Paimion parantolaa pidetään yhtenä Alvar Aallon tärkeimmistä töistä. Tuberkuloosiparantolana toiminut funktionalistinen rakennus sijaitsee keskellä vehreää mäntymetsää ja on vaikuttava näky tänäkin päivänä.
PAIMION PARANTOLASTA JÄRJESTETTIIN arkkitehtuurikilpailu 1928–1929, jonka voitti Alvar Aallon funktionalistinen ehdotus. Sairaala-alueen rakennustyöt aloitettiin vuonna 1930, ja useita rakennuksia käsittänyt kokonaisuus valmistui kolme vuotta myöhemmin.
Sairaala rakennettiin paimiolaisen mäntymetsän korkeimmalle kohdalle. Alueelle nousi päärakennuksen lisäksi muun muassa ylilääkärin talo, rivitaloja, ruumishuone eli Ruusukellari, autotalleja sekä muita teknisiä tiloja. Myöhemmin on rakennettu lisää rivitaloasuntoja sairaanhoitajille ja uusi lämpökeskus.
Aalto suunnitteli Paimion parantolan funktionalististen periaatteiden mukaiseksi. Rakennuksen ja sisustuksen ensisijainen tarkoitus oli edesauttaa tuberkuloosiin sairastuneita potilaita parantumaan.
Tuberkuloosi tarttui bakteerien välityksellä, joten oli tärkeää saada kaikki pinnat helposti puhdistettua ja tilat tuuletettua. Teräviä kulmia, turhia koristeita tai pölyä kerääviä avohyllyjä ei käytetty. Sisätilojen pintamateriaalit olivat kulutusta ja pesua kestäviä: kumilattiaa, linoleumia, keraamisia laattoja ja kiiltäviä maalipintoja.
Turhia koristeita tai pölyä kerääviä avohyllyjä ei käytetty sisustuksessa.
Lääkehoitoa tuberkuloosiin ei ollut, joten parantolassa tärkein hoitokeino oli sairastuneiden yleiskunnon kohentaminen. Potilaat eristettiin yhteisöstä, jotta kansantauti ei jatkaisi leviämistään. Mäntymetsän raikkaan ilman ajateltiin helpottavan oireita, ja tämä osaltaan selittää parantolan hieman syrjäisen sijainnin.
Ennen rokotusten ja antibioottien keksimistä tuberkuloosia vastaan taisteltiin muun muassa hygienian, raikkaan hengitysilman ja valohoidon avulla.
Aalto sijoitti sairaalan eri toiminnot omiin siipiinsä ja sai näin järjestettyä potilaille auringonvaloa koko päiväksi. Hän suunnitteli ylimpään kerrokseen etelään suunnatun, koko siiven pituisen kattoterassin, jossa potilaita makuutettiin. Alun perin myös potilassiiven jokaisessa kerroksessa oli avoin, terassimainen makuuhalli.
Paremmassa kunnossa olevia potilaita kannustettiin kävelyretkille parantolan ympäristöön ja eteläisen pihan serpentiinikäytävälle, joka useine suihkulähteineen täytti koko pihan. Käytävä on sittemmin purettu.
Paimion parantolassa on käytetty värejä erittäin monipuolisesti, ja Aallon sanotaan olleen hyvin tarkka sävyistä. Värisuunnitteluun osallistui koristemaalari Eino Kauria (1903–1997). Hän teki kaksi lähes identtistä päärakennuksen värityssuunnitelmaa, joista toinen on nähtävillä Alvar Aalto -museossa Jyväskylässä ja toinen Paimion parantolassa.
Suunnitelmissa näkyvät selvästi etenkin potilashuoneiden katoissa käytetyt värit, joiden toivottiin rauhoittavan potilaita. A-siiven kerrokset on tänäkin päivänä maalattu monenlaisilla eri väreillä. B-siiven alkuperäisestä paletista ei taas ole juuri mitään jäljellä, sillä siipeä on remontoitu, ja sen käyttötarkoitus on muuttunut.
Aalto kirjoitti potilashuoneiden väreistä muun muassa näin: ”Seinät vaaleita, katot tummempia, jotta huoneelle tulisi rauhallisempi yleissävy makaavan potilaan kannalta katsoen. Huoneen yleisvalopiste on potilaan pään yläpuolella seinän ja katon yhtymäkohdassa, jolloin valonlähde siis on makaavan potilaan katselukulman ulkopuolella.”
Aalto suunnitteli parantolaan myös valaisimet ja huonekalut yhdessä vaimonsa Aino Aallon kanssa. Suurimman osa huonekaluista valmisti Otto Korhosen Huonekalu- ja rakennustyötehdas. Sisätilojen valaisimet valmisti taidetakomo Oy Taito Ab, jota johti muotoilija Paavo Tynell.
Aalto suunnitteli parantolaan myös valaisimet ja huonekalut yhdessä vaimonsa Aino Aallon kanssa.
Suuri osa parantolaan suunnitelluista huonekaluista ja valaisimista päätyi sarjatuotantoon, ja Artek valmistaa joitakin vielä tänäkin päivänä. Yksi ikonisimmista on Paimio-nojatuoli, jonka selkänojan muodon ajateltiin helpottavan potilaan hengittämistä. Vuonna 2014 Artek lanseerasi Aallon tuolin numero 69 Paimion väreissä: keltainen poimittiin lattioista, vihreä seinistä, turkoosi porraskaiteista ja seinistä sekä oranssi, valkoinen ja musta huonekaluista.
Vuosien kuluessa Paimion parantolaa on remontoitu ja modernisoitu eikä alkuperäisiä pintoja ole juurikaan enää jäljellä. Parantola tunnetaan kuitenkin edelleen Aallon ja Kaurian rikkaasta värimaailmasta.
Aallon mielestä keltaisen lattian sävy oli virhevalinta.
Aulan ja portaikon ikoninen, keltainen lattia on hyvä esimerkki. Tarina kertoo, että Aalto olisi tullut katumapäälle sävyn suhteen, mutta lattiamateriaalit oli jo ehditty tilata ja ne myös asennettiin. Vielä nykyisinkin keltainen lattia on energinen yksityiskohta, joka jatkuu ala-aulasta portaikon kautta aina ylimpään kerrokseen asti.
1950-luvun lopulla rokotteiden ja lääkkeiden kehittymisen myötä tuberkuloositartunnat vähenivät ratkaisevasti, joten parantolallekaan ei ollut enää alkuperäisen suunnitelman mukaista käyttöä. Suomessa ja muualla Euroopassa tuberkuloosiparantoloita muutettiin sairaaloiksi. Niin kävi myös Paimion parantolalle.
Sairaalatoiminnan päätyttyä tiloissa toimi vuodesta 2014 lähtien Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö. Sairaalan potilassiiven ylimmät kerrokset pysyivät kuitenkin täysin tyhjillään.
Museovirasto on määritellyt Paimion parantolan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Arvo on huomattu myös kansainvälisesti: Alvar Aalto -säätiö on tehnyt parantolasta säilyttämissuunnitelman ja päärakennuksen alkuperäiset värit sekä pinnat on kartoitettu yhdysvaltalaisen Getty-säätiön vuonna 2014 myöntämän apurahan turvin.
Mikä: Paimion parantola
- Sijaitsee Paimiossa, noin 30 kilometriä Turusta
- Suunnitellut arkkitehti Alvar Aalto (1898–1976)
- Valmistunut vuonna 1933
- Aino Aalto (1894–1949) osallistui suunnitteluun
- Toimi tuberkuloosiparantolana 1960-luvulle asti
Vierailu Paimion parantolassa
Paimion parantolan sisätiloihin pääsee tutustumaan opastetuilla kierroksilla. Ajankohtaista tietoa kierroksista löydät Paimion parantolan nettisivuilta.
Katso myös:
• Alvar Aallon tuotteet >
• Aino Aallon tuotteet >
Teksti: Mikko Vaija Kuvat: Suvi Kesäläinen Potretti: Herbert Matter
Lähteet: Elina Riksman: ”Paimio Sanatorium Colour Research 2015”, Alvar Aalto Foundation: ”Paimio Sanatorium Conservation Management Plan 2016”, Marianna Heikinheimo: ”Architechture and Technology: Alvar Aalto’s Paimio Sanatorium”, Alvar Aalto: ”Paimio 1929–1933”
Juttu on julkaistu alun perin 2/2018.