ja taustalla komeili avotakka.
Mitä Ervi tuolloin ajatteli? Oliko tässä juuri valmistuneen kodin kaunein näkymä?
Sisustusarkkitehti Petra Majantie istuu nojatuolissa Villa Koivikon olohuoneessa. Tuoli on samalla paikalla kuin mihin Ervi sen aikoinaan sijoitti, mutta verhoilukangas on vaihtunut vaaleanharmaaksi Kvadratin villakankaaksi.
Majantie on vastannut Villa Koivikon päärakennuksen entisöinnistä viimeiset seitsemän vuotta. Hän muistelee ensivierailuaan talossa eräänä helmikuisena pakkaspäivänä, jolloin näky sai ”leuat loksahtamaan” hämmästyksestä, ja ihailusta.
”Tosi ilmava ja siro, ja tietenkin arkkitehtuuriltaan ihan huikea paikka. Tuli heti sellainen fiilis, että tämä on todellinen helmi! Ihastuin ensisilmäyksellä.”
Aarne Ervi (1910–1977) oli yksi Suomen tunnetuimpia arkkitehteja. Hän suunnitteli useita teollisuusrakennuksia, mutta myös yksityistaloja ja kesähuviloita kiinteine sisustuksineen ja kalusteineen. Hänelle oli tyypillistä puupaneelien sekä katto- ja yläikkunoiden käyttö.
Villa Koivikon päärakennus on ulkoarkkitehtuuriltaan Museoviraston suojelema. Kaikki sen arkkitehtuurissa on säilytetty ja kunnostettu, mutta sisustuksessa Majantie antoi itselleen vapaat kädet. Päätöksiä edelsi perusteellinen kypsyttelyvaihe, kun Majantie tutki vanhoja valokuvia ja haastatteli talon aiempia asukkaita.
Vanha 1950-luvun arkkitehtuuri luo sisustukselle edelleen kotoisat ja lämminhenkiset puitteet.
”Halusin kokonaisuudesta luontevan. Oli tärkeää, että sisustus näyttäisi siltä kuin se olisi aina ollut näin. Valitsin sellaisia ratkaisuja ja materiaaleja, jotka sopivat tämän ajan arkkitehtuuriin siitä huolimatta, että niitä ei ollut täällä ikinä ollut.”
Majantien tekemät muutokset ovat hienovaraisia ja käytännöllisiä. Esimerkiksi keittiön toiminnallisuutta parannettiin samalla kun ulkoasua kirkastettiin. Ervin alkuperäisessä ratkaisussa näköyhteys ruokailu- ja työskentelytilan väliltä oli katkaistu.
”Se oli sitä maailman aikaa. Ajateltiin, että keittiö oli palvelusväen reviiriä. Keittiötoiminnot haluttiin pitää piilossa, mutta nyt se ei tullut mieleenkään.”
Majantie yhtenäisti tilojen väripaletin. Sisäkatto, ovet ja ovilistat maalattiin valkoisiksi ja seinäpinnat vihertävän harmaalla sävyllä, joka jatkuu myös lattialistoissa. Olohuoneen koivuparketin, joka ei ollut alkuperäinen, Majantie korvasi tummalla irokoparketilla.
Päätöstä edelsi vertailu olohuoneessa alun perin olleen betoninharmaan linoleumin kanssa. Samaa sävyä ei kuitenkaan enää ollut saatavana, ja Majantie päätyi uuteen parkettiin.
”Ajattelin, että lino on liian arkinen. Kun tässä on kuitenkin sellaisia elementtejä kuin takka ja paneloinnit, tummaa puuta ja tiikkiä.”
Talon taitavasti päivitetty sisustus noudattaa Aarne Ervin luomia päälinjoja.
Märkätilat Majantie uudisti kokonaan. Ervin aikaisista materiaaleista ei seinälaattojen lisäksi ollut jäljellä varmaa tietoa. Innoitus uuteen ilmeeseen löytyi olohuoneen takan pitkulaisesta laatasta. Sävymaailmassa Majantie jatkoi saman, vihertävän harmaan käyttöä kuin muissa seinäpinnoissa ja pilareiden muovipunoksissa. Talotekniikaltaan rakennus on nyt kuin uusi.
Projekti on ollut Petra Majantielle hänen uransa työläin. Hän on laittanut kaiken likoon, jotta Villa Koivikko saatettaisiin arvoiseensa kuntoon. Majantie arvostaa Ervin arkkitehtuurissa erityisesti ikkunoiden sijoittelua ja niistä aukeavia harkittuja näkymiä sekä tilanjakoa.
”Uudisrakennuksista tehdään nykyisin aika valtavia, mutta Villa Koivikosta ei turhaa tilaa löydy”, Majantie sanoo. ”Täältä puuttuvat perinteiset luksuksen merkit. Minulle tämä on inhimillistä, tarkoituksenmukaista ja siinä onnistunutta. Ja kaunista.”
Inspiroidu tyylistä
Kartio-kaadin
Boomerang-nojatuoli
9602-lattiavalaisin
Valencia-tarjoilulautanen
Käsipyyhe
Sarjapöytä 88
Riippuvalaisin A330S
Pedal Bin -roska-astia
Katso myös:
• Arkkitehtuurikirjat Finnish Design Shopissa >
• Tikkurilan kirkko on kaikille avoin kohtaamispaikka >
Teksti: Anna Varakas Kuvat: Sameli Rantanen
Juttu on julkaistu alun perin Asun-lehden numerossa 35.